lauantai 20. huhtikuuta 2013

Ihmeitä tekeviä rohtoja

 
Poikkesin mennä viikolla rohdoskaupassa ja silmiini osui tämmöinen hauska pallukka, näytti aivan joltain juurakolta. Nimilapussa luki arabiaksi kaff meriam, sen verran osaan lukeakin, mutta tieto ei sytyttänyt yhtään lamppua pääkopassani. Uteliaisuuteni oli suuri, joten ei kuin kyselemään.
Myyjä oli nuori kaveri, joka ei osannut sanaakaan ranskaa enkä minä ymmärtänyt hänen murteestaan muuta kuin sanan nainen. Ja hämmentyneestä olostaan päättelin, että okei, varmaas siis johonkin naisten vaivoihin tarkoitettu.
Kotiin päästyäni sitten googlettamaan. Pallukasta keitettyä teetä paikalliset naiset käyttävät lapsettomuuteen uskoen sen edesauttavan hedelmöittymistä. No eipä ihme, että pojalta meni pasmat sekaisin, meikämummo kun ei enää näytä ihan siltä että haluaisi tulla raskaammaksi kuin mitä jo on. 

Juurakolta näyttävä pallukka on oikeasti kuollut kasvi, Anastatica hierochuntica, jota myös jerikonruusuksi kutsutaan. Oksat käpertyvät kuivuessaan palloksi ja sulkevat sisäänsä nipun siemeniä. Kasvi kasvaa täällä vain Saharassa, jossa se sitten pallona odottelee ensimmäisiä sadepisaroita vaikka vuosikausia. Heti kun tarpeeksi satelee, oksat avautuvat ja vapauttavat siemenet, joista hyvin nopeasti kasvaa uusia taimia, jotka näyttävät tältä...


Tämä ristikukkaisiin kuuluva kasvi ei ole se sama jerikonruusu, jota suomalaiset puutarhakaupat myyvät. Se taas on Amerikasta koitoisin oleva Selaginella lepidophylla, jota kutsutaan ylösnousemuksen kasviksikin ja se todella herää  eloon kuukausia kuivumisensa jälkeenkin jos vaan laittaa vesiastiaan. Anastatica ei herää vaan avautuminen on puhtaasti kosteudesta johtuva mekaaninen liike, lajin säilymisen kannalta tärkeä.

Minua tietysti kiinnosti tietää mitä lääketieteellisiä ominaisuuksia tällä meidän pallukallamme on, kun sitä kerran rohdoskaupassa myydään. Google löysikin muutaman tutkimuksen, jotka todistivat kasvin sisältävän erittäin runsaasti mineraaleja mm. magnesiumia, myös antioksidantteja ja fenoleita löytyy. Tiedä sitten mitä  tekemistä niillä on hedelmöittymisen kanssa, mutta terveellisiä kumminkin, ja muualla päin maailmaa kasvi kelpaa moneenkin vaivaan. Liika-annostuksella kasvi on kuitenkin myrkyllinen. Pallukasta keitetään täällä teetä, jota täkäläiset naiset suosittelevat juotavaksi kerran viikossa.

Rohdoskaupat ovat täällä tosi mielenkiintoisia paikkoja, vahinko että kielitaitoni ei riitä kyselemään enempää eikä vanhoja myyjiä (=ranskantaitoisia) enää löydy. Noissa kaupoissa myydään kaikenlaisia rohtoja ja noituuteen tarkoitettuja aineksia. Minä olen (toistaiseksi) tyytynyt ostamaan vain yrttiteetä ja ryytineidon siemeniä..


Ryytineidon siementen (Nigella sativa)  sanotaan parantavan kaiken paitsi kuoleman. Ja paitsi lääkkeenä näitä käytetään mausteena leivässä. Ajattelin paahtaa ja jauhaa sämpylöihin, tulee varmaan oikein energiapommeja, ehkä sitten jaksan vihdoin ottaa ikkunanpesuvälineetkin käyttöön. Jos ei, niin otan riskin juoda pallukkateetä painikkeeksi. Ihmeitä odotellen.


torstai 18. huhtikuuta 2013

Piilo


Hyvän piilon oli löytänyt tämä piltti. Mitä tahansa yllätyksiä voi löytyä munan alta, kun ostaa kennollisen kananmunia.  Kuulemma on maita, joissa ei tarvitse tarkistaa munakennojen sisältöä. Minä en asu siellä.
Nyt kun parvekerotista on päästy eroon niin johan piti käydä oikein kaupasta ostamassa uusia.

Kirjainhaasteessa välikirjaimet IL ja muiden vastaukset löytyvät täältä

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Laillinen mamu

Leimailutaivas on Suomessa ja tarkoittaa paperiaskartelijoille  tuttuja messuja. Leimailuhelvetti taas on  täällä. Täkäläiset paperiaskartelijat askartelevat valtion virastoissa ja vain silloin kun on paperia saatavilla. Aika usein polo asiakas juoksee kaupunkia ympäri etsimässä virallista lomaketta epäviralliselta jälleenmyyjältä vaikka virkatodistusta varten ja vie sen sitten ao. virastoon askarreltavaksi. Ja odottaa, odottaa, että paperi kiertää kaikki Helvetin portaat, jotta saisi sen taas käsiinsä täytettynä erilaisilla leimoilla.





Joskus saa käsiinsä vain väliaikaisen leimapaperin. Minulla on menossa jo toinen väliaikainen oleskelulupapaperi,  jota käyn leimauttamassa poliisilaitoksella uudelleen joka kolmas kuukausi. Myöhästymisestä joutuu putkan kautta oikeuteen, niin kävi eräälle ystävälleni. Vähältä piti ettei minullekin, kun unohdin koko maaliskuun välistä. Onneksi olivat empaattisia ja hyväksyivät tekaistun sairauden. Ja ottaen huomioon myös sen, että olen sentään anonut ja odotellut sitä uutta virallista 10 vuoden lupaa jo vuodesta 2011.. hyvässä lykyssä sekin ehtii umpeentua tässä odotellessa. Mutta nyt voin taas hengittää laillisesti  kesäkuun loppuun asti.

Kesästä muuten veikkaavat täällä tavallista helteisempää (ääh).  Ainakin talvi on ollut tavallista kylmempi ja kevätkin antoi odottaa itseään.
Siitäköhän johtuu, että appelsiinipuussa pörisevät mehiläiset tipahtelevat pökertyneinä maahan, ovatko niin nälkiintyneitä että syövät itsensä kuoliaiksi vai mistä moinen uusi ilmiö?  Myrkkyjä ei ainakaan meillä ole käytetty, joten se ei voi olla syynä. Outo juttu.
Tai ehkä ne pökertyvät pelkästä kukkien huumaavasta tuoksusta...minäkin melkein.


lauantai 6. huhtikuuta 2013

Viikon kuntoilupäivä

Amiraali löi siivillään tahtia tamariskipuussa. Vasen.. vasen.. vasen yks kaks..


Joki päättyy tähän. On siis kevät eikä vesi enää laske mereen asti, vain vedenpinta tekee laskua. Tamariskimetsikkö on jo takana päin ja alkuverryttelyt tehty.

Alkaa reisilihasten vahvistaminen. Ylös alas ylös alas... näyttää mukamas helpolta..

Todellisuudessa saa kiivetä oikein kunnolla, dyynit ovat aika jyrkkiä ja korkeita, vaikka sitä ei kaukaa katsoen uskoisikaan. 

 Jopa neliraajapunnerruksia jyrkemmissä kohdissa, takareiden venytyksiä kun hiekka luisti alta pois..

ja yksi huh-hu-huippu kohta taas valloitettu...olisiko viimeinen.. sydänlihas jo aika kovilla.


Hiekkakin kukkii, aina yhtä uskomatonta!


Höh, mitä, tännehän olisi päässyt autollakin perille!  Juan on tosi laiska kuntoilija, sellainen hyötyliikkuja että pitäisi motivaationa olla vähintään lauma lampaita joita ajaa takaa. 


Mutta tulihan se palkinto sentään. Vesijumppaa, johon toistaiseksi tarkenee vain Juan. Voi, miten muikean onnellinen ilme herralla olikin!

Minä poimin paluumatkalla palkinnokseni tuoksuvia tähdikkejä - valkovuokkojen korvikkeeksi.
Kevät jatkuu taas ensi viikolla, vaikka nyt tähän väliin tulikin pari märkää vilupäivää.