Minä kuluttaja

Ulkosuomalaisten blogeissa on viime aikoina seurattu viikon ruokaostoksia ja niiden hintoja milloin missäkin maassa. Uteliaana ihmisenä kävin niitä lukiessani siinä ohessa kalastelemassa tietoja tilastoista miten Algeriassa kulutetaan muihin maihin verrattuna, ja nyt uuvutan teidätkin tiedoilllani.
Joissakin (amerikkalaisissa) tilastoissa Algeria katsotaan maailman kymmenen halvimman maan joukkoon. No niissä oli tietysti otettu huomioon vain hinnat eikä palkkatasoa, joka Algeriassa on keskimäärin 150-600 euroa kuussa käteen. Palkasta noin 54% kuluu ruokaan, Suomessa vastaava luku on 12,7 %. Seuraavina kulutusmenolistalla tulevat järjestyksessä asumiskustannukset, liikenne ja viestintä sekä terveys. Vaatteisiin algerialaiset kuluttavat minimaalisen vähän, siihen ei tarpeellisten menojen jälkeen mitään jäisikään eikä onneksi ilmaston vuoksi ole pakkokaan. Eurooppaan ja naapurimaihinkin verrattuna algerialaiset kuluttavat joka suhteessa huomattavasti vähemmän.
 Tilastot ovat aina jossain mielessä harhaanjohtavia, ja täälläkin erot köyhien ja rikkaiden välillä ovat tosi suuret. Voi sanoa, että kulutustilastoissakin  10 % väestöstä kuluttaa saman minkä kolmannes koko väestöstä.  Myös ero kaupunkien ja maaseudun välillä on suuri.

 Sitten siihen ruokapuoleen.  Täällä ei ole marketteja joista saisi kaiken kerralla emmekä me juokse jatkuvasti kaupoissa vaan ostamme kerralla enemmän. Usein siitäkin syystä, että aina ei ole kaikkea saatavilla ja varastossa on hyvä pitää hätävaraa. Varsinkin, kun koskaan ei tiedä kuinka monta henkeä on syömässä, minimissä neljä. Meillä minä kirjoitan ostoslistaa ja mies tekee ostokset, joten en voi antaa tarkkoja kulutushintoja. Täällä ei ole mitään bonus-korteilla tapahtuvaa markkinavalkoilua, joten ihan vapaaehtoisesti  paljastan nyt meikäläisten ostotottumukset.

  Pari uunituoretta patonkia (à 8-10 s) kulkeutuu aamulla leipomosta kainalossa tai päivän lehden välissä. Täällä ei olla turhan hygienisiä. Kerran ajattelematta poimin samaan tapaan ranskanleivän suomalaisessa marketissa. Ymmärsin nolostua vasta,  kun näin paperipussia tarjoavan kassaneidin ilmeen.
 Sekatavarakaupasta haetaan kuivamuona, maitotuotteet ja vedet. Meillä juodaan vain pullovettä, mitä nyt isäntä lipittää limpsaa. Algerialaiset kuluttavat 112 l henkeä kohti maitoa vuodessa, vastaava luku Euroopassa 223 l. Maitoa saa helposti happanevana pusseissa tai iskukuumennettuna purkeissa.

 Kuivamuonavarastosta löytyy tällä hetkellä (ylärivistä vas. lähtien) mm. ohrakuskus ja frik eli rouhittuja durum-vehnän jyviä, joita käytetään paikalliseen alkukeittoon chorbaan. Alhaalla orzoryynit, tavallinen kuskus, riisi ja normipastat.Alhaalla oikealla trida, kotitekoinen lempparipastani. Ylhäällä oikealla, kotitekoinen chakhchukha, se on rieskan tapaisesta leivästä revitty ja ryyneiksi pyöritelty ja valmistetaan samalla tapaa höyryttämällä kuin paikalliset pastat. Löytyi muuten pakkasesta, kukahan on sinne jättänyt, itse en tätä valmista.
Algerialaiset ovat vehnätuotteiden huippukuluttajia (200 kg/v). Niistä saa edullista ruokaa, sillä vehnä on valtion osittain rahoittama tuote. Suomessa kulutettiin sama määrä henkeä ja vuotta kohden noin 40 vuotta sitten, nykyinen kulutus on enää 70 kg.

Ja sitten käydään lihakaupassa...

Kerralla kunnon satsi lammasta ja naudan jauhelihaa. Mies perkaa liiat rasvat pois ja annostelee pakastimeen, yleensä hän tekee lammasruuatkin. Jauheliha on minun alaani. Yhdessä pussissa on anopin erikoisherkut, lampaansorkat. Niitä sekä grillataan että käytetään papukeittoon. Se on anopin apulaisen hommia se (yäks).
Lihakilo maksaa noin 16 euroa, mikä on tosi paljon täällä. Kanaa saa vähän halvemmalla. Ja vaikka liha kuuluu algerialaiseen perinneruokaan välttämättömänä osana, sitä ei silti kuluteta kuin 30 kg vuodessa henkeä kohti. Euroopan vastaava luku on 81,75 kg ja Suomessakin lihatuotteita kuluu n. 73 kg (riippuen vähän siitä mitä mitkin tilastot laskevat lihatuotteeksi).

Vihannestorilta tuli aimo pussukat, kestää varmaan pari viikkoa näistä kokkailla. Perunaa (55 senttiä kilo), sipulia (50 s), kaalia, kukkakaalia (60 s), valkosipulia, salaattia, kimppu persiljaa, korianteria ja selleriä, porkkanaa, valkoista naurista ja purjoa, vahapapuja, kesäkurpitsaa (1,20 e), tomaattia (1,8 e), paprika (1,5 e). Hinnat vaihtelevat nopeaa tahtia ja nyt ennen paastokuukauden alkamista ovat oikein huipussaan.
Algerialainen kuluttaa 113 kg kasviksia vuodessa, melkein yhtä paljon kuin eurooppalainen keskiverto (138).

Hedelmäpuoli menee täällä sesongin mukaan. Omasta puusta puristin juuri viimeiset appelsiinit mehuksi, luumut ovat melkein kypsiä. Aprikoosipuuni tuotti tasan kaksi hedelmää, joten on turvauduttava kaupan antimiin.Kirsikat ovat meidän puussamme tosi happamia, taimikauppias varmaan myi villikirsikan taimen.. Minä tykkään noista tummista makeista kirsikoista, joita napsin illalla telkkaria katsellessa. Mies puolestaan tykkää syödä meloneja.
Meidän persikkapuumme tuottaa hyvin, mutta sato tulee vasta loppukesästä, joten en pääse siitä nauttimaan, osa menee lomalaisten suihin, osan mies hilloaa. Nyt ostettiin kokeeksi muutama litteä persikka, olivat muuten tosi hyviä, mietoja ja makeita,  parempia kuin tavalliset pyöreät. Voisin vaihtaa oman persikkapuuni tuollaiseen, satokin tulee jo alkukesästä. Litteä persikka on kiinalainen mutaatio 2000 vuoden takaa ja sen uskottiin antavan ikuisen elämän. Jestas, olispa kamalaa.
Hedelmät ovat täällä suhteessa kalliita, vaikka olisivatkin paikallista tuotantoa. Algerialainen kuluttaa noin 63,4 kiloa vuodessa, Euroopassa luku on kaksinkertainen (126). Minä varmaan kulutan tuon eurooppalaisen määrän pelkästään  alkukesän kirsikoilla ja loppukesän vinirypäleillä.

Salakuvaaja taas harjoittelee

Käytiin ystävän kanssa laitakaupungilla etsimässä uutta huonekaluliikettä, joka huhupuheiden mukaan siellä oli avattu, täällähän ei huhua kummempaa mainontaa pahemmin harrasteta. Lukuunottamatta isoja mainostauluja, kuten tuossa talon päädyssä. Puhelinoperaattorin mainos. Minusta  sopii todella hyvin katukuvaan.Tervehdin ilolla aina ohi kulkeissani.

Vanhalla kännykällä ei kovin kummoisia kuvia oteta, varsinkin jos yrittää nopeasti ja salaa jotain näppäillä.
Suurin osa kuvista menikin suoraan roskiin. Aika ärsyttävää, kun on parhaansa yrittänyt välttääkseen varjona seuraavan myyjän katseita. Taitolaji näemmä sekin, riittää opettelemista meikäläisellä.
No, ehkä näistä jotain käsitystä kuitenkin saa paikallisesta tarjonnasta.

 
Paikallinen maku siis suosii kiiltävää ja  prameaa,  mahdollisimman paljon kultaan välkehtivää... No oli siellä ihan normi astiaosastokin, länsimaista tuontitavaraa, olisi kelvannut minullekin vaan kun ei ole tarvetta.

Jokaisen hyvin toimeentulevan algerialaisen unelmamakkari... tavallisen työmiehen palkoilla ei tähän sänkyyn ole asiaa. Eivät ole löytäneet edes tarpeeksi isoa patjaa. Täällä ei ole seiniin rakennettuja kaappeja, joten iso vaatekaappi on must. Ei millään mahtunut kokonaan kuvaankaan. Kaikki huonekalut olivat niin valtavia, että esim. sohvakalusto täyttäisi meidän koko olohuoneen. Tietty hinnatkin olivat sitä luokkaa, että ostaja taatusti asuu uudessa hehtaaritalossa, jossa parikin lentokentän kokoista olohuonetta. Ihan vähän vaan liioittelen.. yhden sukulaisen olkkarissakin on viisi kokonaista sohvakalustoa. Pitäähän vieraille olla tilaa istua.

Me asumme vanhassa ranskalaistalossa, jossa huoneet ovat suomalaisten kaltaisia pieniä koppeja ja siis tyrmäävät tämmöiset suurelliset unelmat heti kättelyssä. Kaupan perältä löytyi sentään yksi minunkin makuuni sopiva juttu. Lastenhuoneen nimellä.  Oi voi, sopisi niin hyvin meidän välikamariin!  Paitsi että sänky oli puolentoista hengen, liian leveä yhdelle, liian kapea kahdelle.. Aitoa puutakin ja hinta sen mukainen. Koko kalusto, sänky, kaappi ja pöytä hyllykköineen 185 000 DA. Euroissa vähän vajaa 2000. Täällä normipalkatun insinöörin kolmen kuukauden nettopalkka, huh. Ihan siinä säikähdyksestä kuvaajakäsikin alkoi täristä. Laitan tärähtäneen otoksen silti niin saatte käsityksen minun niin kalliista maustani. Eiköhän siitä jotain erota..

Ei tullut ostettua yhtään mitään kaapintäytettäkään. Paluumatkalla poikettiin markkinatorilla. Luontaistuotepuolella nuori kaveri yritti väkisin myydä rohtojaan. Olisi kuulemma saanut sellaistakin, mikä kasvattaa tissejä. Jäi epäselväksi, pitkö hän meitä liian laihoina vai liian riippurintaisina..
Toisessa kojussa osui silmään tämmöinen oudon näköinen lusikoitava, tietty piti käydä utelemassa mistä on kyse. Sitä sai myös valmiiksi purkitettuna, kaksi euroa  takana näkyvä 100 g pikkurasia. Vähän harmittaa kun en ostanut. Nyt saatte arvata tekin, mitä tämä voisi olla!

Yritettiin patikoida

Kesäkuulta näyttää, vaikka ei hellekausi ole vielä alkanutkaan. Edellispostauksen vesisade taisi olla kesän viimeinen. Kukkulat ovat kuivaneet niin, että siellä kävelijä saa korkeintaan heinänvihneitä ja ohdakkeenpiikkejä vaatteisiinsa. Juuttuvat kiinnikin niin ettei meinaa irti saada. Melko epämukavia pöksyissä. Luovutettiin aika pian.
 

Siirryttiin joelle, joka on tällä kohtaa jo kaventunut puolella. Siellä oli vastassa lauma villikoiria, jotka alkoivat meitä saartaa kuin susilauma ikään. Laskin niitä olevan ainakin yhdeksän.  Omissa koirissa oli pitelemistä, etteivät lähteneet taisteluun, siinä olisi veri roiskunut.  Selvittiin pälkähästä heittelemällä kiviä. Aika hätäiseen tuli kuvakin napattua. Onneksi ei törmätty niihin dyyneillä, missä kättä pidempää on mahdoton löytää.
Villikoirat ovat täällä suuri ongelma. Kaupungissakin terrorisoivat kokonaisia kortteleita ja vähän väliä saa lukea lehdestä, miten ovat raadelleet ihmisiä. Ovat siis usein tosi agressiivisia ja levittävät rabiesta, useita ihmisiä on siihen jo kuollutkin.
Annabassa ei taida enää olla koiratarhoja, jonne kulkukoirat vietäisiin lopetettavaksi, koska nykyään niitä metsästetään ampumalla. Tosin kunta on senkin hommansa laiminlyönyt jo pitkään. Eläinsuojeluyhdistyksilläkään ei kovin suuria toimintamahdollisuuksia ole. Jo pelkästään eläinsuojelusta puhuessaan saa vastauksen, että jos aloitettaisiin ihmisistä..
Onhan se ymmärrettävää tietysti sekin. Monet ihmisetkin elävät kaduilla ja etsivät ruokaansa roskiksista, ryhmittyvät laumoiksi ja hyökkäävät muiden kimppuun, vaaralliset mielisairaatkin saavat ihan vapaina liikkua kaduilla ja pahoinpidellä muita.. Puuttuu enää, että alettaisiin heillekin järjestää ampujaisia.