Joissakin (amerikkalaisissa) tilastoissa Algeria katsotaan maailman kymmenen halvimman maan joukkoon. No niissä oli tietysti otettu huomioon vain hinnat eikä palkkatasoa, joka Algeriassa on keskimäärin 150-600 euroa kuussa käteen. Palkasta noin 54% kuluu ruokaan, Suomessa vastaava luku on 12,7 %. Seuraavina kulutusmenolistalla tulevat järjestyksessä asumiskustannukset, liikenne ja viestintä sekä terveys. Vaatteisiin algerialaiset kuluttavat minimaalisen vähän, siihen ei tarpeellisten menojen jälkeen mitään jäisikään eikä onneksi ilmaston vuoksi ole pakkokaan. Eurooppaan ja naapurimaihinkin verrattuna algerialaiset kuluttavat joka suhteessa huomattavasti vähemmän.
Tilastot ovat aina jossain mielessä harhaanjohtavia, ja täälläkin erot köyhien ja rikkaiden välillä ovat tosi suuret. Voi sanoa, että kulutustilastoissakin 10 % väestöstä kuluttaa saman minkä kolmannes koko väestöstä. Myös ero kaupunkien ja maaseudun välillä on suuri.
Sitten siihen ruokapuoleen. Täällä ei ole marketteja joista saisi kaiken kerralla emmekä me juokse jatkuvasti kaupoissa vaan ostamme kerralla enemmän. Usein siitäkin syystä, että aina ei ole kaikkea saatavilla ja varastossa on hyvä pitää hätävaraa. Varsinkin, kun koskaan ei tiedä kuinka monta henkeä on syömässä, minimissä neljä. Meillä minä kirjoitan ostoslistaa ja mies tekee ostokset, joten en voi antaa tarkkoja kulutushintoja. Täällä ei ole mitään bonus-korteilla tapahtuvaa markkinavalkoilua, joten ihan vapaaehtoisesti paljastan nyt meikäläisten ostotottumukset.
Sekatavarakaupasta haetaan kuivamuona, maitotuotteet ja vedet. Meillä juodaan vain pullovettä, mitä nyt isäntä lipittää limpsaa. Algerialaiset kuluttavat 112 l henkeä kohti maitoa vuodessa, vastaava luku Euroopassa 223 l. Maitoa saa helposti happanevana pusseissa tai iskukuumennettuna purkeissa.
Kuivamuonavarastosta löytyy tällä hetkellä (ylärivistä vas. lähtien) mm. ohrakuskus ja frik eli rouhittuja durum-vehnän jyviä, joita käytetään paikalliseen alkukeittoon chorbaan. Alhaalla orzoryynit, tavallinen kuskus, riisi ja normipastat.Alhaalla oikealla trida, kotitekoinen lempparipastani. Ylhäällä oikealla, kotitekoinen chakhchukha, se on rieskan tapaisesta leivästä revitty ja ryyneiksi pyöritelty ja valmistetaan samalla tapaa höyryttämällä kuin paikalliset pastat. Löytyi muuten pakkasesta, kukahan on sinne jättänyt, itse en tätä valmista.
Algerialaiset ovat vehnätuotteiden huippukuluttajia (200 kg/v). Niistä saa edullista ruokaa, sillä vehnä on valtion osittain rahoittama tuote. Suomessa kulutettiin sama määrä henkeä ja vuotta kohden noin 40 vuotta sitten, nykyinen kulutus on enää 70 kg.
Ja sitten käydään lihakaupassa...
Kerralla kunnon satsi lammasta ja naudan jauhelihaa. Mies perkaa liiat rasvat pois ja annostelee pakastimeen, yleensä hän tekee lammasruuatkin. Jauheliha on minun alaani. Yhdessä pussissa on anopin erikoisherkut, lampaansorkat. Niitä sekä grillataan että käytetään papukeittoon. Se on anopin apulaisen hommia se (yäks).
Lihakilo maksaa noin 16 euroa, mikä on tosi paljon täällä. Kanaa saa vähän halvemmalla. Ja vaikka liha kuuluu algerialaiseen perinneruokaan välttämättömänä osana, sitä ei silti kuluteta kuin 30 kg vuodessa henkeä kohti. Euroopan vastaava luku on 81,75 kg ja Suomessakin lihatuotteita kuluu n. 73 kg (riippuen vähän siitä mitä mitkin tilastot laskevat lihatuotteeksi).
Vihannestorilta tuli aimo pussukat, kestää varmaan pari viikkoa näistä kokkailla. Perunaa (55 senttiä kilo), sipulia (50 s), kaalia, kukkakaalia (60 s), valkosipulia, salaattia, kimppu persiljaa, korianteria ja selleriä, porkkanaa, valkoista naurista ja purjoa, vahapapuja, kesäkurpitsaa (1,20 e), tomaattia (1,8 e), paprika (1,5 e). Hinnat vaihtelevat nopeaa tahtia ja nyt ennen paastokuukauden alkamista ovat oikein huipussaan.
Algerialainen kuluttaa 113 kg kasviksia vuodessa, melkein yhtä paljon kuin eurooppalainen keskiverto (138).
Hedelmäpuoli menee täällä sesongin mukaan. Omasta puusta puristin juuri viimeiset appelsiinit mehuksi, luumut ovat melkein kypsiä. Aprikoosipuuni tuotti tasan kaksi hedelmää, joten on turvauduttava kaupan antimiin.Kirsikat ovat meidän puussamme tosi happamia, taimikauppias varmaan myi villikirsikan taimen.. Minä tykkään noista tummista makeista kirsikoista, joita napsin illalla telkkaria katsellessa. Mies puolestaan tykkää syödä meloneja.
Meidän persikkapuumme tuottaa hyvin, mutta sato tulee vasta loppukesästä, joten en pääse siitä nauttimaan, osa menee lomalaisten suihin, osan mies hilloaa. Nyt ostettiin kokeeksi muutama litteä persikka, olivat muuten tosi hyviä, mietoja ja makeita, parempia kuin tavalliset pyöreät. Voisin vaihtaa oman persikkapuuni tuollaiseen, satokin tulee jo alkukesästä. Litteä persikka on kiinalainen mutaatio 2000 vuoden takaa ja sen uskottiin antavan ikuisen elämän. Jestas, olispa kamalaa.
Hedelmät ovat täällä suhteessa kalliita, vaikka olisivatkin paikallista tuotantoa. Algerialainen kuluttaa noin 63,4 kiloa vuodessa, Euroopassa luku on kaksinkertainen (126). Minä varmaan kulutan tuon eurooppalaisen määrän pelkästään alkukesän kirsikoilla ja loppukesän vinirypäleillä.