Maaliskuu!

Apua! Ihan huomaamatta pääsi näin pitkälle. Piti äkkiä tulla siivoamaan lumet täältä blogista pois, kun lupasivat ensi viikolle jo 18 astetta lämmintä. Ja aurinkoa! Sitä ei olekaan pahemmin näkynyt sitten joulun. Vettä sen sijaan on tullut lähes joka päivä, niin että padot ja pellot ovat sitä täynnä, silti kaupunki rajoittaa veden käyttöä joka päivä. Jemmaavat kai kesää varten.
Katselin viime vuoden maaliskuun kuviani ja kylmiä päiviä oli silloinkin, mutta luonto oli jo hyvin kukassa. Narsissit ja amaryllikset hehkuttivat, joulutähti loisti niin punaisena, nyt siinä ei vielä ole lehden lehteä. Sen sijaan parvekkeellani on pieni yllätys.

Tämän joulukaktuksen alun toin tänne äidiltäni 40 vuotta sitten sisäkukaksi. Kasvanut se on, mutta ei kukkinut kertaakaan, meillä on kai liian pimeää. Viime kesänä heitin sen parvekkeelle ja pelkäsin, että talvella paleltuu, sillä lämpötilat ovat hivelleet öisin 3-4 astetta.  Mutta ei, nyt se vihdoin ymmärsi kukkiakin! Hiljaa hyvä tulee.

Peltokehäkukat ovat taas vallanneet puutarhani, ne sentään uhmaavat kylmää ja sadetta joka vuosi säännöllisesti maaliskuun alusta lähtien. Jotain väriä tähän harmauteen.

 Muuten näyttää vielä näin märältä. Koristekaalit ovat fiksuina kasvattaneet lisää tulvansietovartta.

Ei mitään kadehdittavaa, parin viimeisen kuukauden ajan näkymä parvekkeeltani on ollut useimmiten tämmöinen. Ei houkuttele, ei.