Nettifriikin reseptejä

Tervetuloa Algeriaan! Täällä ei saa mitään valmisruokaa, kaikki täytyy ihan itse värkätä. Kauhiaa, totuin jo Prisman tarjontaan. Sitä muistellen tehdäänpä sitten se perinteinen suomalainen kaalilaatikko.

Ensin otetaan naudan jauhelihapaketti pakkasesta ja koska on kiire nettiin,  upotetaan se kattilaan kuumaan veteen sulamaan. Liha pidetään siis pakastepussissa eikä suinkaan heitetä paljaaltiis veteen, kuten kälyni joskus teki ja ihmetteli miksi se liukeni lähes olemattomiin.

Sillä välin laitetaan hautumaan silputtu kaali ja minä rehuystävällisenä enkä niin perinteisenä suomalaisena raastan mukaan pari porkkanaa ja nauriin. Sipulia meillä ei sattunut olemaan.
Toisella kädellä laitetaan riisit kiehumaan.

Riisin ei tarvii olla näin hienosti pakattu vetoketjulliseen pussiin,minäkin  käytin vain Ben-sedän valmispussia, koska sitä ei tarvitse vahtia. Sen kypsyessä ehtii vaaratta surffailemaan netissä. 

Sitten vaan sekoitetaan rehut ja riisi keskenään, listätään loraus siirappia, ripaus suolaa ja aimo hyppysellinen yrttimaustetta. Laitetaan vuokaan ja kaadetaan munamaito päälle. Ei kun uuniin ja takaisin surffailemaan. Munakello viereen.

Kun kello soi, on laatikko lähes kypsä. Sitä maistaessa löydetään kattilaan kätketty, sulanut jauheliha. Laitetaan se jääkaappiin, ehkä mies keksii sille käyttöä.

Kasvisruoka onkin paljon nykyaikaisempaa. Ihan syötävää, ei vaan parane tarjota täkäläisille sukulaisille.

Suomi-lomailua

Hups, onpa tullut pidettyä blogilomaa ja lähes tulkoon nettilomaakin. Mitä nyt viranomaisten kanssa pakkopullaa on tarvinnut yrittää.  Sen jo ehdin todeta, että puhelimella on turha yrittää mihinkään, kaikkein vähiten verotoimistoon, nopeimmin selviää käymällä paikan päällä - eikä sittenkään tuloksista voi olla varma.  Plussaa kuitenkin poliisille, passin uusiminen ei helpompaa voisi olla. Postikin on niin tarkka, että vaikka postiosoitteeni olen antanut niin epäillä pitää sitäkin. Onneksi saman sukunimisiä on Suomessa vain kolmessa osoitteessa, niiden kesken sitten arpoivat minun postini.
Ai niin, ja jos ei omista älypuhelinta Suomessa nii.... mitäh, eikö sulla ole appseja, ei sitä tai tätä - ei kuulkaa ole, olen aika out älyn suhteen.  Mutta opin sentään käyttämään lippuautomaattia.

Ja mihin se loma sitten onkaan hurahtanut? Helsingissäkään en ole ehtinyt käydä, vaikka se tuossa vieressä onkin. Onneksi on kuvia, että muistaa mitä on tullut tehtyä....

Luontoiltu on ainakin Tuusulan Ruotsinkylässä...

 

metsä löytyi helposta...

´Paratiisikin lopulta. Oli kyllä hyvin kätketty.

 Toinen luontoretki suuntasi Nurmijärven Nukariin, seuraten kaunista koskenjuoksua,

Vanhantammenkoski, jos oikein muistan. 

Tässä kävellään jo vähän kauempana, Vääksyn kanavan reunamilla.

ja jatketaan Pulkkilanharjua pitkin...

Sysmään asti. Vain toteamaan, että sysmäläiset eivät tiedä missä heidän Pyhän Olavin kirkkonsa sijaitsee, vaikka se on ollut paikallaan jo 600 vuotta. Hänkin, joka luuli tietävänsä, neuvoi päinvastaiseen suuntaan.Melkein sitä luuli  jo seonneensa savolaisiin kiemuroihin. 

Sysmästä pääsi sutjakasti Hartolan kuningaskuntaan.Siellä on oikein kuninkaallinen linnakin.

Linna on tosin hotellina. Ja alunperin se on ollut Ekon kartanon navetta, kauniisti uudistettu. Linnan pihalla odottelee prinssiään peltitöistään tunnetun taiteilija Joakin Sederholmin Istuva tyttö. 

 Jos vielä ymmärrän näitä numeroita, niin Linnan ensimmäinen kivi on muurattu 1776 ja viimeinen 1990.  Meniköhän oikein?

Hartolassakin on kauniita luontopolkuja, vaikka riippusiltaa Tainionvirran yli (tällä polulla tavattiin sattumalta Linnan omistajakin)...

 

 ja kaarisillan kautta takaisin. Vettähän ei Suomesta puutu, upeita koskimaisemia täälläkin. 

Lisää vettä, tällä kertaa etelämpänä.  Salossa markkinoilla.  

Kesän huimin kokemus Sipoossa Talman kiipeilypuistossa.  Voi miksi näitä ei ollu minun nuoruudessani!  Nyt jouduin jännäämään pikkunaperon pärjäämistä niska kenossa, kolmannella tasollakin natikan pää vielä kesti mutta pituus ei enää riittänyt ja pelastuspartiotakin tarvittiin. Hui sentään! 

Fyysistä urheilua tämäkin. Varastojen lajittelua kierrätykseen ja kaatopaikalle. Kolmen talon jäämistöt jälkipolville setvittäväksi, hupia vielä ensi kesäksikin. Olisi viisasta aloittaa omien tavaroidenkin setviminen jo nyt kun vielä on suht voimissaan. 

Vanhojen valokuvien läpi käymistä 30-luvulta lähtien. Onneksi alussa ei vielä paljoa kuvattu, uudempina aikoina sitäkin enemmän. . 

Huh. Lepoa ja nautintoa Järvenpään Rantapuistossa, Tämä kuuluu ehdottomasti kesään. Maiskis!

Ja nyt olenkin jo kotona Algeriassa, missä kesä jatkaa vielä kulkuaan. Vihreydestä ei tietoakaan, happea saa haukkomalla haukkoa,  tulee ihan ikävä suomalaista raikasta ja helposti hengitettävää ilmaa. Palailen nettimaailmaan vähitellen ja toivottavasti intoa riittää bloggailuunkin, ainakin blogikierrokselle lähden lähiaikoina katsomaan mitä te muut olette tällä välin puuhanneet.

Oikein mukavaa syksyä sinne!