Toivo, Toivo, missä viivyt

Siitä se sitten johtuu, aina jatkuva kesä. Azorien antisykloni on parkkeerannut Espanjan ylle eikä meinaa päästää pohjoista matalapainetta tänne enää moneen vuoteen. Hyvästi lumiset vuorenhuiput, hyvästi talvi!  Tästä lähtien vain loputtomiin kaunista päivää luvassa, jos meteorologeihin on uskominen.
Tahtoo siis sanoa käytännössä, että kuivuus sen kuin pahenee ja kohta hanat korisevat kuolinkouristuksissa. Nytkin jo lorottavat vain aamupäivisin. Ellei sitten Nino tai Nina tule meitä kevätpuolella pelastamaan. Saako semmoista edes toivoa...
Tänäänkin paistoi päivä kivasti kolmenkymmenen asteen voimalla. En silti ajatellut lähteä ilmastopakolaiseksi pohjoiseen. Johtuen jo siitäkin, että sopivat lennot eivät enää sovi samalle päivälle, ainakaan talviaikaan, ovat karsineet pois juuri sen minulle sopivan Pariisin lennon. Tietysti. Ja mitä vielä...

 

Ceratitis capitata. Välimeren hedelmäkärpänen. Lyhykäisyyden vuoksi myös englanniksi, medfly. Pahin hedelmien tuhoaja Välimeren alueella. Ja munimassa minun mandariinipuussani! Sen jäljiltä madonsyömät mandariinit maassa ja myös toiveeni mehukkaasta syksystä. Argh! 

Ja sitten tuo vihreä puska tuolla kukkien takana sitruunapuun alla. Papyrus. Jostain on lennähtänyt siemen ja nyt se pääsi kesäaikana leviämään, vaikka oikeasti on kosteiden paikkojen kasvi. Sitä on melkein mahdoton tuhota ja leviää kulovalkean tavoin, muuten olisi ihan kiva vihreä puska. Kuinkahan suuren kuivuuden se tarvitsee kuollakseen...

Avaan Toivo-kirjastani umpimähkään sivun: "Meidän ei koskaan pidä vajota epätoivoon. Tilanteemme on ennenkin ollut huono ja muuttunut paremmaksi. Joten uskon, että niin käy nytkin." George Washington. 

Siitä tulikin mieleeni, että pressan vaalit tulossa keväällä, ehdokkaina ainakin tämä aktuelli aivoinfarktipotilas, jonka aivojen nykyisestä kunnosta ei kansa tiedä mitään, ja kv. kirjailijamme Yasmina Khadra. No comments.

Appelsiinipuussani on vielä appelsiineja. 

Ja Lepiksen blogissa How to survive Novembre 2013.  Suosittelen.

Ensimmäinen marraskuuta

Annaban ainoa katolinen kirkko, Pyhän Augustinuksen basilika, kukkulallaan upouudessa hohdossaan. Kolme vuotta remonttia  ja onpa taas kaunis, pitäisi mennä joskus kuvaamaan lähempää ja paraatipuolelta.
Jokin aika sitten sain kirkolta henkilökohtaisen kirjeen: "Sallikaa meidän esitellä hoitokotimme, joka ottaa vastaan köyhiä ja orpoja vanhuksia. Kiitos ihmisten anteliaisuuden, pystymme takaamaan heille ruuan, vaatteet, lääkkeet, lämmitetyn tilan talveksi, jne...."  Eka rivin luettuani ajattelin, että auh, joko ne nyt tarjoaa minullekin vanhuspaikkaa! Meinaako ukko heittää minut ulos ennen aikojaan.. 
No ei sentään, katolisten sisarten ylläpitämä vanhainkoti vain etsi lisää lahjoituksia remonttia varten. Hyvin he saivatkin kerättyä,  niin täkäläisiltä kuin eurooppalailtakin, viisi miljoonaa euroa upposi korjauksiin. Suuret avajaiset olivat pari viikkoa sitten, taisi siellä olla läsnä Suomen suurlähetystön väkeäkin, erään lehden vierasluettelon mukaan ainakin.
Tänään marraskuun ensimmäinen päivä katolinen maailma juhli kaikkien pyhimysten päivää, heillä niitä riittää, muun muassa tuolle kirkolle nimensä antanut Augustinus. Katolisen perinteen mukaan ensimmäisenä päivänä kunnioitetaan pyhimyksiä ja vasta toinen päivä muistellaan kuolleita. Nykyään Ranskassa ainakin taitavat jo kunnioittaa ja muistella molempia samana päivänä.
Pyhäinpäivä vuonna 1954 sai Ranskassa nimekseen Punainen Pyhäinpäivä, kutsutaan myös veriseksi pyhäksi.  Silloin nimittäin alkoi Algeriassa virallisesti vapaussota Ranskan vallasta. Ensimmäinen marraskuuta on täällä vuoden suurin virallinen juhlapyhä ja sillä kunnioitetaan kaikkia vapaussodassa menehtyneitä marttyyreita. Päivää ei silti kummemmin juhlisteta muuten kuin liputtamalla, muutamia poliittisia istujaisia lukuun ottamatta.

Tänä vuonna päivä osui tavalliseksi perjantaipyhäksi, ylimäärisiä vapaapäiviä ei siis tullut. Kesähelteet onneksi  loppuivat, joten päätimme lähteä aarteenetsintään rannalle.

Paljon mahdollisuuksia...

 Kas, Nessiekin oli tullut Skotlannista tänne lomalle

Simpukkakukka ajopuulla

Pyhäpäivät ovat pitkiä, joten järjestettiin vähän vapaa-ajan virikettä toimettomina ajeleville miehille. Vai oliko se Opel itse, joka päätti testata vieläkö kansasta löytyy yhteishenkeä, meni ja upposi tienpenkan hiekkaan. Syvälle. Ensimmäisinä ehtineet kuusi miestä eivät riittäneet. Tarkennetaan nyt vielä, että nelivedolta näyttävä ei välttämättä ole kuin kaksiveto, tai tässä tapauksessa jopa monityöntö.
Onneksi täällä ei ole pulaa uteliaista. Riittää, että seisahtuu tien viereen ja koht sillään tarjotaan apua. Ei tarvinnut edes vilautella valkoista mamma hädässä -vilkkuani. Tiellä kulkevat autot alkoivat pysähdellä yksi toisensa jälkeen ja kohta oli meininki kuin markkinoilla. Lopulta osui paikalle sellainenkin, jolla oli vetonaru mukana, ja hii-hop, veto ja työntö, sievästi nousi. Päästiin kotiinkin.
Ja juu, kyllä tästä kansasta edelleenkin löytyy tarvittaessa yhteishenkeä ja  avuliaisuutta. Mot.

Ei mitään sanottavaa

     Irrallisia tavuja kuin änkytyksiä
     monen palapelin palasia sekaisin
     päässäni, ei niistä synny kokonaista

     ei sanoja, ei lauseita

     Mies vaihtaa kattolamppua
     näkee itsensä uudessa valossa
     se riittää.

     Minä pyörittelen rosoisia kiviä
     keräilen mykkiä sanoja
     mykäksi lauseeksi

     vanhalle varjostimelle
     uusi elämä

Kohtaamisia

Viikonloppuna lähdettiin hellettä pakoon vähän ylemmäksi. Mereltä nouseva sumu kiersi vuoren rinteet viileään harsoonsa, aurinko ei vielä ollut puskenut itseään siitä läpi, joten jaksoi vähän kävelläkin. Kivasti on alkanut jo vihertää.

Täällä ei juuri ihmisiä tapaa, mutta kaikkea muuta kyllä.  Joku luolapeikko siinä heräilee kesäuniltaan ja ärjyy uhkaavasti.

Isonenäinen metsänvartija tarkkaili tilannetta.  Aika tiukka katse kaverilla.

 Välillä tuntui siltä kuin useampikin utelias silmäpari olisi tarkkaillut. Mitä ne kaikki odotti...

Se selvisi seuraavassa mutkassa. Lehmäpariskunta seisoi tukevasti keskellä tietä. Meillä onneksi koirat hihnassa. Isäntä eturivissä Juanin kanssa. Juan esitti liikkumatonta patsasta yksi jalka ylhäällä häntä piikkinä takana. Minä Tinan kanssa taaempana, Tinalla häntä kiemuralla ilmassa ja lihakset valmiina loikkaan. Kuka väistää ja mihin,  oikealla puolella äkkijyrkkä, vasemmalla kallioseinä. Siinä sitten katseltiin tovi toisiamme.
Sonni ratkaisi asian hyökkäämällä sarvet ojossa. IIIIIIIIIK!
Ja miksikö tästä ei ole kuvaa? Siksi että paparazzi roikkui kaksin käsin Tinassa, joka ehdottomasti olisi halunnut mennä isäntänsä apuun, kun taas paparazzi vallan toiseen suuntaan. Juan väisteli sarvia parhaan taitonsa mukaan ja isäntä yritti häätää äkäistä elikkoa tiehensä, taisi välillä nakella pikkukiviäkin kun ei muuta kättä pidempää ollut saatavilla. Lopulta sonni luovutti ja kääntyi vaimoinensa sinne mistä oli tullutkin. Huh.

Raikuvat aplodit voittajille.

Siinä he vähän myöhemmin palkintokorokkeella. Tässä kohden koirat taas irti. Ja Tina, joka ei ollut päässyt täyttämään velvollisuuttaan henkivartijana, otti vahingon heti takaisin ja karkasi salamana vielä lehmien perään. Pitkävihainen tyttö. Ei auttanut kutsut ei mikään, sinne meni. Aika pitkään olikin reissullaan, ei koskaan saada tietää mitä tapahtui, ei kuulunut haukuntaa ei ammuntaa, vahingoittumattomana ja tyytyväisenä kuitenkin palasi takaisin. Luulenpa, että oli vain päässyt tarpeeksi lähelle ja todennut palan liian suureksi haukattavaksi. Saipahan oikkunsa täytettyä.

Ai että olenko merkkitietoinen?

Blogistaniassa kiertää tällainen kysely, bongasin sen Jaelin appelsiinipuusta. Kun näinä hikipäivinä ei ole parempaakaan kerrottavaa, niin teenpä henkilökohtaisia paljastuksia.
Vastaukseni otsikkoon on kyllä. Kaikissa tuotteissani on merkki (saako merkittömiä myydäkään), ja olen siitä hyvin tietoinen, sillä yleensä se on vielä läntätty näkyvästi väärään paikkaan.  Eri asia sitten onko merkki miten tunnettu...

Laukku

Tämä on ehdottomasti kätevin jokapaikanlaukkuni, mitä ikinä olen omistanut. Valitettavasti se sairastui samaan murenemistautiin kuin yhdet kenkäni ja syystakkinikin. Olkaa huoleti, en käytä sitä enää. Mietin kyllä saisiko sen vielä tuunattua uuteen uskoon. Siinä oli kohdallaan ihan kaikki, pehmeys, koko, monta pikkutaskua ja pysyi hyvin olkapäällä. Eikä sillä ollut näkyvää nimeä.  Se  kasvoi tarpeen mukaan ja oli siis ehdoton matkoilla. Kesti vain kolme vuotta. Nyyh. Nyt minulla on korvaava musta mammalaukku, liian pienisuinen ja ruma, jonka kyljessä lukee Nabo. Yäks. Ranskalaisittain äännettynä tarkoittaa kääpiötä.

Lompakko

Musta, pehmeä, nahkainen. Se sulkee suunsa sydämellä ja avaa yhtä helposti. Rakkain lompakkoni varastettiin muutama vuosi sitten, sen jälkeen olen käyttänyt lompakkoa vain matkoilla, täällä laitan rahat taskuihin.

Korut

 Ainoa koru, joita aina käytän on korvakoru. Nämä Kalevalan Onnen sydämet sain synttärilahjaksi pari vuotta sitten. Siihen asti pidin isoäidiltäni rippilahjaksi saatuja ametisteja, joista toinen lopulta hukkui. Voi päätellä, että inhoan korvakorujen vaihtamista.  Joskus harvoin, hyvin harvoin tilaisuuden mukaan,  saatan kyllä laittaa jotkut muutkin. Ennen pidin myös kultaista ranneketjua, ylioppilaslahjaksi saatua, mutta sekin varastettiin jo monta vuotta sitten. Koska täällä kaikki näkyvät kultakorut viedään, käytän vain rihkamaa, sitäkin vain kaula-aukon täytteenä. Aarikkaakin löytyy. Sormuksia en käytä, en edes vihkisormusta.  Kaikesta päätellen en siis ole koruihminen. Ainakaan vielä... ystävät kyllä yrittävät parhaansa tilanteen muuttamiseksi.

Telkkari
Musta, iso, Toshiba 3D, olkkarissa. Sitä ei voi olla näkemättä, mutta harvoin sen avaan. Pienempi Samsung makkarissa toimittaa Mösjöön unilääkkeen virkaa. Itse katson useimmiten ohjelmia netistä.

Puhelin

Omppua käytän täällä ja Suomessa Nokia N8, jonka sain lainaksi vävyltä. Kappas, unohdin palauttaa...  Näköjään kuvasta voi päätellä senkin, ettei ajallani ole Algeriassa suurtakaan merkitystä.

Kengät ja tennarit

Jokapäiväisessä käytössä vaativat jalkani eivät katso merkkiä eivätkä hintaa, eivät aina ulkonäköäkään,  kunhan löytyy sopivat ja pehmustetut. Varsinkin kantapääpehmustetut. Clarksin sandaalit ovat olleet hyvät kesäkengät. Pelkään, että hajoavat ennen kuin löydän uudet yhtä hyvät tilalle. Adidaksen ruskeat citylenkkarit kaupunkikävelyyn ja Reebokit ilmakuplat metsälenkkeilyyn. Tietty löytyy kaapista myös epämukavia merkittömiä tilaisuuskenkiä.

Farkut

Tässä kohden kai odotetaan  jotain kuuluisampaa merkkiä, mutta housujen kanssa on sama juttu kuin kenkienkin, kunhan sopivat. Farkut tai sen tapaiset kuitenkin. Merkeissä löytyy. Ei yhtään sinistä.

MP3-soitin
Musiikinkuljetusvälineiden päälle en ole koskaan mitään ymmärtänyt. Olkkarin Samsung-setti huolii kyllä tämänkin formaatin.

Tietokone
Pöytäkoneena Dell,  Samsung-näytöllä. Läppärinä HP, joten kuten vielä hengissä.

Meikit

Siinä kaikki mitä tarvitsen. Harvoin enää näitäkään.

Kasvovoide

Tyttäreni on pitänyt minut kaikenlaisissa rasvoissa jo vuosikaudet. Turhan kalliisti sanoisin.

Sitten kylppäritavaraan,  tällä hetkellä löytyy kaapista...
Deodorantti: Rexona roll-on
Hammastahna: Signal
Saippua: palana Dove ja aina myös löytyy Marseillen saippuaa, suihkugeelinäkin. 
Shampoo ja hoitoaine:  Kelpaa mitä löytyy. Meiltä löytyy lomalaisten jäljiltä aina jotain, näköjään tänä vuonna Timotein hoitoainetta blondeillekin. Hm.. kukahan blondi täällä on poissaollessani ollutkaan.
Suomessa ostan TreSemmén tuotteita, niitä saa sopivasti pienissä pakkauksissa reissuja varten.

Tuoksu

Minusta on täkäläisessä yliannostuksessa  tullut hajuallerginen, en kestä mennä edes kemikaalikauppoihin. Tykkään kyllä hyvistä miedoista tuoksujen lehahduksista, eau de toilette riittää.  Olen saanut lahjaksi vaikka mitä kalliita parfyymeja, joita en voi käyttää, onneksi niitä voi lahjoittaa eteen päin. Tällä hetkellä on ajoittaisessa käytössä nämä jostain saadut esittelykappaleet, kevyitä ja raikkaita molemmat, tuoksultaan kelvollisia.

Viinit ja drinkit
Olen ummikko tässä asiassa. Täällä hörpitään paikallisia viinejä, milloin mitäkin, pidän eniten valkkareista. Drinkeistä en tiedä hölkystä. Nuorena tilattiin vodkaa puolukkamehulla. Nykyään kavereiden kanssa snapsaistaan joskus Get 27 –minttulikööriä - yskänlääkkeeksi.

Leipä
Suomessa se on tietenkin ruisleipä.  Matkalaukkuuni pakkaan Ryvitan näkkäriä, on hyvää eikä paina paljoa. Täällä patonkimaassa etsin nälkääni ohraleipää. Täällä ei todellakaan ole paljoa valinnan varaa, se on melkein tämä tai tuo.

Ruoka
Kaikki kelpaa paitsi sisäelimet. Koirammekin on nirsompi.

Jäätelö
Valion tuutit ja töttöröö. Syön jätskiä vain Suomen kesässä enkä tykkää mistään ylimääräisistä  krumeluureista, enkä jäätelökakuista.

Karkit

Fazerin suklaa. Rainbow’n ranskalaiset. Leafin täytelakut. Algerialaiset minttukarkit. Korvikkeena muutkin merkit kelpaa. Paitsi ne turkkilaiset marsipaanitäytteiset suklaapallot, joita mieheni täti toi kerran kaksi kiloa.

Sänky ja lakanat
Niin, kai niissäkin jotain merkkejä voi olla, meillä näkyy vain  merkkejä nukkumisesta. Ei muuten väliä, kunhan  lakanat ovat viileätä, sileää puuvillaa (kyllä  silkkikin kelpaisi) ja mieliisti aluslakanan kulmissa kuminauhat, niitä sanotaan täällä pussilakanoiksi. Muunlaisia pusseja ei ole saatavilla, joten ompelen peittopussit itse.  Sängyllä ei ole merkitystä,  tärkeämpi on patja, omani on suht hyvä ortopedinen. Aika montaa olen kokeillut, paras on ollut Hirvihaaran kartanossa, toisistaan tietämättä kaikki selkävaivaiset häävieraat tarkistivat sen merkin, jota en nyt kyllä enää muista.

Kampaaja
Käyn kerran vuodessa Suomessa. Milloin missäkin. Tulos on aina yllätys.

Lehdet
Päivälehdet ostetaan kulmalta leivänhakureissulla joka aamu, paikallinen ja valtakunnallinen. Muita lehtiä en enää luekaan. Ranskalaiset koti- ja puutarhalehdet kiinnostaisivat, mutta ovat täällä turhan kalliita. Netti riittää.

T-paita
Tykkään väljästä. Jos merkeistä puhutaan, niin lempparissani on merkki C.A.B ja rinnassa lukee Legenda. Pelastin sen vävyn roskapussista. Lempi-ei-T-paidassani on merkki N.Y.C, kälyni vanha farkkupaita, jonka otin kierrätykseeni ainakin viisitoista vuotta sitten. Kumpikin lempipaita on jo haalistunut ja kulunut, mutta edelleen käytössä. Parempia korvaaviakin toki olen saanut ja ostanut. Yleisin merkki T-paitavarastossani  näkyy olevan Generous :)

P.S.
               

                            


Lämpömittarini on aidosti suomalainen.
Se näyttää tänään tältä.