Vielä Suomi-kuvia

Paras aamukahvipaikka. Istua kalliolla muki kädessä ja kuunnella meren loiskeita Paraisten saaristossa. Thank you so very much!

Porvoossa on onnistuttu rakentamaan uutta vanhaan mielikuvaani sopivaksi.  Yksi mukavimmista kesäkaupungeista, siellä on aina kiva käydä kahvilla.

Forssan Lamminrantaa kesäiltana. Täällä sitä on joskus nuorena polskittu, vesi oli tietysti paljon lämpimämpää siihen aikaan ja hyppytelineissäkin oli kolme kerrosta, rohkeimmille katto neljäntenä. En kuulunut niihin.

Lamminrannan tuntumassa voi myös pestä ja mankeloida mattoja. Onkohan tämmöisiä paikkoja ollenkaan muualla kuin Suomessa vai onko ihan kotimainen erikoisuus?

Vettä ei Suomesta puutu. Tämä on Tuusulanjärven toinen pää eli Järvenpäässä ollaan.

Järvenpäässä koristellaan aitoja erilaisin kukkatelinein joka vuosi. Edellisten vuosien saappaiden ja kassien jälkeen oli tänä vuonna vuorossa polkupyörät.

Tuusulanjärven keskipaikkeilla on Sarvikallio, tuttu monista Pekka Halosen ja Eero Järnefeltin maalauksista. Tyydytti vähän korkean paikan kaipuutani.


Vielä tähän loppuun Helsinki-kuvia. Ole yrittänyt joka kesä tutustua johonkin kaupungin kolkkaan, yleensä kun tulee pyörittyä vain   rautatieaseman ja Stockan välissä. Sinnekin näytän aina eksyvän juuri mielenosoitusten aikaan....

Tänä kesänä sain tutustua Kumpulan ja Käpylän seutuihin paljasjalkaisen kumpulalaisen opastuksella, kiitokset Raili ja Markus!

Tuli tutuksi Olympiakylä, Kisakylä, Puu-Käpylä ja siirtolapuutarha. Puu-Käpylä on kokonaisuudessaan arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelema 1920-luvulla. Todella viehättävä ja monivivahteinen alue, jonka jälkeen ihmettelee vain, miksi Suomessa nykyään rakennetaan kaikki kaupunkikorttelit niin yksitoikkoisen samanlaisiksi, talot toinen toistensa kopioiksi. No, Välikangas kävikin ottamassa vaikutteita Italiasta..

Pupulla on lokoisat oltavat Kumpulan rehevien siirtolapuutarhojen kätköissä. 

 

 Kosken kohina on varmaan jäänyt korviini soimaan varhaislapsuudesta, sillä edelleenkin pysähdyn jokaisen solisevan puron partaalla. Tämä peräti 3 metrin putous löytyi Pitäjämäeltä Strömbergin puistosta ja taitaa olla pääkaupungin ainoa luonnonmukainen ryöpsähdys.  Putouksen reunaa voi loikkia kivipaasia pitkin kosken yli....

 

...tuosta noin...hop hop ja hop, en pudonnut. Puiston laidalla on Kalevalakorun tehdas, jonka myymälässä myydään...hm... myynnistä poistettuja koruja - alennettuun hintaan, joten käytin tarjouksen hyväkseni :)

Tämä taas on Vantaanjoen suulla oleva Vanhankaupunginkosken läntinen haara eli voimalaitoksen pato.

 

Ja tässä sen itäisen haaran kalaportaat. Tarkkasilmäinen voi bongata onkivan Snadi broidinkin.

 

Tässä ihaillaan samaista maisemaa vastarannalta Verkatehtaanpuistosta Katariina Saksilaisen kanssa.  Katariina oli Kustaa Vaasan ensimmäinen vaimo ja siis Ruotsin kuningatar 1531-35, kunnes menehtyi lapsivuoteeseen 22-vuotiaana. 

 Samalla reissulla käytiin tutustumassa myös Arabianrannan arkkitehtuuriin... 

Näitä betoniporsaita näyttää sikiävän vähän joka paikkaan. 

 

Jees, vihdoin perillä, kotona!   

Täällä jatkuu kesä, sähköt katkeilee, vesi samoin,  nettiyhteydet sentään sain kiertoteitse toimimaan.

Ja niinkin kävi kuten usein ennenkin...

Toisen polven mamu, santarmien sukua. Toivottavasti on saanut hyvää perimää ja kasvaa hyväksi vartijaksemme.

Lähtölaskenta alkanut osa 1

Suomi-loma on tänä vuonna ollut pelkkää nettilepoa, täynnä reaalielämän nautintoja. Pitää kai sentään tänne kirjata ylös mihin se aika on oikein valahtanut, alkaa nimittäin jo alkuloma häipyä muistista. Olen solahtanut syntysuomalaisuuteeni niin hyvin, etten ole edes huomannut mitään omituista - ensin hiljaisuuteen totuttuani.

Tässä siis kuvakavalkadi reissuiltani, tosi huonoja otoksia huonolla kameralla ja osa vielä huonommalla kännykällä. Mutta silti, seuraa kuva-arvoituksia sateisten päivien ratoksi:

 1. Täydet pisteet, jos tiedätte missä kaupungissa kapteeni Koukku ryövää jätskejä.

Samaisessa kaupungissa on siis satamakin. Ja minä kun olen aina kuvitellut sen sisämaacityksi! Haloo, siis Vesijärven rannalla.. olen ilmeisesti katsellut vain mäkihyppyä. Ja sanoa pitää, että uuden Sibeliustalon ymppääminen vanhaan tiilirakennukseen ei silmääni miellyttänyt. Satama-alueella oli kyllä mukavasti kahviloita turisteille. 

 

2. Tässä seurataan muotinäytöstä merenrantakaupungissa (rantaa tosin saa hakea), pitäähän sitä yrittää olla in vaikka out olisikin. Vain paikalliset voivat arvata missä sijaitsee Muotiperho.

Lisävihje. Tämän joku voi jopa tunnistaa. Leena Luostarisen hehkeää taidetta tarjolla 4.10. asti.

Kaupungin liepeillä kukkulalla on myös C.L. Engelin suunnittelema vanha kirkko, jota ympäröi kaunis hautausmaa. Sieltä löytyi tämmöisiä ristejä, joista yksi oli kirjoitettu arabialaisin kirjaimin, huomasin vasta kuvasta. Tietääkö joku näistä enemmän?

 3. Sitten ollaankin jo ihan oikean meren rannalla

Tätä ei voi väärin arvata...

värimestarin salongin ovi sopisi mainiosti Algerian kotiimmekin

Jo vain, anopin vanhat luudanjämätkin voisi säilyttää koristeeksi!

4.  Supisuomalainen kesämaisema. Tämä järvi on kuitenkin kuuluisa talvisesta tarinasta...

...jonka pääosaa kuuleman mukaan esitti tämä Aimo Tukiaisen veistämä mies nimeltänsä Lalli. Harvemmin murhamiehille kukkia ja mansikoita tarjotaan, mutta täällä päin näköjään ollaan armeliaita. 

 

5.  Tätä ei voi arvata ellei tiedä. En vaan ymmärrä, miten heinäkuussa sunnuntaisin voi olla kaikki
turistikohteet kiinni. Monet vielä lauantaisinkin, länsisuomalaiset viettävät kai pidennettyä viikonloppua, viis turisteista.

Ruukinpuisto jäi siis tutkimatta.  Eurajoen koski sentään virtasi näkyvästi ohi paperitehtaan, Euran paperi, kai muistatte, se tosin on nykyisin japanilainen Jujo Thermal.

6. Tämä ihan vain esimerkkinä siitä, miten pidennetty viikonloppu toimii Hämeen puolella.

7.  Vihje: vedellä ja leivällä...

Jos ei kelpaa, niin tällä pakkosyöttöpenkillä pannaan kelpaamaan.

Karkuun ei pääse, vaikka osaisikin käyttää tiirikkaa, taitavatkin saavat tällä auki vain abloy-lukon.

Ollaan siis kuritushuoneella, joka on ojentanut hairahtaneita oikealle tielle aina vuoteen 1993 asti.  Valtion täysihoito ei houkuttele ainakaan näissä tiloissa.

 

Ei ollut kai giljotiinia, kun piti kirveellä mestata, pyövelillä piti olla enemmän kuin papua hauiksessa. Kuolemantuomio poistettiin Suomen rikoslaista vasta 1972. Viimeinen rauhan aikana tapahtunut virallinen mestaus suoritettiin kuitenkin jo 1825, todennäköisesti silloin katkaistiin kaula Tahvo Putkoselta, joka oli aiheuttanut kuoleman naapurilleen lyömällä tätä metrin koivuhalolla otsaan, sen lisäksi että oli vielä juopotellut ja rikkonut pyhärauhaakin. 

Rangaistukset ovat monessa asiassa lieventyneet sittemmin vähän liikaakin. 

Huh, ulos ja äkkiä...

Kas, Vanajavesihän se siinä!

Mää mää lampaani

Paitsi että minulla ei ole lampaita, ei edes pehmoleluna. Villojakaan ei meidän huushollista ole löytynyt sen jälkeen, kun lapset syntyivät ja todettiin allergisiksi. Villaton koti Algeriassa on lähes tuntematon käsite, villa  nimittäin on ensisijainen täyte patjoissa ja tyynyissä, puhumattakaan villalangoista kudotuista tekstiileistä ja matoista, perinteisistä vaatteistakin.
Lammasta löytyy myös lautaselta, lähes jokainen perinteiden ruoka tehdään lampaanlihasta, varsinkin täällä itäosissa maata. Appeni aikanaan sanoi, että se on heidän kasvisruokansa, syöhän lammas vain kasveja. Liha onkin täällä todella hyvää, ei ollenkaan liian rasvaista, parhaimmat palat tulevat ylätasangon kuivilta aroilta, luomutuotetta. Lampaita kasvatetaankin pääasiassa lihaa varten, villat tulevat sivutuotteena.

 Patjanpesupäivä

Vielä nykyäänkin monen morsiamen perinteisiin kapioihin kuuluu lampaanvillapatjat. Joskus alkuaikoina täällä ihmettelin, miten ihmeessä kadulla jatkuvasti näkyy avopakettiin lastattuja muuttokuormia, no ne oli niitä kapiokuormia, joissa aina hyvin esillä muutama patja. Niitä varten oli pitänyt hommata metreittäin kangasta ja säkeittäin lampaanvillaa. Patjoja käytetään paitsi vuoteissa myös olohuoneessa sohvaa korvaavilla banketeilla, niille on hyvä majoittaa yövieraatkin.
Melkoinen lauma lampaita tarvitaan villojen luovuttajaksi, jos laskee, että 2-hengen patjaan kuluu paksuudesta riippuen 20-30 kg villaa, jota yhdestä lampaasta saadaan keskimäärin 1,2 kg. Suurin villan luovuttaja Ouled Djellal- rodun uroskaan ei 3,5 kg enempää tuota. Keritsiminen tapahtuu keväällä 15.5 lähtien ja yleensä se tehdään vielä vanhanaikaisilla keritsemissaksilla.

Villan työstäminen kuuluu tietenkin naisille. Keritty villa pitää pestä, puhdistaa ja karstata ennen käyttöä. Nykyisin sitä myydään jo puhdistettunakin, mutta vanhempi väki ei siihen aina luota. Villapatja on hyvin hoidettuna lähes ikuinen. Hoito tarkoittaa, että se silloin tällöin puretaan ja pestään. Kuvassa apulainen on pesemässä anopin patjaa, anoppi päsmärinä vahtii vieressä :)
Pesty villa valutetaan ja levitetään kuivumaan alustalle pihalle, muutama päivä siinä menee vaikka auringosta ei pulaa olekaan.

Sitten haetaan paikalle kiertävä patjantekijä. Heitä löytyy tiettyjen katujen varsilta pukit ja tarvikkeet valmiina odottamassa asiakkaita. Siinä jälleen yksi katoamassa oleva ammatti, joka on tähän asti siirtynyt isältä pojalle vaan harvemmin enää nuorelle kelpaa. Tyypillinen kiertävä patjantekijä on nykyään vanhempi mies. Toki täällä on patjatehtaitakin, kaupoista saa kaikenlaisia valmispatjoja, jos ei halua kotitekoiseen panostaa.

Hyviä sormivoimia tarvitaan, että saa villasta puristettua reunuksen.

Ja että villat pysyvät paikoillaan, niin vielä villanapit.. 

ja hop,  siinä se.  Palkaksi lämmin ateria ja parikymmentä euroa.

Mitä jäi mieleen toukokuusta

No missä se taas kuhnii? Hei, tule jo!

 Ei se tule. Turha odottaa. Juan sanoi irti vartiointisopimuksensa 15.5. ja jätti meidät seikkailemaan ihan itseksemme mukanamme vain mukavat muistot. 

Bou Namoussa -joen ranta oli Juanin lempipaikka. Sattumoisin myös viimeinen retkikohteemme Juanin kanssa. Voi että olikin autuaallista pulikoida vedessä! 

 Kyllä nyt tuntuu olo vähän haikealta itse kullakin.

Toukokuu hurahti ohi ilman suurempia positiivisia tapahtumia. On ollut vaikeuksia saada järjestymään anopin kotihoito lomani ajaksi. Täällä ei ole kunnallisia palveluja tarjolla, jokainen hoitaa omat vanhempansa. Meillä käy aamuisin kuutena päivänä viikossa yksityinen kotihoitaja, jonka kanssa on yritetty sovitella aikoja ja palkkoja. Monen kiristävän mutkan kautta.. Ei se ole helppoa täälläkään jos ei Suomessakaan. 

Sitten ainoa täkäläinen suomalaisystäväni sai lievän aivoinfarktin, onneksi vain lievän ja siitä selvittiin lähes tulkoon säikähdyksellä.  

Jääkiekossakaan ei saanut kauaa jännittää kotimaan puolesta.  Euroviisuista puhumattakaan.

Että olipa tylsä toukokuu.

Ai mutta jotain hyvää sentään...

Ruotsi voitti euroviisut

...ja Suomi berbeuroviisut!

Algeriassa järjestetyn eurooppalaisen  kulttuurin festivaalin valloitti suomalainen Stina. Pääsi jopa suurimman sanomalehden pilapiirtäjän ikuistamaksi. Stina oli täällä kiertueella laulamassa berberien musiikkia berberikielellä, kuulemma erinomaisen hyvin niin äänellisesti kuin ääntämyksellisesti. Berberimaailma on siis valloitettu viimeistä berberikorvaa myöten, hienoa! 

Taas meni kuukausi

  1954 ja 2015. Miksi kehittää hyväksi havaittua. 

Tämä on siis meidän kaasupömpeli ennen ja nyt. Tuon kautta kaupungin kaasu tulee putkia pitkin maan alta meille. Pömpeli hajosi kuukausi sitten, sen voi korjata/vaihtaa vain valtion sähkö- ja kaasulaitos Sonelgaz. Sitten kun haluavat tulla. Kuukauden odotuksen jälkeen vihdoin löytyi tyyppi, joka tunsi tyypin, joka tunsi tyypin, joka on kaasulaitoksella töissä. Niin peri paikallista. Pömpeli saatiin vaihdettua!
Ehdittiin olla kuukausi ilman hellaa ja kuumaa vettä. Ostettiin pieni sähkölevy, jolla saatiin lämmitettyä vettä ja opittiin peseytymään pesuvadissa. Jääkylmä suihku ei ole meikäläisen heiniä. Ehti tulla saunaakin ikävä, vaikka en saunaihminen olekaan.
Mutta jee, nyt kaasua taloon! 
 Paitsi, että kaasulla toimiva kuumavesivaraajakaan ei enää toiminut. 

Se pömpeli taas on kylppärin seinässä tehtävänään hoitaa keskuslämmitys ja kuuma vesi. Parikin tyyppiä ehti käydä sitä korjaamassa, mutta ei vaan tullut kuntoon. Palkka kyllä kelpasi. Tämä kolmas lopulta tiesi, että yhtä pientä ruuvia pari astetta kiertämällä viuuh vaan paineet korjaantuu. . Piti arvata mikä ruuvi. Oi kiitos!  Arvatkaas kuka lillui kylvyssä puoli ehtoota.

Hyvä, että ehdin sen kuuman kylvyn ottaa ajoissa, seuraavana päivänä sitä ei enää tarvinnutkaan, sillä Sahara puhalsi vuorten yli ja lämpötila nousi hetkessä 41:een asteeseen. Kylmä vesikään ei enää ole kylmää. Nyt istutaan sisällä jäähdyttimen viileydessä ja toivotaan, että sähköt pysyy.

Onneksi en ehtinyt pestä ikkunoita ennen Saharan vierailua, ja nythän taas onkin liian kuuma semmoiseen ponnistukseen. Ajankulukseni olen kiroillut lentoyhtiöitä, jotka ovat poistaneet listoiltaan ne ainoat lennot, joilla Annabasta pääsi Suomeen vain yhdellä vaihdolla saman päivän aikana. Nyt pitää lentää ensin pääkaupunkiin ja aikataulu on tosi tiukka. Ottaen huomioon, että paikallinen lentoyhtiö myöhästelee joskus päivätolkullakin. Melkein käy kateeksi pääkaupungissa asuvia.

Ettei nyt tulisi taas pelkästään valitettua, niin laitetaanpa sentään värikkäitä luontokuviakin. Ehdittiin käydä tasangolla ennen kuin kuumuus kävi tappavaksi.

punanätkintä ja valkoista bellardiaa

keltaista kakkaraa  ja violettia neidonkieltä, joku ukkokin on sinne koirineen eksynyt

Ja oi, näin hienon betoniämpärin olivat työmiehet unohtaneet keskelle polkua!  En raaskinnut sitä varastaa
vaikka mieli tekikin, tyydyin ottamaan kuvan poimimistani piiskaherneistä.

Mukavaa kesän alkua kaikille!