Pääsiäistä teille

 

Meillähän sitä ei vietetäkään. Poimin teille kuitenkin kukat puutarhastani (persikkapuukin kukkii), on nähkääs nyt se kauan kaivattu kevät. Maistakaa myös muutama paikallinen juhlakakkunen, sain niitä taas tuliaisina häistä. 

 

 Ja että edes vähän tuntuisi pääsiäisemmältä niin vielä muutama munanen. Nämä ovat niin pieniä etteivät edes lihota...

OIKEIN MUKAVAA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE !

Salakuvaajan satoa

En koskaan ota kameraa tai edes kännykkää mukaani kaupungille, niistä kun pääsee eroon ihan liian nopeasti. Nyt kun sain uuden kännykän, niin tuumasin, jotta vanhaa voikin sitten käyttää kaupunkikamerana, ei ole suuri menetys jos joku pitkäkyntinen sen nappaakin. Tosin tiedän paikallisten nihkeän suhtautumisen kuvaamiseen, mutta ehkä kännykällä voisi vai vihkaa tehdä vaikka näyteikkunaostoksia. Kävin testaamassa.

 

 

 Sisustusliikkeen kelloseinä. Ehdin napata yhden kuvan, kun myyjä tuli kieltämään.

 

 Häätavaraliike. Aika  iso liike, jossa hyllyjen välissä kierrellen voi yrittää eksyttää perässä seilaavaa myyjää. Tämä ja seuraava kuva on napsaistu salaa. Mitä eriskummallisempien koriste-esineiden keskellä lojui pieni lyhytpiippuinen käsiase. Aseilla paukutteluhan kuuluu täällä hääseremoioihin, vaikka muistaakseni kaikenlaiset aseet on koko maassa edelleenkin kielletty.

Hups, vähän isompikin tussari tarjolla. Kuinkahan pitkälle pääsisi kävelemään kadulla, jos kantaisi tuota ostosta olkapäällään. En kysynyt, miten sen pakkaisivat.

 

  Mekkokaupassa oli mukava naismyyjä, joka antoi luvan kuvailla mitä ikinä halusin. Kaikki mallinuket olivat päättömiä. Joko omistajan uskonnollinen vakaumus ei suvaitse ihmisen pään näköistä kuvaa tai mallinuket ovat tuontitavaraa jostakin itäisemmästä maasta.  Niin kuin oli suurin osa myynnissä olevista mekoistakin. 

 

Tässäkään kaupassa ei ollut peruspaikallista mallistoa, marokkolaiset kaftaanit ovat tällä hetkellä suosiossa.

 Täältä löytyi jokunen algerialainen malli, mutta suurin osa näkyi olevan tunisialaista kirjailua, mitä nyt oviaukosta silmiin paistoi. Yritin saada ikkunakuvaa, kun takaani kuului kiukkuista huutoa. Omistajamies sieltä kiiruhti kieltämään ja piti aika mekkalaa. Olin ilmeisesti  varastamassa hänen tuotteitaan. Kuulemma nämä ovat aitoja algerialaisia malleja eikä niitä saa kuvata ja blablablaa ääni vain koveni ja kiinnitti muidenkin kulkijoiden huomion.  Ikään kuin olisi ollut kyseessä hänen ikioma merkkimallistonsa ja kappas vaan, hän sai tuotevakoilusta kiinni aidon turistin.  Hehe, ajattelinkin perustaa ompelimon ja ruveta näpertelemään piraattimekkoja ajan kulukseni.
En miestä sen kummemmin katsonut, mutta kun laitoin kuvat tietokoneelle, huomasin, että kiukkuinen herra oli tuotteidensa sijaan tunkeutunut itse kuvaani selkäni takaa. Siinäs nyt olet ikuistettuna. Kuvan saisin zoomattua naamakuvaksikin, niin että vastedeskin muistan kiertää putiikkisi kaukaa ja vähän jaella ilmaista mainosta muillekin.

Kevättä ilmassa

Toiveikkaana olen odotellut kevättä saapuvaksi. Yleensä jo tammikuusta lähtien on vaihtelevasti lämpimiä kevätpäiviä nauttia parvekkeella iltapäiväkahveja. No tänä vuonna talvi on ollut jokapäiväinen, sadetta, sadetta, sadetta,  parvekkeella on tullut vain pikaisesti käytyä, pääasiassa rottajahdissa. Nyt niistä ei muuten enää ole jälkiä näkynyt, ollaan kai saatu myrkytettyä kaikki korttelin rotat tai sitten ovat ottaneet opikseen.
Talvesta on seonnut myös villi joulutähti, joka vasta nyt alkaa antaa elon merkkejä. Mitä nyt pari kuukautta myöhässä.

 

Ensimmäiset aurinkoiset päivät saivat luumupuunkin kukkimaan. Maaliskuun alussa se yleensä aloittaa ja siitä muistan, että sen kukinta-aikaan voi sään puolesta odottaa mitä tahansa. Pari hellepäivää ja kesäpaniikki iskee. Sen verran olen oppinut, että en enää ala kiiruulla pestä ja pakata talvivaatteita piiloon. 

Seuraavana päivänä nimittäin voikin sitten jo kevät orastaa lumihangessa. Tämä yllätti perjantain luontoretkellä, torstain myrskyn rippeitä. Olin kyllä varautunut toppatakilla, mutta eipä sekään enää riittänyt. Tuuli oli jäätävä ja koleus sai luutkin kalisemaan, asteita neljä. Kukaan ei ollut tarjentunut tehdä edes lumiukkoa tien viereen.

 

Tänään näyttikin sitten jo näin siniseltä. 15 astetta ja aprikoosipuu viritteli nuppujaan auringonpaisteessa. Huomiseksi on luvassa 26. Valmistellaan kai jo keskiviikon kevätpäiväntasausta varten. Tämä olisi minulle se oikea kevät, aurinkoisia ja sateisia päiviä sopivasti vuoroon, ei kuitenkaan liian kuuma. Olisi vaan pitänyt alkaa jo paljon aikaisemmin.

Kevään odotusta teillekin!

Mitä väliä

Algerian LIPPU, jossa kiinnityspuolella vihreä symbolisoi vaurautta ja maata,siis maaperää, myös islamin paratiisia. Kaikille tuulille avoin puolikas, valkoinen, symbolisoi puhtautta ja rauhaa.
Puolikuu on tie, jonka jokaisen muslimin tulee kulkea elämänsä aikana päästäkseen paratiisiin ja viisisakarainen tähti edustaa islamin viittä peruspilaria. Punainen väri symbolisoi vapauden puolesta taistelleiden marttyyrien verta.

Ja tämä kuva symbolisoi Algerian nykyistä tilaa.

Kirjainhaasteessa välikirjaimet -PP-

Mitä kahdeksan toi mieleeni

Wonders-blogista tuli ihana tunnustus ja haaste.Kiitos kiitos tuhannesti! Miten onkin kaunis kuva,  ja haastepuoli meni sitten näin: 'Sinun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle blogin pitäjälle.  Heidän tulee kopioida kuvasymboli.'

Olen jo viiden blogivuoteni aikana tehnyt paljonkin paljastuksia itsestäni, mutta katsotaan mihin tämänkertainen haaste johtaa...

1. Synnyin tuossa isovanhempieni vanhassa saunassa. Äitini ehti juosta sinne nippa nappa metsästä ja menetti kiiruussa ämpärillisen vasta poimimiaan puolukoita. Saunaa ei enää ole, minä olen, eikä minulla  edelleenkään ole kärsivällisyyttä kovin pitkäkestoiseen puuhaan.

2. 8-vuotiaana palvoin vanhempaa veljeäni, vaikka hän tekikin kaiken paremmin kuin minä. Ja vaikka hän oli yrittänyt eksyttää minut metsään ja pudottaa puusta, lukinnut pitkäksi ajaksi pimeään ja kylmään  työkaluvajaan talvella (unohtanut sinne), syöttänyt heinäsirkkoja, käryttänyt omenavarkaudesta (jotta saisin maistaa risua) ja mitä nyt pahojaan sen ikäiset koltiaiset keksivätkin, mitä tahansa, palvoin silti. Anteeksiantavaisesta luonteestani saan ehkä kiittää häntä. 

3. Kahdeksan vuotta myöhemmin olin jo oppinut polttamaan salaa tupakkaa hänen kanssaan.

4. Siihen kahdeksan vuotta lisää ja pariisilainen taksikuski olisi vienyt minut ryhmäseksiorgioihin. Kun sitähän kaikki skandinaavit harrastavat.

5. Siitä kahdeksan vuotta valvoin öitäni kahden astmaattisen lapsen kanssa. (Tällä ei ole mitään tekemistä edellisen kanssa.)

6. Siitä kahdeksan vuotta kävelin silmät selässäkin ja sydämeni heitti volttia, joka kerta kun kuulin pamahduksen. Algerian musta vuosikymmen oli alkanut.

7. Siitä kahdeksan vuotta katselin pienempiä paukkuja uudenvuodenyönä Suomessa. En enää säpsähdellyt.

8. Siitä kahdeksan vuotta...kukaan ei enää vihellellyt perääni kadulla. Minua tervehditään sanoin 'bonjour mémé', ikäluokkalaisiani on 6,8 % väestöstä - ja paikallinen lehdistö käyttää meistä nimitystä vanhukset! No siltä välillä tuntuukin. Viihdyn kotona ja kehittelen ideoita jotka eivät koskaan toteudu.

PS. Juutuin oudosti kahdeksikkoon, vaikka se ei tässä ollutkaan tarkoitus. Numerolla on ilmeisen negatiivinen vaikutus minuun. Toivottavasti olen silti vielä hengissä silloin kun nämäkin kahdeksan vuotta ehtivät kulua
loppuun.

Hups, taisin jo käyttää kaikki kahdeksikkoni!  Joka tapauksessa, olen tosi huono valitsemaankin, eli ne kahdeksan onnellista, joiden blogeja käyn lukemassa ja joilla ei tätä vielä ole, ottakaa tästä hyvällä omallatunnolla ja tutkailkaa itseänne kahdeksan kertaa - ehkä hieman positiivisemmin pliis.

Kirjainhaasteessa Su

Melkein ehti mennä viikon kirjainhaastekin ohi kaiken saamattomuuteni keskellä. Tällä viikolla siis pitäisi löytyä SU-alkuisia sanoja. Ja löytyyhän niitä.

Nämä sulat kuuluvat ystäväni edesmenneelle papukaijalle Lauralle. Lauran muisto on ripustettu unisieppariin  ja pitää nyt huolen siitä, että elän unissanikin mahdollisimman mukavasti ja värikkäästi ilman painajaisia.
 Edelliseen blogiini olen Lauran kuvan laittanutkin, mutta kun kuvat sieltä katosivat Vuodatuksen pettäessä, niin laitanpa sulkien omistajan nyt vielä tänne uudestaan.