-normal.jpg)
Wonders-blogista tuli ihana tunnustus ja haaste.Kiitos kiitos tuhannesti! Miten onkin kaunis kuva, ja haastepuoli meni sitten näin: 'Sinun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle blogin pitäjälle. Heidän tulee kopioida kuvasymboli.'
Olen jo viiden blogivuoteni aikana tehnyt paljonkin paljastuksia itsestäni, mutta katsotaan mihin tämänkertainen haaste johtaa...
1. Synnyin tuossa isovanhempieni vanhassa saunassa. Äitini ehti juosta sinne nippa nappa metsästä ja menetti kiiruussa ämpärillisen vasta poimimiaan puolukoita. Saunaa ei enää ole, minä olen, eikä minulla edelleenkään ole kärsivällisyyttä kovin pitkäkestoiseen puuhaan.
2. 8-vuotiaana palvoin vanhempaa veljeäni, vaikka hän tekikin kaiken paremmin kuin minä. Ja vaikka hän oli yrittänyt eksyttää minut metsään ja pudottaa puusta, lukinnut pitkäksi ajaksi pimeään ja kylmään työkaluvajaan talvella (unohtanut sinne), syöttänyt heinäsirkkoja, käryttänyt omenavarkaudesta (jotta saisin maistaa risua) ja mitä nyt pahojaan sen ikäiset koltiaiset keksivätkin, mitä tahansa, palvoin silti. Anteeksiantavaisesta luonteestani saan ehkä kiittää häntä.
3. Kahdeksan vuotta myöhemmin olin jo oppinut polttamaan salaa tupakkaa hänen kanssaan.
4. Siihen kahdeksan vuotta lisää ja pariisilainen taksikuski olisi vienyt minut ryhmäseksiorgioihin. Kun sitähän kaikki skandinaavit harrastavat.
5. Siitä kahdeksan vuotta valvoin öitäni kahden astmaattisen lapsen kanssa. (Tällä ei ole mitään tekemistä edellisen kanssa.)
6. Siitä kahdeksan vuotta kävelin silmät selässäkin ja sydämeni heitti volttia, joka kerta kun kuulin pamahduksen. Algerian musta vuosikymmen oli alkanut.
7. Siitä kahdeksan vuotta katselin pienempiä paukkuja uudenvuodenyönä Suomessa. En enää säpsähdellyt.
8. Siitä kahdeksan vuotta...kukaan ei enää vihellellyt perääni kadulla. Minua tervehditään sanoin 'bonjour mémé', ikäluokkalaisiani on 6,8 % väestöstä - ja paikallinen lehdistö käyttää meistä nimitystä vanhukset! No siltä välillä tuntuukin. Viihdyn kotona ja kehittelen ideoita jotka eivät koskaan toteudu.
PS. Juutuin oudosti kahdeksikkoon, vaikka se ei tässä ollutkaan tarkoitus. Numerolla on ilmeisen negatiivinen vaikutus minuun. Toivottavasti olen silti vielä hengissä silloin kun nämäkin kahdeksan vuotta ehtivät kulua
loppuun.
Hups, taisin jo käyttää kaikki kahdeksikkoni! Joka tapauksessa, olen tosi huono valitsemaankin, eli ne kahdeksan onnellista, joiden blogeja käyn lukemassa ja joilla ei tätä vielä ole, ottakaa tästä hyvällä omallatunnolla ja tutkailkaa itseänne kahdeksan kertaa - ehkä hieman positiivisemmin pliis.
Amantalta:
VastaaPoistaIhmetysten ihmetys. Keeroit että siellä 6,8% ihmisistä on yli 60:siä, eli'vanhuksia'.
Kuinka vanha anoppisi on? Hän lienee koko kaupungin kuuluisuus.
Heh, täällä on hyvin vähän vanhoja, siihen aikaan isät sotivat ahkeraan, ihmisten keski-ikä on vähän päälle 27 v kun se Suomessa on runsas 40. Kyllä täällä siis tuntee itsensä vanhaksi :) Juu, onhan sitten muutama sinnikäs tosivanhakin,enimmäkseen naisia, kuten anoppini 93 :)
PoistaTarkistin tuonkin tilaston: 90-95 -vuotiaita on 0,07 % eli n. 24 700, niistä 95:n ylittää vain 3900. Onhan niitä, mutta onhan täällä väkeäkin 37 miljoonaa.
PoistaHauskasti kerroit tarinaasi, toivotaan onnea seuraavalle kahdeksanvuotiskaudelle j.n.e.
VastaaPoistaKiitos kiitos, onnea siihen tarvitaankin.
PoistaMainiot vastaukset laitoit haasteeseen:) Ja olipa sinulla dramaattinen maailmaantulo;D
VastaaPoistaSiihen aikaan ei maalta aina ehtinyt kaupunkiin asti sairaalaan :)
PoistaHauskoja paljastuksia :). Hieman erilainen "synnytyssairaala", mihin olen tottunut :)! Saanko minäkin esittää sinulle haasteen? Esittäisin sinulle tällaisen haasteen (johon itsekin vastasin blogissani), etsi sivuilta "andthatswhoiam" täältä: http://andthatswhoiam.tumblr.com/ kuvia, jotka kuvaavat sinua ja liitä ne blogiisi. Minulle kuvia tuli turhankin paljon, mutta osuvia, ihania kuvia oli vaikka millä mitalla... :)
VastaaPoistaUusi lukija, tervetuloa! Täytyypä kurkata tuota haastetta joskus, jos putkahtaisi jotain mielenkiintoista esiin :)
PoistaLisää tietoa pukkaa, taas tunnen sinua hieman enemmän, mutta en kuitenkaan niin paljon, että tietäisin kadulla tervehtiä.
VastaaPoistaLäheltä liippaa tuo ideointi, siinä minäkin saan paljon aikaiseksi, mutta toteuttamisen puolella erittäin vähän.
No sinä ainakin olet ahkera sisustuspuolen ideoitasi toteuttamaan!
PoistaVau, siis olet oikeesti syntynyt saunassa, Ajattelin etta se on vaan niita Kekkosen juttuja.
VastaaPoistaTupakkaa aloitin kylla polttaa jo 11-v kun paasin kylan pikkukoulusta Oriveden keskikouluun.
Se oli jannaa.
Oikeestaan ihan kiva kun ei enaa vihellella peraan. Tai joskus kylla, kun nakevat vaan
blonditukkani takaa. Kun naamataulu nakyy, vihellykset loppuu ihmeesti. Yksikin
pikkupoika kerran kuului hamillaan sanovan bussissa, etta tuohan vois olla minun aitini.
Heh, saunasynnytykset ei tainneet olla mitenkään harvinaisia maaseudulla tuohon aikaan kun kaikilla ei ollut autoja millä lähteä. Kylissä yleensä oli aina joku nainen, joka hoiti kätilöntehtäviä.
PoistaJestas, sinähän olit 'varhaiskypsä'. Kaupunkiympäristössä mekin tuo pahe vasta opittiin, onneksi ei sentään tullut pilveä kukaan tarjoamaan.
Nykyisin tarjotaan vain tuolia, on se kyllä helpottavaa, kun kukaan ei enää huutele peräänkään :)
Minun äiti on myös syntynyt saunassa.
VastaaPoistaEi varmaan harvinaista siihen aikaan ollutkaan. En ole koskaan tykännyt saunasta, onkohan tässä joku syvempikin yhteys..
PoistaVoi miten mukavasti rytmitetty elämän kaari iloineen ja huolineen. Kauas on käynyt tyttösen tie pienestä saunasta. Onnea uudelle kahdeksanvuotiskaudelle!
VastaaPoistaKiitos. Ei sitä koskaan tiedä lähtöviivalla mihin tie johtaa :)
PoistaHyvät paljastukset. Nyt sitte tiedetään tuokin Pariisin matka :D
VastaaPoistaHah! Olisi ehkä pitänyt suostua, ei tarvitsisi sitäkään nyt konditionaalissa muistella :D
PoistaIhanat paljastukset...hienosti kerroit elämästäsi...:)
VastaaPoistaKiitos, aina näihin jotain pitää yrittää löytää, vaikka tuntuu että kaiken on jo kertonutkin :)
PoistaKumma juttu tämä ikä.
VastaaPoistaMinäkin, tyttönen vasta, joudun peilin edessä aina säpsähtelemään. Kuka kumma on tehnyt minulle tämän, jättänyt sisääni nuoren tytön ja lähtiessään rypyttänyt vekit kasvoihin, kaulaan j.n.e
Voi voi, sinua ei sitten vielä ikänäkö armahda... minä en koskaan käytä laseja kun katson peiliin ja näytän aina yhtä sileältä ;)
PoistaKahdeksan kertaa kahdeksan :) On olemassa jokin numerologiaksikin sanottu juttu, joka laskee numeroilla taikalaskuja. Tämä oli muuten vaan mukava. Peikko kiittää :)
VastaaPoistaNumeroissa on se hauska puoli, että niitä voi valita miten sattuu ja sitten sattuu ihan eri tavalla. Kiitos peikolle kun kävi kylässä.
PoistaTuo kutonen veti hijaiseksi. Pelon kanssa eläminen oli varmasti kovin raskasta.
VastaaPoistaTyhmä kysymys, mutta tottuiko siihen ollenkaan?
Onpa elämääsi mahtunut kaikenlaista!
Pelko on oikeastaan iso sana, suht normaalisti täällä muuten elettiin vaikka varuillaan piti ollakin, jokaisen laukauksen jälkeen huokaisi helpotuksesta.. ja tietty pelotti jos lapsille sattuu jotakin. Kyllä siihen tottui, sehän kosketti kaikkia. Konkreettiseksi se tuli vasta kun omat nimet löytyivät eliminoitavien listalta, mutta siinä vaiheessa me häippästiinkin maasta vähäksi aikaa.
PoistaSeitsemän on maaginen luku minun elämässäni ja lähes kaikki on tapahtunut seitsemän vuoden jaksoissa. Mielenkiintoista lukea, mitä kahdeksikko toi elämääsi. Minunkin elämäni voisi näyttää erilaiselta, jos sitä katselisi kahdeksikon läpi.
VastaaPoistaSinulle sattui ja tapahtui kahdeksikon saumassa. Ja tuo velijuttu oli mainio, vähän saman suuntaisia ajatuksia on itsellänikin.
Sain haasteen jo Ritvalta, mutta voi olla, että tässä muisteluvaiheessa jätän nyt väliin.
Tulisi muuten ihan erilaisia juttuja jos vaihtaisi numeroa.Kahdeksan ei ole minulle mitenkään merkityksellinen luku, onkohan varsinaisesti mikään..
VastaaPoistaSinulla niitä mielenkiintoisia projekteja riittää. Minun seuraava projektini on lähteä pakastuspuuhiin :D
Olet taas kerran vastannut aivan mainiosti haasteeseen. Kuulut osaaviin.
VastaaPoistaNo sattuipa, mietinkin juuri mistä alkaisin itseäni kehua kun on ne viralliset omakehupäivät menossa :)
PoistaHienosti yhteenvedetty elämänkaari! Vastauksesi viimeinen lause toteutuu minunkin kohdallani ja hyvä niin. Ihminen joka viihtyy kotonaan eikä pitkästy on onnellinen.
VastaaPoistaKiitos, Ina. Mikäs sen parempi paikka kuin koti, ja pääseehän sieltä poiskin jos sille päälle sattuu.
PoistaIhanasti tehty ja kerrottu!!!!
VastaaPoistaSemmoiseksi se meni kun alusta lähti :)
Poistaaikamoinen elämä ja muistoja on paljon Aurinkonlämpöä elämällesi !
VastaaPoistaMuistoja kertyy sitä enemmän mitä pidemmälle elää. Kiitos, auringonlämpö tekee hyvää niin kauan kun sitä ei ole liikaa.
PoistaVoi näitä sinun juttujasi, aina yhtä hauskasti kirjoitettu :) Voisit kirjoittaa omaelämäkerrallisen kirjan, olisi varmasti mielenkiintoinen.
VastaaPoistaKyllä olisi tylsä kirja..hyvä kun saa yhden postauksen verran jotain kerrottavaa.
PoistaOlipa muistelosi hauskaa ja kiinnostavaa luettavaa! Annikan tavoin kannustaisin kirjoittamaan elämäntarinasi edes omia jälkipolvia varten. Hyvää naistenpäivää! Liekö siellä sitä vietetäänkään?
VastaaPoistaKiitos, kyllä täällä vietetään naisten päivää, puoli päivää palkallista lomaakin, monessa paikassa koko päivä. Tulinkin juuri kekkereiltä...
PoistaHih, elämäntarina jälkipolville, se pitäisi sinetöidä ainakin 2-3 sukupolven yli seuraaville, avattavissa vasta sadan vuoden päästä.. ehkä se silloin jo alkaisi kiinnostaa jälkipolvia :) Joku on tainnut niin tehdäkin, muistelisin lukeneeni.
Rrrrrakastan näitä luovia versioita näistä haasteista. Tässäkin zoomattiin tiettyihin vuosiin ja mitä kaikkea sieltä löytyikään! Tuo saunasynnytys kesken marjanpoiminnan oli kyllä vaikuttavin tällä kertaa.
VastaaPoistaNoita "räjähdyksiä" ja siihen liittyvää olen jo monesti aikaisemmin miettinyt ja pohdiskellutkin. Miten ihmeessä olet pystynyt elämään noin hyvin jalat maassa (siis parissakin maassa) kaiken kokemasi jälkeen? Elämän realiteettien hyväksymissä monella olisi sinulta opittavaa. Jotain siitä olet pystynyt blogeissakin välittämään.
Ajatukseni lähtevät usein harhailemaan omia teitään ja minulla on tapana antaa niiden mennä :)
PoistaTuo 'räjähtelevä' aika palaa mieleen silloin tällöin muistoina, vaikka arkeahan se täällä oli ja siinä mielessä siihen tottui, niin kuin vähän kaikkeen jos pakko on. Ajan kanssa ihminen oppii näkemään monia asioita eri tavalla, hyväksymäänkin, jos vaan ei heti kättelyssä luovuta.
Ihana sinuntyylisesi postaus. :-) Minä myös tykkään siitä, miten keksit aina tehdä näistä haastejutuista hieman erilaisia.
VastaaPoistaKahdeksan on (muka) minun onnennumeroni, mutta en ole kyllä sen vaikutusta vielä mitenkään huomannut.
Haasteita on mukava tehdä silloin kun ei keksi itse mitään postauksen aihetta, sitten kun aloittaa niin oma tahto tuleekin joskus mukaan ja ne muokkautuvat itsestään mieleisekseen, melkein ei voi sille mitään :)
PoistaMinä en ole huomannut minkäänlaista onnennumeroa itselläni. Numerologi kerran teki analyysinkin ja siinäkin meni kaikki aivan päin pusikkoa, ehkä niissä pitäis ruveta huomioimaan nollakin oikeaksi numeroksi :)