Olen siis ollut pakotetulla nettitauolla ja on ollut aikaa fundeerata. Suuria ajatuksia itsestäni.
1. pv. Kuten, että pakotettu katkos ei ole ollenkaan sama kuin vapaaehtoinen. Kaikenlainen pakottaminen nostaa adrenaliinitasoni hetkellisesti vaarallisiin lukemiin. Hyvä etten käynyt kivittämässä tolppaa kuoliaaksi.
2. pv. Google on ujuttanut cookien aivoihini. Näkymättömän virtanapin. Jos sitä ei voi painaa, ei mikään toimi, pyörin ympyrää ja etsin keksiäni kuin robotti ilman ohjaimia. Biibittäisin jos olisin robotti, mutta kun en niin kiroilen luovasti. En löydä päätä enkä häntää.
3. pv. Turhaan toistelen itselleni, että kiva, nyt on aikaa tehdä muutakin... mutta sen merkkivalon pitää silti vilkkua, olla olemassa, sen huomaamattomuus imee kaiken keskittymiseni. Vaikka ei tarvetta olisikaan, niin mahdollisuus on silti oltava. Elämä on kiinni mahdollisuudesta, vapaa valinta, toivo, ilman sitä ihminen kuihtuu.
4. pv. Paitsi ei lihallisesti. Netti on silmänruokaakin. Jos sitä ei ole, pitää silmäni ruokkia suun kautta. Kummallista, mutta niin se vaan on.
5. pv. Viidennen valituksen jälkeen aloin kehitellä murhanhimoisia ajatuksia paikallista puhelinyhtiötä kohtaan. Aloin jopa ymmärtää nuorisoa, joka mellakoidessaan tuhoaa kaiken. Turhauttavaa vaan onkin, kun mikään ei toimi.
6. pv. Pärjään ilmankin, en siis ole mitenkään riippuvainen, ehei. Luulin, että mielikuvituksenikin on muuttanut nettiin, kun en pääse siihenkään käsiksi. On aina helppoa laittaa oma saamattomuus jonkun muun syyksi, katkera juttu huomata tämäkin piirre itsessä.
7. pv. No nyt on viikko kulunut. Valituksia on tehty 1/pv ja tänään tullaan, sanovat. Ollaan sitten passissa. Enemmän tai vähemmän kärsivällisesti joka päivä, viikossa on näet seitsemän tänäpäistä, se oikea ei ole vielä tullut. Vakavasti harkitsin kiipeämistä tolppaan ja kaikkien johtojen katkaisemista, koko kortteli mykäksi ja massiivinen valitusryöppy. Onneksi ei kiipeäminen enää onnistu.
8. pv. Jihuu! Tolppamiehen paluu! Edellinen tolppamies oli näppäissyt johtoni irti, niin vähän arvelinkin. Hetki vilkasta kommunikointia parvekkeen ja tolpan välillä. Nyt on elämän vihreä valo taas napin painalluksen päässä. Huh että helpotti. Pääsen taas blogikierrokselle!
Vihdoinkin! Keittiötä passissa osottaneena osaan hiukan kuvitella, miltä on tuntunut. (Keittiön viimeiset palaset tulivat viime perjantaina, joten lopussa kiitos seisoo...)
VastaaPoistaOn sinulla varmaan ollut kädetön olo. On tämä maailma jo niin verkotettu, että pois suljettuna tuntee olevansa vanki, vaikka itse asiassa onkin vapaa. Mutta sellainen vapaus-käsitys oli ennen näitä on line-yhteyksiä.
Huh, onneksi ei tarvinnut odottaa yhtä kauan kuin sinun keittiötäsi!
PoistaHyvä pointti, tuota uutta vapauskäsitettä sietääkin miettiä. Ehkä nykyään on vanki kummassakin tapauksessa, jos näin, niin mieluummin valitsen olla on line -vanki.
Kyllä nuo sinun fiiliksesi jokseenkin tutuilta tuntuvat omakohtaisestikin, vaikkei katkot täällä noin kauan kestäkään.
VastaaPoistaJos ei päivittäin pääse klikkaamaan, niin tuntuu jotain olevan pielessä ja tulee levoton olo.
Itse asiassa aioinkin ensin valittaa katkoista, jotka kestivät päivisin hetkittäin ja kaikki illat viidestä lähtien puoliyöhön. Heh, nyt ne tuntuvatkin jo pieniltä ongelmilta..tarvitsin kai tällaista suhteuttamista :)
Poista"mutta sen merkkivalon pitää silti vilkkua, olla olemassa, sen huomaamattomuus imee kaiken keskittymiseni. Vaikka ei tarvetta olisikaan, niin mahdollisuus on silti oltava. Elämä on kiinni mahdollisuudesta, vapaa valinta, toivo, ilman sitä ihminen kuihtuu." -tismalleen samaa mieltä ja monet kerrat kokenut tuon saman. Meilläkin puhelintolppa juuri meidän talon kulmalla ja näen sohvalla istuessani, jos joku sinne kiipeää. Silloin aloitan heti modeemin kyttäämisen, että jos vetää vahingossa meidän piuhan irti niin pääsen heti ikkunasta huutamaan virheen tapahtuneen :D Mä olen niin tuttu asiakas meidän puhelinlaitoksella, että jos menen sinne valittamaan katkenneesta linjasta niin mekaanikko tulee samantien sen avaamaan. Viimeksi hän oli jo lähtenyt aikaisemmin kotiin ja tuli silti "ihan vain minun takiani" :D
VastaaPoistaHih, just noin se menee. Meilläkin näkyy tolppa olkkarista mutta ei makkarista, jossa olin läppärin kanssa, en ehtinyt ajoissa. Sinulle kyllä palvelu näyttää toimivan, vau! Meidän piti mennä valittaan johtajaa myöten..
PoistaJuu mekaanikko tietää heti kenestä on kyse, kun sanovat, että se ulkomaalainen on täällä taas valittamassa :D
PoistaVaan laskut meille ei kyllä tule. Ei ole tullut vuoteen. Sanovat ne lähettävänsä ja syyttävät postia. Pari kertaa ovat sitten netin katkaisseet maksamattoman laskun takia kun en millään voi muistaa milloin seuraava arvioitu eräpäivä on. Sitten yksi päivä soittivat, että ne laskut tulevat heille aina takaisin, että olisiko osoitteessa puutteita vaan kun ei ole sekään syynä. Ihmettelin vain, että jos vuoden ajan laskut ovat menneet takaisin puhelinlaitokselle niin miksi eivät ole soittaneet asiasta aiemmin.. Tyypillistä.
Huh,voin ihan kuvitella näin nettiriippuvaisena miten tuskalliselta tuo on toisaalta voinut tuntua ja raivostuttavalta! Ja vielä kesken skypetyksen,argghh ! Minullakin ollut joskus katkoja,mutta paria tuntia kauemmin eivät yleensä ole kestäneet.
VastaaPoistaNettikatkoja on alkanut ymmärtään, mutta näitä puhelinlinjoja pitää vahtia silmä tarkkana, niitä ei helpolla saa takas. Harmittavaisen nettiriippuvaiseksi sitä on kuitenkin tullut, pakko tunnustaa.
PoistaKun olin nuori äiti, olin kotona kahden pienen lapsen kanssa, enkä voinut lähteä mihinkään, koska ei edes bussia mennyt vierestä. Ajoin ajokortin ihan siksi, että pääsen jonnekin, jos haluan. Aika usein en halunnut, mutta tiesin, että pääsen JOS. (Ja jos sain auton siksi päiväksi.)
VastaaPoistaTuo jos on hyvin merkittävä, vihreä valo on merkittävä, tietää, että jos...
Hyvä että nyt taas vilkkuu ja pääset, jos...
Kyllä, vihreä valo on juuri sitä, että on mahdollisuus JOS.. elintärkeä asia elämässä.
PoistaKahdeksan päivää nettikatkoa on jo katastrofi ainakin minulle. Päättelen siitä, kun kahdeksan minuuttia lähentelee jo katastrofia, Siinä ajassa olen soittanut palvelun tarjoajalle, saanut puhelinopastuksen ja ennättänyt tehdä sen perinteisen eli töpselit irti ja levähdyshetki koneelle.
VastaaPoistaOlisiko se niin, että täällä linjat kuumenee ja pysäyttää ikuisen liikkeen johdoissa.
Kunnioitan suuresti mielenmalttiasi. Sait purkaukset pysymään pääkopassasi kiitettävän pitkän ajan.
Toivotaan, että tuohon pylvääseen ei kukaan tule ainakaan vuosiin söhertämään pihtien kanssa.
No en kyllä osaisi edes uneksia noin nopeasta toiminnasta, täällä ei edes kukaan vastaa puhelimeen, pitää mennä paikan päälle valittamaan.
PoistaPakko on kestää vaikka ei haluaisikaan, kun muuta ei voi tehdä kuin odottaa. Tolppa on tarkan vartioinnin alla, uutta lipsahdusta ei parane päästää tapahtumaan :)
Kauhea katastrofi!! Vaikka tietää, ettei se elämää juuri muuta, mutta se tieto, ettei voi mitään tehdä, se panee hermot hajalle. Kokemusta on :D
VastaaPoistaSehän tässä hassua onkin ettei mikään muutu, ja silti tuntuu kuin maailma heittäis häränpyllyä.. Hyvä että muutkin on tämän huomannut, en ole ainoa hermoheikko :)
PoistaLiisa, puhelinyhtiön olisi pitänyt jotenkin korvata aiheuttamansa harmi! Ei ihme että Sinua harmitti odotella! Jos en itse pariin päivään pääsisi lukemaan, mitä nettiystäville kuuluu, olisin aika kiukkuinen! Kerran olin päivän pääsemättömissä, mutta poikamme poikkesi illalla tekemässä taikatemppujaan, ja tilanne korjautui. Mieskin on melkein kipeä, jos ei pääse pelaamaan nettishakkiaan jonkin katkon vuoksi. Hänellä on kannettava, jossa on paljon enemmän häiriöitä kuin ikivanhassa jättiläisessäni.
VastaaPoistaHih, täällä ei kukaan korvaa mitään, hyvä ettei jouduta itse 'korvaamaan' tolppamiehelle että viitsi tulla. Aika vaikea on kenenkään nykyään olla ilman nettiä, jos siihen joskus on hurahtanut.
PoistaAnteeksi nyt vaan, mutta minua niin nauratti tuo sinun kuvailusi karmeasta tilanteestasi, siis netittömyydestä. Minäkin vastaavassa tilanteessa kokisin tuon saman, mutta en vaan osaisi sitä noin hauskasti kuvailla.
VastaaPoistaOnneksi vihreä valo palaa taas.
Mukavaa lokakuuta. Mutta eihän teillä siellää lokaa ole :( Meillä litisee ja lätisee sateet ja sumut tänäänkin.
Meillä tämä loka on vielä kuivassa ja pölisevässä muodossa .. syys- ja lokakuu on kyllä ihan vääriä nimiä tänne, pitäisi keksiä sopivampia käännöksiä.
PoistaVihreä valo tekee niin onnelliseksi :)
Tolppamiehistä parhain! Onneksi! Linjoilla taas.
VastaaPoistaÄlä muuta sano, olisi pitänyt kutsua kaffelle.
PoistaKuulostaapa tutulta! Kyllähän sitä tulee seliteltyä itselleen, että en minä mikään nettiriippuvainen ole ja että kyllä sitä ilmankin pärjää, mutta kai se on pakko myöntää, että jonkinlainen riippuvuuden aste tässä on tullut kehiteltyä. Kai. Hehheh.
VastaaPoistaHauskasti kyllä kuvailit ikävän tilanteen. :-)
Riippuvuus vähän riippuu.. Suomessa en tarvinnut nettiä oikein ollenkaan, mutta täällä ei sitä ilman osaa elää, on jotenkin fakkiutunut virtuaaliseen ulkomaailmaan.
PoistaSähkö on aika huonoa hyppäämään. Ihan pieni rako voi pysäyttää sen :)
VastaaPoistaKeksin juuri sähköimurin, osoittelen suuttimella tolppaa ja hups heijaa, kyllä pelittää. En vain osaa rakentaa sitä :(
Poista"Vaikka ei tarvetta olisikaan, niin mahdollisuus on silti oltava."
VastaaPoistaHuomaan, että täällä on minun lisäkseni monta muutakin kommentoijaa, jotka tunnistavan tuon ilmiön :)
Huteraa on ollut kesävierailuni blogeissa, niin kyllä omassanikin. Nyt kiepsautin hiirellä tämän blogisi ja siis kesäsi läpi. (Muistan tehneeni samalla tavalla aikoinaan, kun edelliset hiekkalapiosi löysin.) Vuodatuksen pakkokatko hidastutti meitä monia ja liikkeelle pääsykin on vähän kangistellut.
En ole ennen huomannut, että sinun säätilasi oli jo edellisessäkin blogissasi tarkkailtavana. Nyt 28 astetta, ei paha, kun katsoo sitä sateen viskoessa viettä ikkunaan...
Kyllä, se elintärkeä mahdollisuus,kai kuuluu ihmisluonteeseen että sellainen pitää olla.
VastaaPoistaEt ole ainoa, jolle kesäbloggailu on ollut huteraa, monestakin syystä. Olen yrittänyt ottaa menneitä kiinni minäkin. Blogin aloittaminen uudelleen ei sekään ole helppoa, ehkä se tästä syksyn mittaan itse kullakin.
Meillä ei kyllä vielä voi puhua syksystä. Hiukan on lämpötila laskenut, ainakin iltaisin, mutta turhan usein mennään päiväsaikaan vielä yli 30 asteen. Kaikki on kuitenkin suhteellista, ei se miinuskaan edessä olisi kiva.