Hyvää mieltä

  "Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin ainakin viidelle bloggaajalle." 

 Ohari hönkäisi partsiltaan tämmöisen haasteen ja lupasin hommata pinkit lasit, joilla hetken katsella maailmaa. Muuten onkin  vaikea nähdä se pelkkä hyvä. Monipuolinäköiseksi itsensä luuleva kun näkee etee ja takaa, sivusta ja läpi,   usein näkee  sellaistakin mitä ei edes ole, mutta sitä mitä pitäisi ei sitten näekään.   Tässä kuitenkin ne lupaamani yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.



Minä niin mieleni hyvitin, kun pääsin mökkimetsän rauhaan. Kerrankin talvimaisemaan.  Ehdin pyöritellä vain  jopa muutaman lumipallon lumilyhdyksi ennen kuin pakkanen iski. Lumiukkojakin piti, mutta sormet jäätyivät  ja  oli kuivista lapasista pulaa.

Hyvilläni olen myös, ettei meillä kotona tarvitse kolata lunta, siihen hommaan en ole näköjään syntynyt. Ne kolantyhjennyslihakset sijaitsevat muuten olkapään takaosassa niskan ja olkavarren välissä eikä niitä tarvita hiekan lapioimisessa.

Hyvää tekee myös huomata, että reiden sisäpuolella on lihaksia, joiden olemassaolosta ei ole ollut tietoakaan. Niitä tarvitaan tarpomiseen niin umpihangessa kuin  liukkaallakin pinnalla. Kuka olisi uskonut! Vahinko, että  olette jo kaikkeen tähän niin tottuneet ettette voi päästä osalliseksi näin masokistisista nautinnoista.

Mökillä vietimme äitini ysikymppisiä.  Suurta kiitollista onnea tunnen siitä, että vanhempani vielä ovat omatoimisia ja pääsevät omin voimin liikkumaankin kaupungista maalle. Pärjäävät itsenäisinä toistaiseksi eikä tarvitse olla sidottuna  vanhainkodin sänkyyn. Niitä murheellisia tarinoita kuulee jo aivan liikaa.

Rutkasti hyvää mieltä synnyttää  myös suuren suvun kokoontuminen. Kaukana kun asuu ei ehdi kyllästyä tahi riitaantua. Olisi itsekin pitänyt perustaa suurperhe, riittäisi nyt jälkeläistä poikineen. No, onneksi  on edes ne kaksi lapsenlasta ja sain viettää joulun heidän kanssaan.

Lisää hyvää mieltä.  Että voi mennä kauppaan, ostaa peruna-sipuli –pakasteen, valmiiksi suikaloitua kirjolohta ja kolmen juuston kermaa ja lykätä ainekset uuniin. Simbsalabim!  Niin hyvää. Kiitos siitä ihanille ystävilleni, jotka osaavat osoittaa minulle oikeat uutuustuotteet.  Olisipa ruuanlaitto kotonakin noin helppoa eikä tarvitsisi aloittaa perunoiden kuorimisella, kalan perkaamisella, kerman  tai edes sen yhden ainoan juuston etsimisellä..

Valaistut puut pimeässä. Hatun nosto niille, jotka ovat piskuisia lamppuja puiden oksille kiertäneet.  Ehkei niin ekologinen kädenjälki, mutta voi miten kauniita ovat!

Tarkemmin ajatellen hyvää mieltä saa elämän joka hetkestä, ne pahan mielen tuottajat ovat poikkeuksia, joita harvemmin osuu kohdalle, kaikki muu siinä välissä on pelkkää hyvää. Eikä siinä tarvita edes pinkkejä laseja. Se, että jokaisessa asiassa on aina kääntöpuolikin, on sitten jo toinen juttu, mutta senkin voi nähdä tuntematta pahaa mieltä, tarpeellisena tasapainottajana.

Siinä nyt oli varmaan jo ne yhdeksän hyvää, ja sitten niihin kymmeneen kauniiseen - ei kun viittähän vaan vaaditaankin. Olen ollut niin pitkään netin ulottumattomissa, etten tiedä kuka tähän haasteeseen ei mahdollisesti ole vielä vastannut, jos sellainen henkilö löytyy niin tästä vaan sitten haaste mukaan ja näppäilemään. Olkaatten hyvät!

Minulla alkaa viimeiset talvipäivät olla käsillä ja kohta paluu lämpimään edessä. Tulipa pitkästä aikaa koettua  pätkä Suomen talvea. Kyllä siitäkin hyviä puolia löytyy, mutta en silti ihan heti ajatellut tulla niitä uudestaan etsimään.

Oikein hyvää vuoden jatkoa kaikille!