Kerralla enemmän

 Tervetuloa lämpimään etelään. Täällä on satanut vettä ja myrskynnyt joka ikinen päivä jo yli viikon.  Perjantaiaamu valkeni kirjaimellisesti hurjalla raesateella, mikä antoi toiveita siitä, että toissaöinen lumi vuorilla olisi vielä tallella ja pääsisin bongaamaan jokatalvisen lumiukkoni. Ei muuta kuin varusteet kasaan.

Koira, kurahousut ja kumisaappaat. Ulkoillessa rapa roiskuu ja kuola lentää, selvähän se. Mitenkäs tuo takki näyttääkin niin sinivioletilta kuvassa.. oikeasti se on tämän värinen: 

 

 Tämä on selvä mainos. Nyt minullakin on aito talvitakki, kesti hyvin Suomen 20 pakkasastetta eikä ole yhtään liikaa täälläkään.  Mikä parasta, hupunkin saa rutattua suppuun niin ettei tuulen poikanenkaan pääse korviin. Tuli testattua kunnon tuulessa, vuorilla nimittäin puhalsi niin, että oli välillä sidottava itsensä koiran kanssa samaan hihnaan.

Onneksi ostin uuden takin, ette ikinä arvaa kuinka edelliselle kävi. Se oli sellainen pidempi ja kevyempi syysmalli, vedenpitävällä pinnoitteella. Pinta oli jo vähän kulunut, ei kai ole kestänyt täkäläistä kesähellettä oikein hyvin. Pesin sen ohjeiden mukaan koneessa ja kappas, siitä mureni kokonaan pinta pois, jäi jäljelle vain siisti läpinäkyvä pohjakangas, sellainen kiiltävä vuorin näköinen. Enpä ole sellaistakaan ennen nähnyt!  Omistan nyt siis erittäin lämpimän sisätakin, varmaan ihan tarpeen sekin kun sisälämpötila välillä laskee 16 asteeseen. Ja sitä pintamurua oli muuten sitten koko pesukone täynnä ja kaikki mukana olevat pyykit jouduin huuhtelemaan uudestaan pariin otteeseen..

 Sama murutauti on iskenyt kumisaappaisiini, ei näillä enää kovin syvissä lätäköissä kahlailla. Viime keväänä mureni lenkkareistani pojat alta kesken patikkaretken ja samoin on käynyt yksille kesäsandaaleillekin aikaisemmin. Mitä ihmeen aineita näissä oikein käytetään, vai liikkuuko meidän ilmatilassamme jotain outoa murutusvirusta. Voinkohan jo alkaa syyttää polvienikin murenemista samasta syystä..

 

 Mutta palatakseni lumen etsintään, ei sitä vielä 600 metristä löytynyt. Vesi vain virtasi ja monin paikoin oli vuorenrinteitäkin valunut tielle. Puita oli kaatuillut ja metsässä tuuli tiputteli oksia korkkitammista. Pysyteltiin varmuuden vuoksi aukeammilla paikoilla.

 

 800 m. Vielä toissapäivänä täällä oli 30 cm lunta, nyt pelkkää loskaa.

 1000 m. Huipullakaan ei ollut enää kuin märät rippeet. Tuli kuitenkin bongattua vuoden ensimmäinen lumi. Lumiukkoja ei näkynyt, enkä itsekään tarjentunut ilman käsineitä sellaista väkeltää.  Nyt pitää toivoa, että talvi tulisi vielä uudestaan käymään.

 

Bongasin sentään söpön, kikkarakarvaisen aasin, kai palaamassa karkumatkaltaan kohti kotia.  Näitä ei täällä enää kovin usein näe, ovat kai päätyneet lihakaupan hyllyille.

Nyt tuli kirjoitettua kerralla pitkästi, kun vielä pääsisin nettiin tämän postaamaan. Täällä kuulemma asennetaan valokaapeleita ja netin pitäisi ruveta toimimaan paremmin.. sitten joskus. Toistaiseksi pitää itse toimia valon nopeudella,  netti aukeaa jos aukeaa ja häipyy saman tien. Är-syt-tä-vää!