perjantai 19. syyskuuta 2014

Ollako vai eikö olla...



...olla jossain ei missään.
Kuusitoista tuntia pisteestä A pisteeseen B. Välissä kolme taivasta. Odottelua, jonottelua, turvakopelointia, uudestaan,uudestaan, uudestaan; kroppani piippaa joka portilla - hermoni ovat suomalaista terästä, muuta syytä en keksi.
Olenko perillä? Tien vierillä laumoittain naisia ja lapsia, tummaihoisia käsi ojossa. Luulen tulleeni väärään maahan. Mutta matkalla hekin, etelämmästä tulleita, sotaa paossa, odottamassa ihmettä, pelastusta. Mahtuuko se pieneen mukiin...
Ruumiini on jo kotona, sieluni vielä jossain, eksynyt moneen mutkaan. Jatkan odottelua.