Taidetta pitkin ja poikin

 Kaikkea voi kerätä, joten minä keräilen kuvia puistonpenkeistä. Eiranrannasta Birgitanpuistosta löytyi vallan tyylikkäät, ihastuin heti, tällaista enemmän, jee!  Öh, joo.  Kyseessä olikin osa virallista  veistosta,  Jussi Heikkilän Fucus. Sopii hyvin merimaisemaan.  Esittää kolmea Itämeren saarta ja reiät rakkolevää. Siitä nimikin, fucus vesiculosus, rakkolevä. Istuin silti, umpiterästä, hyvin kesti.

Näin kaunista pajuaitaa voi ihastella Kangasalla  Marjamäen pajutilalla.Sieltä löytyy kaikkea muutakin mukavaa pajutöistä sisustukseen ja kaikkea siltä väliltä.

Vaikka tämmöinen polkupyörä. Jos haluaa persoonallisen pyöräkorin niin vanhat lusikanperät voi käyttää siihen.

Tai miten olisi uusi postilaatikko.
Avattaessa se naukaisee kuuluvasti.
Varmuuden vuoksi kannattaa ensin varoittaa postinjakajaa.

Blogeissa olen katsellut kaihoten betonisia puutarhakoristeita, olen jopa harkinnut kokeilla. Kävisiköhän raparperilehden sijaan palmunlehti.. Nuo kuulatkin ovat niin kauniita. Nämä ihanuudet löytyivät Sipoosta Sälgkulla Bodenista. Kaunis vanha tila, jota on esitellyt perusteellisemmin Unelma blogissaan. Kiitos Unelmalle retkivinkistä!

 Toinen mukava pajutila löytyi Tuusulasta Koiramäen Pajutalli. Mukava retkikohde. Lapsillekin riittää ihmeteltävää possulassa ja peikkokylässä. Asuukohan salaperäinen Isopeikkokin täällä?

 

Nämä kukot olisin minäkin ottanut puutarhaani tepastelemaan. 

Kasvejakin olen käynyt tutkailemassa. Niinkin ihmeellisessä paikassa kuin uudella Musiikkitalolla. 

Katosta roikkuu 28 Suomessa uhanalaista  kasvia, niitä ei tosin erota muuta kuin zoom-silmäinen, ovat niin korkealla katossa, osana Kirsi Kaulasen teosta Gaia. Painoa terästeoksella on 2200 kiloa, toivoa sopii että kannattimet kestävät.

 

Kävin myös picnicillä Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa.  Kannatti, vaikka olinkin myöhässä parhaasta kukinta-ajasta.

Silmän iloksi siellä kukoisti ainakin hauska ympäristötaide.

Onkohan kukaan lukijoistani jaksanut tänne asti? No ei se mitään, jatkan silti, tämä kun on todennäköisesti viimeinen postaukseni Suomen kamaralta.

Välillä pitää rauhoittua ja käydä kuuntelemassa ihan oikeitakin luonnon ääniä mökkimaisemissa.

Ja sitten taas jatketaan!
Kukkapilli  muistutti Talvipuutarhankin olemassaolosta, olin sen jo unohtanut vaikka käyntilistalla onkin ollut jo muutaman vuoden. 
No sinne suunta! Kullervo otti vastaan miekka ojossa.  Hän miettii siinä itsemurhaa ja pani sen toimeenkin, taiteilija vaan on pysäyttänyt kuvan juuri ennen H-hetkeä. 
Mitä tekemistä Kullervolla on puutarhan kanssa, sitä en tiedä. Taidan vain olla mieltynyt patsaisiin yleensä, kun kuvailen niitä vähän joka paikassa.
Mutta siis olihan siellä kukkasiakin...

Jos olisin kukka niin mikäs muu kuin orkidea.
Sama väritys, unohdin vain värjätä housuni vihreiksi.

Suuret kiitokset tässä nyt kaikille sukulaisille ja ystäville, jotka ovat tehneet kesästäni ikimuistoisen.
Ja tervehdys kaikille tuntemattomillekin!

Palaan näytölle sitten joskus, kun taas pääsen Algeriaan ja saan nettini toimimaan. Mukavaa syksyä kaikille!

PS.

Voi ei! Vallan unohtui. Käykää nyt vielä katsomassa valtakunnallista tilkkutyönäyttelyä. Aivan käsittämättömän taitavasti tehtyä tilkkutaidetta oli esillä Jokioisten kartanon Tietotalossa elokuussa.