tiistai 26. huhtikuuta 2016

Vielä elossa

Aika noloa pitää joulutervehdystä läpi kesän, vaikka kohtahan taas onkin uusi joulu. Jos nyt kuitenkin saisi aikaan uuden postauksen vanhan eteen. Pääsiäinen mennä hurahti ohi, mutta vappua ja juhannusta ehtii vielä toivotella sitä ennen. Aika on katoava käsite, ja viime aikoina se on tuntunut katoavan hurjaa vauhtia.



 Sydäntalvi kului Suomen pakkasissa. Äitini maallinen aika loppui ja isänikin jouduin hyvästelemään palvelutalon asukkaaksi, hän menetti kaiken kerralla, puolisonsa, kotinsa ja terveytensä.  Siitä jäi jotenkin tyhjä olo itsellekin. Asuntoakin piti tyhjentää, siinä tuli ajatelleeksi paitsi yhden aikakauden loppua myös tavaran merkitystä ihmisen elämässä. Niin turhaa kaikki,  kuitenkin niin monessa esineessä elää jonkinlainen muisto, mutta loppujen lopuksi paras muisto elää kuitenkin sydämen sopukoissa.  Ja elämä jatkuu.


 Maaliskuussa aurinko jo pilkisti pilven takaa ja kevätjää kutsui. Vetten päällä kävely saa ajattelemaan kaikenlaisia asioita. Muun muassa ilmastonmuutosta. Jos vaikka menisikin niin päin, että Välimeri jäätyisi - loppuisi rupuisten paattien liikennöinti. Suomellekin voisi tulla hyvät potkukelkkamarkkinat tälle suunnalle. Vempeleen pitäisi tietysti olla osittain sähkökäyttöinen, täällä kun ei olla kauhean aktiivisia potkimaan muuta kuin palloa.


Eikä muutenkaan. Meillä koiratkin syö maaten... 


Nurmikko? Kukkapenkki? 


Persikkapuu sentään jaksaa kukkia.