Pullisteleva torni

Luulin ensin optiseksi harhaksi, mutta ei, kyllä se oikeasti pullistelee. Annaban korkein torni, 20 kerrosta ja pari maan allakin. Valmistui pari vuotta myöhässä suuren kritiikin saattelemana. Paikalla oli nimittäin 1603 haudatun pyhän miehen mausoleumi. Joskus pyhiä on ollut seitsemänkin, mutta kuusi muuta hautaa on häväisty jo aikaisemmin, eikä tästä viimeisestäkään enää ollut kuin rauniot jäljellä.
Annabassa näitä historiallisia muistomerkkejä on tärvelty ja tuhottu surutta ihan omin voimin, vaan auta armias jos joku ulkopuolinen niitä tulee tuhoamaan. Suuri haloo nousi myös, kun perustuksia kaivaessa löytyi kolonialismin aikainen joukkohauta.
Kaikista kuolleista huolimatta torni jatkoi sitkeästi nousuaan ja siinä se nyt on,  Annaban ensimmäinen kansainvälinen hotelli Sheraton. Avajaiset olivat muutama päivä sitten.

Näyttää  soikiolta joka puolelta katsottuna, mutta kolminurkkainen se on piirustusten mukaan. Nykyajan pyramidi.

Nämä kaksi viimeistä kuvaa pöllin suunnittelijan sivulta, niistä niin hyvin näkee, miten rakennus  kukkulaltaan hallitsee kaupunkiamme. Kyllä nyt kelpaa. Tervetuloa vaan turistit! Uima-allas on ulkosalla, talvella voi olla vähän viileää..

Juhannusviikko meillä

Nyt tulee piiiiitkä postaus kuvia, kertokoot ne puolestaan, mitä täällä on puuhailtu lomalaisten kanssa.
Ensinnäkin päästiin vihdoinkin katsomaan sisältä vasta restauroitua basilikaamme (kuvia voi klikata isommaksi). Alkuperäisestä Pyhän Augustinuksen basilikasta on jäljellä enää raunioita, tämän uuden rakensivat ranskalaiset entisen läheisyyteen kukkulalle, josta se hallitsee upeasti nykyistä Annaban kaupunkikuvaa. Rakennuksen peruskivi muurattiin 1881 ja 19 vuotta sitä kesti rakentaa.
Restaurointi aloitettiin kolme vuotta sitten sekä ulkoa että sisältä, siihen tarvittavat 5 miljoonaa euroa kerättiin lahjoituksilla. Valtava työmäärä, kun koko rakennus oli jo pahasti vaurioitunut ja vettä satoi talvisin jo sisälläkin. Työn hoitivat ranskalaiset ja nelisenkymmentä algerialaista arkkitehtiopiskelijaa sai samalla koulutusta restaurointiin.

 Sisäänkäynnin puolelta yläosa kellotorneineen.

 Näkymä alttarille. Arkkitehtuuri on pyritty säilyttämään roomalaisen ja arabo-berberiläisen sekoituksena, mitä se oli alunperinkin Augustinuksen aikaan.

Annaban kirkko kuuluu Constantinen ja Hipponen hiippakuntaan ja sitä hallinnoi Maltan augustinolaiset. Luterilaisen silmiin kirkko vaikuttaa aika koristellulta, mutta aika vähäistä kuitenkin verrattuna katolisiin rakennuksiin yleensä. Tänne kokoontuu vuosittain muutama sata kristittyä mm. jouluyön messuun. Kirkko on avoinna vierailijoille lauantaita lukuun ottamatta joka päivä.

Oliviipuusta veistetty 150-vuotias Neitsyt Maria. Patsaita oli lukuisia, mutta ei mitenkään häiritsevän paljon.

Lasimaalauksia restauroitiin uusiksi pala palalta käyttäen alkuperäistä mallia ja mahdollisimman paljon alkuperäistä materiaaliakin. Kirkossa on kaikkiaan 130 lasimaalausta, joten pikkutarkkaa hommaa riitti. Osa lasimaalauksista on 1800-luvun lopun ornamenttia, osa Augustinuksen elämää kuvaavaa. Vastavaloon en sitten onnistunut niistä kuvia saamaan, argh. Seinillä kiersi reliefitauluina Jeesuksen elämäkerta.

Basilika kuvattuna takapuolelta vanhainkodin pihasta.Käytiin siis katsomassa myös orpojen vanhusten laitosta, jota ylläpitävät katoliset nunnat les Petites Soeurs des Pauvres, köyhien pienet sisaret. Hoitola toimii täysin lahjoitusten avulla, muslimit mielellään auttavat heitä niin rahallisesti kuin muutenkin.

Piha oli oikein viihtyisä palmuineen ja patsaineen. Alin patsas Jeanne Jugan, joka perusti sisarten järjestön vuonna 1839. Nyt en muista oliko heitä viisi vai seitsemän nunnaa tällä hetkellä, jotka tätä pitävät yllä, ja lukuisa joukko paikallisia vapaaehtoisia. Vanhuksia oli hoidossa 40. Algeriassahan ei lain mukaan saa vanhuksia laittaa hoitolaan, jos on lapsia elossa, mutta nykyään tätäkin lakia törkeästi rikotaan, jotkut jopa ovat hylänneet vanhempansa tien penkalle, josta joku armelias sielu saattaa sitten pelastaa hoitolaitokseen.
Tämä hoitola oli muuten oikein kodikas ja varmasti koko Algerian puhtain paikka. Tiedä vaikka itsekin siellä joskus asustelisin. 

Sitten vähän maallisempiin visiitteihin...

Siinä on yksi niistä yhdeksästä kuumasta lähteestä, jotka valuvat tuon kallion päältä alas. Pienestä reiästä jostakin syvältä se pulppuaa 97-asteisena. Joskus aikaisemmin olemme siinä keittäneet kananmuniakin. Nyt oli kuuma päivä ja tuolla se tosiaan tuntui, ei kyllä tehnyt mieli enää terveyskylpyyn kylpylän puolelle. Rikkipitoinen vesi myös lemusi kiitettävästi.

Jossakin välissä osui kohdalle Annaban  kesäkauden avajaiskulkue. Siinä marssivat kaikki kaupungin lasten ja nuorison erilaiset seurat ( joiden olemassaolosta en ole edes ollut tietoinen) ja kaupungin muutkin järjestöt ja palvelulaitokset. Ja tietysti myös folklorea Saharasta asti. Musiikkia ja pyssyjen pauketta, mökä oli mahtava. Ei vähään aikaan sen jälkeen korvat toimineet.

 Ehdottomasti paras joukkue oli puhtaanapitolaitoksen pojilla, jotka rymistelivät ohi roskapyttyineen :)

Nämä pojat halusivat ehdottomasti esitellä itsensä, olivat tulleet El Milasta paikallispuvuissaan.

Kotona on myös puuhasteltu ahkeraan, jätin puutarhahommia vieraillekin, ettei tule aika pitkäksi. Vävy oli lupautunut 'ajamaan nurmikon', ei vaan tiennyt etukäteen miten hieno masiina meillä onkaan.

Juotavatkin piti itse riipiä puista.

Elävää ravintoa tarjolla. 

 Juhannuskokko poltettu.

Ja tottakai ollaan myös katsottu jalkapalloa!  Ainakin siihen  asti, kunnes saatiin digiboxi tyhjennettyä kaikista kanavista. Onneksi sentään löysin yhden saksalaisen ilmaiskanavan ja voin seurata Algerian matsia Tinan  kanssa. Kumpikin ymmärretään yhtä paljon saksaa.

Haikarat ovat jo pesineet ja poikaset valmiita lähtemään. Minäkin jätän nyt pesäpuuni vähäksi aikaa ja siirryn suomalaisiin maisemiin. Villasukat on jo pakattu.

Kuulumisiin taas joskus ja oikein hyvää kesää kaikille!

Hei, täällähän tapahtuu!

Jestas, niin blogissa kuin tuppulassakin! Tuli sukulaisvieraita pääkaupungista, joten oli pakko kiskoa itsensä hiljaisuudesta irti ja lähteä katsomaan esplanadille asti mitä ulkomaailmassa tapahtuu.

Tästä saisi salakuvaaja sakot, kun on kuvannut poliisisetiä virantoimituksessa. Miksi niitä olikin niin paljon..
No tietenkin, toritapahtuman avajaisissa oli käynnillä kaikki pitäjän korkeimmat herrat, pitihän niiden selusta turvata.  Samaan suuntaan ei sitten muilla ollutkaan asiaa.

Paikallinen bändi antamassa rytmiä paikallisin soittimin: bendir, tarbuka.. oikeanpuoleinen puhaltelee beduiinien säkkipilliin. Jos joku haluaa tietää miltä se kuulostaa, niin klik täältä esimerkki. 

 Niin ja tapahtuma oli tietenkin Floralia, kukkaistori, tai puutarhamessut, miten vaan. Jotain viherrystäkin siis oli sekaan osunut..

Ei mitään kovin erityistä ollut tarjolla. Nuo kiemuraiset bonzait olisin kyllä huolinut. 

 Kaktuksia sinisen katon alla.

Pikkumies selvästikin vikittelee pikkuprinsessaa... 

 

 Tämän tyylikkään papan punaisesta kojusta löytyi mielenkiintoisia menneen ajan tavaroita. Uh, kännykkäni ei näköjään tykkää yhtään punaisesta katosta.

 Paikallinen virsu. Tuohen puutteessa kaislasta.Nätisti osasivat punoa.

Tällä vempaimelle karstataan ja kammataan lampaanvillaa, vieläkin käytössä maaseudulla.

Jee! Ihan oikeaa tuuheaa nurmikkoa, vau! Lempinurkkaukseni. Tällaista en ole täällä missään ennen nähnyt. Mahtaisko tuo kestää kesän yli... Heti paikalla olisin kyllä ostanut lastillisen, mutta pitäisi ensin kuoria puutarhani rikkaruohoista. 

Siis näistä. Rikkaruohoja riittää jo seipäälle asti. Pitäisköhän palkata puutarhuri..

Parvekekyttäilyä

 

 Suomalaisista lehdistä olen lukenut, miten siellä käydään kiivasta keskustelua parvekevaloista.  Täällä ei ole näkynyt yhden yhtäkään parvekevaloa, ei vilkkuvia eikä vilkkumattomia. Varsinkin pimeän aikaan (puoli kuudesta lähtien), kun ihmiset vetävät viimeisetkin ikkunaluukkunsa kiinni,  ei enää erota koko taloa. Jos ei olisi katuvaloja voisi kuvitella asuvansa erämaassa.

Ohoh, siinä on loppunut maalarilta tikapuut kesken! Saapas nähdä saako ne hommattua ennen presidentin vierailua. Rakennus on juuri vastapäätä presidentin asuntoa ja pressan tuloon pitäisi jo alkaa varautua maalaamalla julkisivut päätien varrelta. Sateelliittikanavat kaapataan tältä suunnalta, lautaset ovat siis parvekkeilla, jokaisella omansa tietenkin, parikin. Niitä ei ole vielä kielletty, telkkari kun on ainoa huvitus tässä maassa.

Sen sijaan jossain vaiheessa tuli kyllä määräys, ettei parvekkeella saa roikottaa mitään kaiteen yli näkyvää (sitä lautasta lukuunottamatta).  Ainakaan julkisivun puolella. Mitään muita tiloja ei kerrostaloissa kuitenkaan ole sen paremmin siivousta kuin pyykinkuivatustakaan varten. Ja siis kaikkihan täällä tuulettavat petivaatteensa ja vievät mattonsa parvekkeen kaiteelle joka aamu! Tämä siisti kuva onkin otettu iltapäivällä (lautaset on toisella puolella). Voi voi sentään! Aivan kuin ei olisi asukkaitakaan. Ei mitään kytättävää, hui kamala miten steriiliä!
Rupesinkin sitten katselemaan kattoja.

 

 Paikallinen tasakattoarkkitehtuuri on lähes hävinnyt sen jälkeen kun kiinalaiset valtasivat rakennusalan. Tekevät työt nopeammin ja paremmin kuin paikalliset työmiehet, ei siinä mitään. Yhdistettynä algerialaiseen mielikuvitukseen mitä ihmeellisempiä hattuja nousee ympäri kaupunkia kuin sieniä sateella.

Siitä pääsenkin aasinsiltaa pitkin omaan hattumalliini...

Vai olisiko se mietintämyssy... niin on käytetty, että ajatukset on jo ihan kiharalla ja aivotkin pursuaa hatun läpi ulos. Vaan jos lisään vielä korvaläpät niin ehkä sillä tarkenee yli talven. Juu juu, meilläkin on nyt semmoinen! Piti jo hakea takkikin esiin.

Mukavaa talvea teillekin! Ja hei, alkakaa kuvata tekin niitä välkkyvia parvekkeita!