sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Syksyä odotellessa

Joo, kyllä minä olen täällä edelleen. Mitään ei vaan tapahdu, mitään ei ole sanottavaa, kuvauskohdekin on aina se yks ja sama, kuva tosin tuoreeltaan otettu. Syksyä tässä innokkaana odotellaan. Hellettä riittää kolmeenkymppiin, mutta ranta on tyhjä jopa viikonloppuna. Tahtoo sanoa, että alkuasukkailla on talvi jo alkanut. Ollapa alkuasukas!
 
Kukkuloilla alkavat pensasmansikat kypsyä.Tähänkään ei ole mitään sanomista, paitsi että miksi ihmeessä niitä sanotaan mansikoiksi. Niin harhaan johtavaa. Kyllä niitä silti retkieväänä syö.

Vuositarkastus hupapuistossa. Eipä siellä paljoa ole tapahtunut, en enää edes muista kuinka monta vuotta sitä on  jo rakennettu. Epäilen tosin, että työmiehet ovat keksineet sivubisneksen, sillä nuo savi- ja betoniruukut kyllä lisääntyvät huimaa vauhtia, niitä on satoja ympäriinsä!

Ja aitakin on pystytetty, se homma täällä hoidetaan aina ensimmäisenä. Onneksi ei vielä ollut portteja asennettu, päästiin lenkkimetsäämme.

Miten silmäni aina osuukin näihin maalarimiesten aikaan saannoksiin... niin, kuka muu näitä alapuolia katselisikaan kuin minä, kauniistahan se ruoste on, taitaa olla ihan muodissa.

 Paikallas siinä! Nyt levätään. 

 Tina ottaa adoptioäidin tehtävät tosissaan, jaksaa olla riepoteltavana ja leikkiä pienemmän kanssa kuin myös ojentaa silloin, kun mennään liiallisuuksiin. Usein riittää kun laskee painavan tassunsa toisen päälle... tai sievän päänsä :)