On valkoiset ja puhtaaksi pesty vuosikymmenien pölystä. Anopin kapioista oli vielä pari jäljellä, jotka hän minulle lahjoitti. Niitä katsellessa mietin, että jos olisi pitänyt tällaiset itse ommella ennen kuin sai astua avioliiton satamaan, niin minä olisin saanut elää useammankin elämän sinkkuna.
Ja mitäs näillä nyt sitten tekisin, kun eivät vastaa nykyaikaisten lakanoiden mittoja. Olisin ripustanut verhoksi, mutta meillä ei ole sopivia ikkunoita, tulisi tosi nätti kappakin, mutta pitäisi rikkoa seinään sopiva ikkuna ensin. Voisi tietysti tehdä pitkiä tyynyliinojakin traversin-tyynylle, sekin tietysti ensin pitäisi tehdä. Jos teillä lukijoilla on ideoita niin vink vink ja link link.
Linkistä puheen ollen........
Sitä saa etsiä, mutta niin on tarkoituskin.
Siellä se luuraa palmussa, linkki, jota kautta vinkkinne tulevat läppäriini (mahtava aasinsilta asiasta toiseen, eikös :) Lakanoiden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä - toistaiseksi, mutta ehkä siihen joskus joku tuulen viemä riepu vielä tarttuu.
Mutta siis ajatella, meillekin on jo ehtinyt tämä ekoesteettinen antennin piilottaja. Olen nähnyt vasta tämän yhden, mikä sinänsä jo oli ihme, sillä täällä ei niin estetiikasta välitetä. Muualla päin maailmaa näitä nousee kuin sieniä sateella vaikka minkälaisina versioina. Ensimmäisen antennimännyn kai keksivät New Yorkin osavaltiossa 2005, se oli siis 35 metriä korkea tekomänty, jonka kansa nimesi -miksiköhän - Frankensteinin mukaan Frankenpineksi.
Täytyy tunnustaa, että tekojättipalmu kyllä sopii maisemaan paremmin kuin pelkkä metallihäkkyrä tolpan päässä.
Mihinkäs muuten muualla kätketään nämä karseat tietoliikenteen tukiasemat sun muut härpäkkeet? Suomessa en ole pahemmin katsellut ympärilleni sillä silmällä, mutta pakkohan niiden jossain on olla, ehkä niin tosi hyvin näkyvillä ettei enää edes huomaa, sehän se paras piilo onkin.