lauantai 29. marraskuuta 2014

Vuositarkastus


Tässä Annaban kaupunkia roomalaisten aikaan, 3 km nykyisen kaupungin keskustasta, silloin nimeltänsä Hippone, jota asutettiin 900-luvun lopulle asti.   Voi voi kun onkin vanhaa ja rapistunutta, kukaan ei välitä pitää raunioista huolta. 
Mutta ei hätää, aina voi rakentaa tilalle uudet ja ehommat!



Ihan kokonaisia pylväitä, ei ole poikki katki nämä....



 ja entäs ruukut sitten, eipä vuoda mistään, ei muuta kuin kukkasia istuttamaan. Tuommoisen jättiruukun minäkin huolisin puutarhaani. Miksei pylväitäkin, saisi niistä hienon huvimajan viinirypäleen tueksi.

Totta puhuen, tehtiin pyhiinvaellusmatka entiseen mimosametsäämme, jonne nousee hitaasti mutta varmasti se kauan odotettu hupapuisto. Teen näitä tarkastuspostauksia sieltä vuosittain.  Ei siitä ole kuin neljä vuotta, kun työt aloitettiin, ovat jo pylväsasteella. Vallan hyvin ehtivät raunioitua ennen kuin valmistuvat lopullisesti. Samassa ajassa jossain päin maailmaa olisi rakennettu useampikin kokonainen kaupunki, mutta täällähän ei ole mihinkään kiire, kaikkein vähiten huvituksiin.  (Moskeijoita kyllä nousee nopeaa tahtia, saavat kai vauhtiapua yläkerrasta).
Ja kun pitää niitä teitäkin tehdä....


Puiston takaa alkaa meidän 5 km:n luontopolkumme, joka puikkelehtii eukalyptusmetsän ympäri kukkuloille ja toista kautta takaisin. Viime vuonna se näytti tältä.  Mutta nyt ovat olleet ahkeria...



...ja jyränneet siitä kaksikaistaisen väylän. Pahoin pelkään, että vielä vetävät bitumit päälle, että autoilijatkin pääsevät maisemia ihailemaan.  Tähän asti siellä ovatkin liikkuneet vain me ja läheisen ratsastustallin hevoset.



 Uusia reittejä oli avattu metsän halki sinne sun tänne, mikä sinänsä oli ihan kiva, sillä metsä oli ennen täysin läpipääsemätöntä pusikkoa. Mutta että oikein leveitä teitä!  Siis piknik-metsäkö, jotta  cityihmiset pääsisivät piknikille autoillaan... 


AAAARGH!  Puhumme samaa kieltä  jyrsittyjen puiden kanssa.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Ripaus paikallista sairaanhoitoa

 Karvankasvua odotellen

Olenkin jo aikaisemmin kirjoitellut täkäläisistä eläinlääkäreistä täällä Annabassa. Suuri juttu, jos löytää jonkun, joka uskaltaa antaa koiralle edes rokotuksen. Yhden tikanheittäjäkokemuksen jälkeenkin jouduttiin antamaan rokotus itse. No nyt on löydetty sentään pätevä siihen hommaan.
Tinalla on taipumus valeraskauksiin ja viime kesänä todettiin nisäkasvain.  Pitää leikata, sanoi tämä samainen tohtori, mutta Annabassa ei sellaista tehdä, pitää viedä pääkaupunkiin. Siis mitä, 600 kilometrin päähän?
Aikamme asiaa ympäriinsä kyseltyämme rumpujen säestyksellä, sillä täällähän ei ole puhelinluetteloa, josta asian voisi tarkistaa, kuulimme eräästä vanhasta eläinlääkäristä, joka saattaisi homman hoitaa. Sinne siis,  otettavahan se riski on. Mösjöö hoiti homman kesällä, kun olin Suomessa. Kasvain lähti, mutta parrei olisi poistaa myös munasarjat, sanoi tohtori, myöhemmin.
No se myöhemmin tuli nyt. Tina-parka joutui toistamiseen leikeltäväksi. Minä kyllä ajattelin, että kohdunpoisto olisi ollut aiheellista myös, mutta no. Operaatiossa saatiinkin poistettua vain yksi munasarja, ei päästy käsiksi toiseen... höh, mitä hyötyä.. pitää katsoa myöhemmin sitten toinen, sanoi.
Koira tuotiin anestesiassa kotiin ja  oli koko illan niin tajuton, että luulin jo hengenlähdön koittaneen. Tohtori sentään soitteli kotiin vähän väliä ja kyseli vointia. Onneksi seuraavana aamuna Tina oli taas oma itsensä. Karvaton laikku kyljessä ja pitkä parsittu viilto. Me 60 euroa köyhempiä.  Halpaahan se oli, mutta toista kertaa en enää tähän rumbaan lähde, tuli mitä tuli.

Onneksi ollaan itse säästytty sairauksilta ja leikkauksilta, sillä ihmishoito ei ole täällä kovinkaan paljon paremmassa hallussa sairaaloissa, vain muutaman kerran on jouduttu pikaisesti käymään.   Sairaalat ovat toki ilmaisia, mutta riskillä sinne mennään yleensä vasta pakon edessä. Lääkärit ovat yrittäneet lähettää hälytyssignaaleja ylemmälle tasolle, mutta turhaan. Nyt ovat asian edistämiseksi perustaneet facebooksivun Hopitaux algeriens, bienvenue en enfer. Suomeksi sanottuna Algerialaiset sairaalat, tervetuloa helvettiin. Julkaisevat siellä kuvia sairaaloista ympäri maata, youtubesta löytyy videoitakin. Lainasin luvatta muutaman kuvan ihan vain siksi, että osaisitte asettaa asiat oikeaan mittakaavaan....

Tippapullo. Hätätapauksessa tehtaillaan itse vesipullosta.

Saksilla vesipullosta saa myös happinaamarin. Yleisessä käytössä.

 Erään sairaalan keittiö
.
Ymmärrettävää, miksi omaiset käyvät ruokkimassa potilaansa omilla ruuilla. Yleensä, jos potilas tarvitsee vaikka verta, niin sekin on omaisten hankittava/annettava. Harvoin on tarpeeksi varastossa.
Aika järkyttäviä kuvia netistä löytyi historiallisista koneista ja hygieniatasosta puhumattakaan.


Eräs synnytyssali, noin 50 synnytystä päivässä. Täällä ei kehity supersairaalabakteereita.

Synnytysosastoillakin äidit joutuvat jakamaan vuoteensa paitsi lapsensa kanssa usein myös toisen äidin kanssa.. eipä siellä päivää kauempaa sitten ollakaan. Synnytysklinikoita on kyllä yksityisiäkin, mutta vaikeampien ongelmien sattuessa niissä ei ole sairaalavalmiuksia.  Mitä sillä sitten tarkoitetaankin.  Viranomaisten mukaan ebolaankin ollaan jo valmistautuneita.
 Näin täällä. Mutta ei hätää, taas miljoona uutta algerialaista syntyi viimeisen vuoden aikana.