sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Meinasi käydä hassusti!





Heipparallaa! Minä olen Tina, jos muistatte. Tulin kertomaan teille jännän jutun.
Minut kidnapattiin! Voitteko kuvitella, kotipihaltani! Niin sitä voi käydä, kun on näin kaunis ja kohtelias kuin minäkin.  Järkkyä, näytänkö nyt tarpeeksi  shokkiselta.
Mitä se emäntäkin siinä varoittelee, ettei saisi puhua vieraille miehille... Ensin pitää koko ikänsä olla kiltti ja kaikille ystävällinen ja sitten yhtäkkiä pitäisi käydä lahkeeseen kiinni, päättäkää jo mitä haluatte.
Olen hyvinkasvatettu tyttö, tottakai menen tervehtimään vieraita, vaikka tulisivatkin aidan yli. On siitä joskus isäntäkin tullut, kun on unohtanut avaimensa,  tuttu juttu. Moskeijan aidan kautta pääsee helposti.
Mutta törkeää, ne ruittasikin jotain ainetta kuonolleni!  Sitten nostivat minut aidan yli, ei mitenkään helposti, painan sentään lähdes 40 kiloa. Ei muuta kuin  kettinki kaulaan ja menoksi.  Pakko oli perässä tallustaa. Tai kuristua, mutta kun en ole itsemurha-altis mitenkään... ja olihan se kiva katsella vaihteeksi katumaisemiakin.

Korttelin kulmalla asuva poliisisetä oli kuitenkin tarkkana. Taisi tunnistaa minut, kukapa ei, olen sentään melkein julkkis näillä kulmilla. Jotain se huusi ja nappaajat lähtivät lipettiin, minäkin sitä säikähdin ja lähdin kettinki maata viistäen kotia kohti, poliisisetä tuli perässä soittamaan ovikelloa. Hyvä, että tuli, tassuni ei mitenkään olisi ylettynyt soittokelloon.
Vähänkö emäntä oli tyrmistynyt. Eihän se edes ollut huomannut katoamistani, ihmetteli vaan miten olen päässyt portista ulos. Siis  haloo, luuliko se, että olen vöhkinyt avaimen, kokeilisi itse miten helppoa on tassuilla kiertää avainta lukossa. Tai edes hampailla.

Kaiken kukkuraksi kielsivät minua menemästä yksin ulos. Jotain höpisivät vahtikoirista ja koiravahdeista, mitä silläkin tarkoittivat.. no ainakin joku tuli aina vahtimaan minua pihalle. Ei ne silti  haukkumaan ruvenneet, mutta oli kiva saada seuraa.  
No parin päivää sitä iloa kesti ja sitten ne taas jättivät minut oman onneni nojaa. Huomasin kyllä miksi....
 ...ovat muuranneet  metrin lisää aitaa erottaakseen moskeijan pihan ja vetäneet  - hyi kamalaa-  piikkilankaa kadun puoleiselle aidalle. Nyt pitää vierailla olla työkalut mukana, jos tänne mielivät. 
Minä tässä olen vielä kahden vaiheilla, että pitääkö kaikkia vieraita tervehtiä, ja jos ei, niin miten sen tietää  ketä ja ketä ei...

torstai 1. tammikuuta 2015

Lumiukkoja jahtaamassa


Niin se vaan taas vuosi vaihtui melkein huomaamatta. Onneksi näkyi edes Ranskan tv-kanavat ja siellä Arthur, joka muisti tasaisin väliajoin toivottaa uutta vuotta tulevaksi. Netti oli toimimaton lähes koko päivän, melkoinen myrsky, taivaalla jyrisi ukkonen ja alas tuli vuoroin vettä, vuoroin rakeita, meren pauhu toimi  taustamusiikkina.  Taisi olla eka uusi vuosi  40 vuoteen, kun Algeriassa ja Suomessa päästiin samoihin lämpötiloihin,  +1- +4 astetta.
Korkeimmilla vuorilla ja sisämaan ylängöllä on tuiskunnut lunta koko viikon. Tänään käytin katsomassa olisiko meidänkin kukkuloilla edes  rippeitä jäljellä. Pitäähän minun  yrittää bongata se jokavuotinen lumiukkoni.  

  Hyvältä näyttää. Tässä ollaan jo tuhannessa metrissä ja tiet onneksi sulia.


Ei vielä lumiukkoa, pelkkä ukko vain, joka on käynyt ostamassa persiljaa vaimolleen.


Siinä! Keskustelua Ämpäripään kanssa.
Huomatkaa, että täällä rakennetaan lumiukkoja samalla menetelmällä kuin hiekkalinnojakin. Pitäisköhän ruveta vetämään kursseja, miten pyöritän lumesta pallon...


Tämä tanakka malli on jo kadottanut kätensä, mutta on siitä vain  hivenen hämmästynyt. Sillä on myös somat saniaishiukset, joita tässä kuvassa ei oikein erota.
  

 No tässä voi olla jo vähän pyöritystäkin mukana. Aika moni pysähtyi ottamaan selfien tämän ilmeikkään vihernenän  kera.
Lumiukkoja löytyi tänä vuonna enemmänkin, tuli korvattua viime vuoden puuttuvat ja ehkä ensi vuodenkin, mene tiedä. Ensi viikolla täällä päästäänkin jo normaaliin talvisäähän, aurinkoa ja +17.

Uuden vuoden kunniaksi tarjoilen teille vielä rippeet  meidän uudenvuoden halostamme. Olkoon vuosi onnellinen jokaiselle teille!