Annaban ainoa katolinen kirkko, Pyhän Augustinuksen basilika, kukkulallaan upouudessa hohdossaan. Kolme vuotta remonttia ja onpa taas kaunis, pitäisi mennä joskus kuvaamaan lähempää ja paraatipuolelta.
Jokin aika sitten sain kirkolta henkilökohtaisen kirjeen: "
Sallikaa meidän esitellä hoitokotimme, joka ottaa vastaan köyhiä ja orpoja vanhuksia. Kiitos ihmisten anteliaisuuden, pystymme takaamaan heille ruuan, vaatteet, lääkkeet, lämmitetyn tilan talveksi, jne...." Eka rivin luettuani ajattelin, että auh, joko ne nyt tarjoaa minullekin vanhuspaikkaa! Meinaako ukko heittää minut ulos ennen aikojaan..
No ei sentään, katolisten sisarten ylläpitämä vanhainkoti vain etsi lisää lahjoituksia remonttia varten. Hyvin he saivatkin kerättyä, niin täkäläisiltä kuin eurooppalailtakin, viisi miljoonaa euroa upposi korjauksiin. Suuret avajaiset olivat pari viikkoa sitten, taisi siellä olla läsnä Suomen suurlähetystön väkeäkin, erään lehden vierasluettelon mukaan ainakin.
Tänään marraskuun ensimmäinen päivä katolinen maailma juhli kaikkien pyhimysten päivää, heillä niitä riittää, muun muassa tuolle kirkolle nimensä antanut Augustinus. Katolisen perinteen mukaan ensimmäisenä päivänä kunnioitetaan pyhimyksiä ja vasta toinen päivä muistellaan kuolleita. Nykyään Ranskassa ainakin taitavat jo kunnioittaa ja muistella molempia samana päivänä.
Pyhäinpäivä vuonna 1954 sai Ranskassa nimekseen Punainen Pyhäinpäivä, kutsutaan myös veriseksi pyhäksi. Silloin nimittäin alkoi Algeriassa virallisesti vapaussota Ranskan vallasta. Ensimmäinen marraskuuta on täällä vuoden suurin virallinen juhlapyhä ja sillä kunnioitetaan kaikkia vapaussodassa menehtyneitä marttyyreita. Päivää ei silti kummemmin juhlisteta muuten kuin liputtamalla, muutamia poliittisia istujaisia lukuun ottamatta.
Tänä vuonna päivä osui tavalliseksi perjantaipyhäksi, ylimäärisiä vapaapäiviä ei siis tullut. Kesähelteet onneksi loppuivat, joten päätimme lähteä aarteenetsintään rannalle.
Paljon mahdollisuuksia...
Kas, Nessiekin oli tullut Skotlannista tänne lomalle
Simpukkakukka ajopuulla
Pyhäpäivät ovat pitkiä, joten järjestettiin vähän vapaa-ajan virikettä toimettomina ajeleville miehille. Vai oliko se Opel itse, joka päätti testata vieläkö kansasta löytyy yhteishenkeä, meni ja upposi tienpenkan hiekkaan. Syvälle. Ensimmäisinä ehtineet kuusi miestä eivät riittäneet. Tarkennetaan nyt vielä, että nelivedolta näyttävä ei välttämättä ole kuin kaksiveto, tai tässä tapauksessa jopa monityöntö.
Onneksi täällä ei ole pulaa uteliaista. Riittää, että seisahtuu tien viereen ja koht sillään tarjotaan apua. Ei tarvinnut edes vilautella valkoista mamma hädässä -vilkkuani. Tiellä kulkevat autot alkoivat pysähdellä yksi toisensa jälkeen ja kohta oli meininki kuin markkinoilla. Lopulta osui paikalle sellainenkin, jolla oli vetonaru mukana, ja hii-hop, veto ja työntö, sievästi nousi. Päästiin kotiinkin.
Ja juu, kyllä tästä kansasta edelleenkin löytyy tarvittaessa yhteishenkeä ja avuliaisuutta. Mot.