lauantai 23. marraskuuta 2013

Sateenkaaren alla

Käveltiin huomaamattamme sateenkaaren läpi. Se päättyi tuohon keskelle polkua, nyt ei muuta kuin odotetaan aarteiden tippuvan taivaalta. Toistaiseksi ei ole tullut kuin vettä. Mutta jee, katsokaa mittaria sivupalkissa, talvi! Piti jo laittaa lämmityskin päälle, kun koleus hiipi luihin asti.


Käytiin katsomassa mitä hupapuistolle kuuluu. Jos vielä muistatte, niin alkoivat tuhota mimosametsääni 2010 keväällä. Ovat päässeet jo pylväsasteelle. Mikäs kiire siinä, lapsiakin syntyy uusia joka vuosi, koko maassa 3,02 naista kohden, täksi vuodeksikin oli ohjelmoitu miljoona syntymää. Vaikka lapsikuolleisuus 17/1000 niin silti riittää.

Tästä kuvasta olen suorastaan ylpeä! Juu, olen vähään tyytyväinen. Mutta että sain bongattua linnun ja vielä suht näkyväksi kuvaan pokkarin zoomilla ja käsivaralla, tällaista armoa ei meikämummolle kovin usein suoda. Lintunen taitaa olla joku sirkku.

 No sitten alkoikin sataa oikein kunnolla ja palattiin kotimaisemiin. Sade piti tietenkin ehtiä hyödyntää pihan pesuun...

Talviset ilmatkaan eivät ole estäneet paikallisten juhlintaa. Täällä ei paljon huveja ole tarjolla, joten jalkapallosta voi nirhaista kollektiivisen riemun. Kyseessä oli MM-karsinta, tärkeä siis. Juhlinta kannatti aloittaa jo viikkoa aikaisemmin, varmuuden vuoksi, jos vaikka hävitään niin tuli edes juhlittua. No se voitettiin ja juhlinta voi jatkua vielä muutaman päivän. Hurjaa menoa ennen ja jälkeen. Muutama kuollut ja satoja loukkaantuneita, useimmat pudotessaan liikkuvista kulkuneuvoista riemunkiljahdukset kurkussa. Sanoin kuvaamaton liikennekaaos. Turhautuneen kansan käsittämätöntä ylireagointia. Ymmärrän innostuksen, mutta en sitä että oma ja muiden henki vaarannetaan järjettömyyksillä. Siinä olisi psykologeille sarkaa. Ja päättäjille. Huh. MM-kaaosta odotellen..

lauantai 16. marraskuuta 2013

Sitä saa mitä pyytää

Tuskin ehdin ääneen valittaa kuivuutta, kun taivaan hanat aukesivat täälläkin. Olisi pitänyt valittaa jo aiemmin, koska se noin tehokasta oli. No, ehkä en ota koko kunniaa itselleni, sillä moskeijakin ehti jo lähettää muutaman saderukouksen ilmoille. Viime yönä heräsin ihmeelliseen kolinaan ja hälinään, menin parvekkeelle katsomaan, toki pitää olla perillä pienen maailmani tapahtumista, ties vaikka varkaat olisivat tyhjentämässä taloamme tai anoppi ruvennut muuttopuuhiin. Kaikki on mahdollista.
Naapurit siellä touhusivat, vesi oli vyörynyt alakertaan ja koko perheen voimin luuttusivat. Kesällä laatoittivat puutarhansa, mutta taisivat unohtaa kallistukset ja jopa kynnykset. Jees että taas olin tyytyväinen, en vahingonilosta vaan siitä, että itse haukkana vahdin niitä kallistuksia silloin, kun omalla puolellamme laatoitettiin, niitähän ei täällä kukaan muu puolestasi ajattele. Ja täällä kun kerran sataa niin sataa oikein kunnolla eikä ripotellen.

 Käytiin verryttelemässä jalkalihaksia dyyneillä. Meri loiski edelleen kiitettävästi ja rannan rojut olivat vaihtuneet toisiin, simpukankuoretkin tyystin kadonneet.

Uskaltaisikohan... Kyllä se uskalsi.

Kivinen tie horisonttiin. Ei heikkonilkkaisille. 


Tällainen korento tuli keikistelemään eteeni. Taitaa olla joku neito, en tunne korentoja ollenkaan ja harvoin saan niistä edes kuvia. Tämä malttoi vähän aikaa odottaa paikallaan.


Miten kävellä tämmöisten peilinsirujen yli, kun mieleen tulee vaikka kuinka monta mosaiikkimahdollisuutta... pakko kerätä muutama.



Zombit heräävät täällä vähän myöhässä.  Tämäkin olisi ollut vau niin jännä, mutta joo, en ottanut. Ehkä vain siksi etten tiedä miten sen saisin puhtaaksi.  Näin sen kyllä jo silmissäni koristamassa puutarhaani tai tuijottamassa parvekkeen seinältä. Buuu!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Toivo, Toivo, missä viivyt

Siitä se sitten johtuu, aina jatkuva kesä. Azorien antisykloni on parkkeerannut Espanjan ylle eikä meinaa päästää pohjoista matalapainetta tänne enää moneen vuoteen. Hyvästi lumiset vuorenhuiput, hyvästi talvi!  Tästä lähtien vain loputtomiin kaunista päivää luvassa, jos meteorologeihin on uskominen.
Tahtoo siis sanoa käytännössä, että kuivuus sen kuin pahenee ja kohta hanat korisevat kuolinkouristuksissa. Nytkin jo lorottavat vain aamupäivisin. Ellei sitten Nino tai Nina tule meitä kevätpuolella pelastamaan. Saako semmoista edes toivoa...
Tänäänkin paistoi päivä kivasti kolmenkymmenen asteen voimalla. En silti ajatellut lähteä ilmastopakolaiseksi pohjoiseen. Johtuen jo siitäkin, että sopivat lennot eivät enää sovi samalle päivälle, ainakaan talviaikaan, ovat karsineet pois juuri sen minulle sopivan Pariisin lennon. Tietysti. Ja mitä vielä...

Ceratitis capitata. Välimeren hedelmäkärpänen. Lyhykäisyyden vuoksi myös englanniksi, medfly. Pahin hedelmien tuhoaja Välimeren alueella. Ja munimassa minun mandariinipuussani! Sen jäljiltä madonsyömät mandariinit maassa ja myös toiveeni mehukkaasta syksystä. Argh! 


Ja sitten tuo vihreä puska tuolla kukkien takana sitruunapuun alla. Papyrus. Jostain on lennähtänyt siemen ja nyt se pääsi kesäaikana leviämään, vaikka oikeasti on kosteiden paikkojen kasvi. Sitä on melkein mahdoton tuhota ja leviää kulovalkean tavoin, muuten olisi ihan kiva vihreä puska. Kuinkahan suuren kuivuuden se tarvitsee kuollakseen...

Avaan Toivo-kirjastani umpimähkään sivun: "Meidän ei koskaan pidä vajota epätoivoon. Tilanteemme on ennenkin ollut huono ja muuttunut paremmaksi. Joten uskon, että niin käy nytkin." George Washington. 

Siitä tulikin mieleeni, että pressan vaalit tulossa keväällä, ehdokkaina ainakin tämä aktuelli aivoinfarktipotilas, jonka aivojen nykyisestä kunnosta ei kansa tiedä mitään, ja kv. kirjailijamme Yasmina Khadra. No comments.

Appelsiinipuussani on vielä appelsiineja. 

Ja Lepiksen blogissa How to survive Novembre 2013.  Suosittelen.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Ensimmäinen marraskuuta

Annaban ainoa katolinen kirkko, Pyhän Augustinuksen basilika, kukkulallaan upouudessa hohdossaan. Kolme vuotta remonttia  ja onpa taas kaunis, pitäisi mennä joskus kuvaamaan lähempää ja paraatipuolelta.
Jokin aika sitten sain kirkolta henkilökohtaisen kirjeen: "Sallikaa meidän esitellä hoitokotimme, joka ottaa vastaan köyhiä ja orpoja vanhuksia. Kiitos ihmisten anteliaisuuden, pystymme takaamaan heille ruuan, vaatteet, lääkkeet, lämmitetyn tilan talveksi, jne...."  Eka rivin luettuani ajattelin, että auh, joko ne nyt tarjoaa minullekin vanhuspaikkaa! Meinaako ukko heittää minut ulos ennen aikojaan.. 
No ei sentään, katolisten sisarten ylläpitämä vanhainkoti vain etsi lisää lahjoituksia remonttia varten. Hyvin he saivatkin kerättyä,  niin täkäläisiltä kuin eurooppalailtakin, viisi miljoonaa euroa upposi korjauksiin. Suuret avajaiset olivat pari viikkoa sitten, taisi siellä olla läsnä Suomen suurlähetystön väkeäkin, erään lehden vierasluettelon mukaan ainakin.
Tänään marraskuun ensimmäinen päivä katolinen maailma juhli kaikkien pyhimysten päivää, heillä niitä riittää, muun muassa tuolle kirkolle nimensä antanut Augustinus. Katolisen perinteen mukaan ensimmäisenä päivänä kunnioitetaan pyhimyksiä ja vasta toinen päivä muistellaan kuolleita. Nykyään Ranskassa ainakin taitavat jo kunnioittaa ja muistella molempia samana päivänä.
Pyhäinpäivä vuonna 1954 sai Ranskassa nimekseen Punainen Pyhäinpäivä, kutsutaan myös veriseksi pyhäksi.  Silloin nimittäin alkoi Algeriassa virallisesti vapaussota Ranskan vallasta. Ensimmäinen marraskuuta on täällä vuoden suurin virallinen juhlapyhä ja sillä kunnioitetaan kaikkia vapaussodassa menehtyneitä marttyyreita. Päivää ei silti kummemmin juhlisteta muuten kuin liputtamalla, muutamia poliittisia istujaisia lukuun ottamatta.

Tänä vuonna päivä osui tavalliseksi perjantaipyhäksi, ylimäärisiä vapaapäiviä ei siis tullut. Kesähelteet onneksi  loppuivat, joten päätimme lähteä aarteenetsintään rannalle.

Paljon mahdollisuuksia...

 Kas, Nessiekin oli tullut Skotlannista tänne lomalle


Simpukkakukka ajopuulla



Pyhäpäivät ovat pitkiä, joten järjestettiin vähän vapaa-ajan virikettä toimettomina ajeleville miehille. Vai oliko se Opel itse, joka päätti testata vieläkö kansasta löytyy yhteishenkeä, meni ja upposi tienpenkan hiekkaan. Syvälle. Ensimmäisinä ehtineet kuusi miestä eivät riittäneet. Tarkennetaan nyt vielä, että nelivedolta näyttävä ei välttämättä ole kuin kaksiveto, tai tässä tapauksessa jopa monityöntö.
Onneksi täällä ei ole pulaa uteliaista. Riittää, että seisahtuu tien viereen ja koht sillään tarjotaan apua. Ei tarvinnut edes vilautella valkoista mamma hädässä -vilkkuani. Tiellä kulkevat autot alkoivat pysähdellä yksi toisensa jälkeen ja kohta oli meininki kuin markkinoilla. Lopulta osui paikalle sellainenkin, jolla oli vetonaru mukana, ja hii-hop, veto ja työntö, sievästi nousi. Päästiin kotiinkin.
Ja juu, kyllä tästä kansasta edelleenkin löytyy tarvittaessa yhteishenkeä ja  avuliaisuutta. Mot.