keskiviikko 20. elokuuta 2014

Totaalista lomailua


Täällä sitä vielä ollaan Suomen suvessa. Parhaat puolet siitä tuli kai jo nähtyä ainakin säiden puolesta, tekee hyvää saada vaihteeksi vähän viileääkin niskaansa. Sateella alkaa taas  tietokonekin räpsytellä silmiään hitaasti ulos unestaan, johan se on saanut nukkuakin melkein pari kuukautta. Tekstin tuottamisen kanssa on edelleenkin vaikeuksia, mutta pokkarini on napsinut muutamia kuvia matkan varrelta. Tänä kesänä olen tutustunut lähemmin entisen kotiseutuni ympäristöön.


Ah niin perin juurin suomalaista maisemaa! Tämä on kesäisin ihan perinteisesti toimiva tilakin lampaineen kaikkineen, jossa eletään 1910-luvun malliin. Tammelan Korteniemeen siis, jos entisaika kiinnostaa. Syyskuun 14. siellä voi käydä opettelemassa perinteisen riukuaidan rakentamista ja syyskuun 20. vaikka osallistua pellavatalkoisiin.


 Tammelan puu-eiffel löytyy Kaukolanharjulta. 21 metriä ei ole järin korkea, mutta meikäläisen polville siihen mahtui ihan tarpeeksi puisia portaita (etten sanoisi tikapuita). Huipun puukaide ei mitenkään herättänyt luottamustani, vaikka en yleensä korkeilla paikoilla pelkääkään. Mutta ikänsä ihminen kehittyy, ehkä nyt sitten alan kehittää itselleni korkeanpaikan kammoa.


Harjulta avautuu kaunis näkymä Pyhäjärvelle ja Kuivajärvelle. Tämän saman salmimaiseman on Albert Edelfelt ikuistanut kankaalle 1889 auringonlaskun aikaan. Harju kuuluu Saaren kartanon maihin. Edelfelt oli avioitunut kartanon tyttären Ellan de la Chapellen kanssa, joten näistä maisemista on Edelfeltillä useampiakin maalauksia. 

 Ihan jotain muuta löytyy Somerniemeltä. Hiidenlinna on somerolaistaiteilija Reino Koivuniemen alunperin kodikseen rakentama ja sisältä katosta lattiaan upein puukaiverruksin koristeltu. Tutustuin paikkaan jo sen alkuaikoina 90-luvulla ja kokemus oli positiivisesti mykistävä. Nykyinen omistaja (alppihiihtäjä Uotila) aikoo panostaa enemmän turismiin ja se kyllä  jo näkyi ympäristössä (valitettavasti). Toki siellä edelleenkin on tarjolla myös taidenäyttelyitä taiteen ystäville.
Tässä kuvanottohetkellä siellä valmisteltiin vuoden 2014 Linnan Neidon valitsemistilaisuutta, vierailevana tähtenä eräs surullisen kuuluisa mäkihyppääjä, joka saapuikin paikalle melkoisessa laitamyötäisessä ja kuulemma lateli tilaisuudessa kosolti hävyttömyyksiä. Itse ei jääty niitä odottamaan, mutta seuraavan päivän paikallislehdet sen juorusivat.


Kaikenlaisissa paikoissa sitä vaan on tullut käytyäkin...


Ja mikähän se tämä vehje on?

Kaikki tietty arvasi.
Tällä tehtiin ennen jatsareihin ne kuuluisat poimuvarret.

Oli muuten mielenkiintoinen visiitti Portaan nahkurinverstaaseen, joka nykyisin on nahkatehdasmuseona. Viimeinen nahkuri lopetti toimintansa 1971, hänen lapsenlapseltaan saimme täydellisen opastuksen nahan käsittelyn eri vaiheisiin, kiitos siitä.  

Olen mieltynyt jostain syystä suomalaiseen lähihistoriaan (no, melkein jo omaani). Jos olisin arkeologi, huhkisin tietty hikimärkänä lapion kera algerialaisissa luolissa etsimässä jälkiä maailman ensimmäisistä ihmisistä. Näin vähemmän sivistettynä pääsee helpommalla.



Ajan hengessä edelleen ajeltiin häyryjunalla höyryfestivaaleille Jokioisilta Minkiöön. Pojat pääsivät kokeilemaan resiinalla ajoakin. Jännää oli. Valtavissa höyrykoneissa riitti ihmettelemistä.


Höyryjuna tarvitsi valtavan määrän puuta kulkeakseen. Sitä syntyi klapikoneella, joka sekin tietty pyöri höyryllä. Jäisi moni saunapuita paitsi, jos tuolla pitäisi halkoa, sai siinä pöllinsyöttäjä sellaisia iskuja käsivarsilihaksilleen.

Suomen kesä on täynnänsä kaikenlaista kivaa, jokaiselle jotakin. Minulle se on antoisia tapaamisia ystävien kanssa, joita harvoin näen, sukulaisvierailuita, henkeviä keskusteluja, lukukokemuksia (ah kirjasto!), matkoja menneisyyteen, iloista ja suruista kudottua nykyhetkeä, lapsia ja lastenlapsia, yllättäviä tapahtumia,  inspiroivia näyttelyitä, rauhallisia kävelyretkiä...

 
 välillä vain elämää sivusta tarkkaillen

uppoutuneena luontoon, tuulenvireenä lammen pinnassa
 
tai uppoutuneena kirjoihin. Nyt olen vihdoin lukenut mm. SusuPetalin Goottiemon kauhujen lippaan ja samaistunut perheenäidin ja aloittelevan kirjailijan 'kauhuihin'. Huumorilla höystettyä ja mainiota kielenkäyttöä... hyvä Susu! Tästä linkistä klik, niin löytyy enemmän tietoa kirjasta ja mistä sitä voi ostaa. 

 Yksin tein tieni viitat puolestaan vie tutustumaan kuurojen maailmaan. Raili Ojala-Signellin muistelmateos sisältää niin koskettavia kuin herkullisen hauskojakin tarinoita hänen elämästään kuurojen vanhempien kuulevana lapsena sekä työstään viittomakielen tulkkina. Railin tarinat avasivat  kivikuulevat korvani ensimmäistä kertaa kuurojen maailmalle, jota en ennen ollut osannut mitenkään edes kuvitella. Todella mielenkiintoista tietoa tarinoiden muodossa, kannattaa tutustua. Kirjaa voi tilata mm. booky.fi'stä tai suoraan kirjailijalta
Sähköpostiosoitteesta: raili.ojala@kolumbus.fi
Puhelimella/tekstiviestillä numerosta 0407170033

Tämä kesä on ollut erityisen suosiollinen vain pelkkään oleiluun. Kohta se on lopuillaan, kesä siis, oleilu voi jatkua muuallakin.  Minulla on vielä kolmisen viikkoa jäljellä ja seuraavaksi kipaisen Turun suunnalle. Sen kauemmaksi en jaksa tulevia suunnitella.