torstai 30. elokuuta 2012

Matkalla idemmäksi




Niin kuinka moni tiesi, että Suomessakin asuu kelttiläisiä?
Eivät sentään taida olla mitään sukua niille muinaisille, vaikka Keltin kylässä asuvatkin. Siellä en tosin käynyt, valkama löytyi Iitistä.

 


 Matkoillani käyn usein katselemassa kirkkoja ja käyskentelen hautuumailla, tapaamassa tuttuja tai muuten vaan. Hautausmaat ovat Suomessa niin kauniin puistomaisia, ja tuttujen määräkin niillä lisääntyy vuosi vuodelta - taidan tuntea Suomessa jo enemmän kuolleita kuin eläviä.

Iitin tasavartinen ristikirkko on valmistunut 1693. Kaunis puurakennus. Ja väri on sitten iitinpunainen.
Kirkkokansa on siellä kautta aikain jaettu eteläiseen maakansaa ja pohjoiseen vesikansaan. Sisäänkäynnit ja istuinpaikat määräytyivat saman kaavan mukaan.


Koska itään päin olimme menossa, päädyimme seuraavaksi Lappeenrantaan.
 Prinsessa Armaada toivotti tervetulleeksi kahville. Korvissa alkoi heti soida huhhei tervahöyrymme, vaan ei tämä ollutkaan se sama paatti, jolla Kaunis Veera kujersi. Se nimittäin oli nimeltänsä Uolevi,  ristittiin Prinsessa Armadaksi, yhdellä aalla, vain elokuvaa varten ja romutettiin myöhemmin. Höh!
Tämä paatti oli alunperin S/s Suomi, joka räjäytettiin Aurajoen pohjaan sisällissodan melskeissä,  nostettiin myöhemmin ylös, korjattiin ja ristittiin uudelleen Prinsessa Armaadaksi, kahdella aalla.No, historiaahan sekin..

Ihastuin Lappeenrantaan ensi silmäyksellä, vähän kuin siistitty ja laimennettu pienois-Annaba rantabulevardeineen ja mäkisine katuineen, venäläisiäkin yhtä paljon seassa. Voisin vaikka asua siellä - ainakin kesällä.
Villimiehiä ei kaupungissa näkynyt. Olivat kai kaikki ajelemassa valtateillä.  Ainakin siltä tuntui kun poistui kaupungista ja yritti käydä ihastelemassa maisemia kapeilla ja mutkaisilla teillä. Järvi-Suomessakin nopeusrajoitukset siis tarkoittavat sitä hitainta sallittua. Siinä ei paljon  maisemia ehtinyt katsella, levähdypaikatkin olivat sopivasti juuri mutkien takana niin, ettei taatusti ehtinyt jarruttelemaan ilman ketjukolarin riskiä. Hei haloo, mihin ainainen kiire!  Voisitte ainakin  jakaa matkailijoille sellaisia Varokaa turistia -kylttejä. 



Päädyimmekin sitten laivailuun, siinä ei kiirettä pidetä. Kanavia pitkin en ole ennen kulkenut, joten nyt tuli sekin aukko paikattua.
Tässä on  vajottu 12 metriä alemmaksi Mälkiän sulussa ja suuntana naapurimaa.






Viipuria pidemmällä emme käyneet ja sielläkin vain lyhyen aikaa. Olin esitutustunut kaupunkiin jo Sanomatalon näyttelyssä Sellanen ol Viipuri, mutta kun itsellä ei ole karjalaistaustaa, niin eivät paikat puhuttaneet sen syvemmin. Toki nähtävää on. Ja jos on pellavan ystävä niin sitähän löytyy..


Aurinko laskee Saimaan saaristoon.



keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kesäkierros jatkuu


Osuin tietenkin sille rankkasadeviikolle. Kirjaimellisesti, tauotonta lätinää.

Nälkäänkin jotain 'superruokoja' tarjottiin.. kovia liiottelemaan nuo savolaiset.. onkohan ne niitä samoja jättiruokoja mistä meidän sisäkatotkin on tehty. Nämä tekevät niistä näemmä talkkunaa. Samaa tahnaa mitä kotopuolessa piapoksi kutsutaan. En kyllä ostanut, riihikuivattua siinä pitäisi lukea.

Ovat piilottaneet kauppahallinsakin niin ettei vaan turistit sinne löytäisi. Tais olla samat katutyöt ja kuopat auki kuin kolme vuotta sitten..hm. Toria sentään oli jo ainakin puolet paljastettu.

Hei haloo, ei saa kuvata! Höh, muka, itteäni tässä vaan kuvailenkin, eihän näille muuten mitään käyttöä ole. Tai no, jos katselisi sinisillä laseilla taivasta kohti niin auttaisikohan.. pitäisi kyllä lisävarusteeksi saada nopeatempoiset lasinpyyhkimet mukaan.

No löytyihän se kivakin paikka sentäs! Mukava pikkukahvila. Oikein leppoisa kuja tämä, en ollut ennen käynytkään. Tykkään kierrellä käsityöpajoissa.



Monta ihanaa ullakkoakin löytyi koluttavaksi. Onneksi en voi mitään viedä mukanani. Enkä onneksi  omista kämppää Suomessakaan. Huh.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Suomessa - eka etappi

 Heipsun hei pitkästä aikaa!
Olen muuttanut bloggeriin, kiva jos löysitte uuteen kotiini. En jaksanut siirtää entistä vajavaista Vuodatuksen blogiani mukana, se löytyy kuitenkin sivupalkin linkistä sitten kun sen sinne saan laitettua. Blogger on minulle uusi juttu, joten jos on jotain häikkää tai puuttuvia toimintoja niin ilmoittakaa ihmeessä. Pikkuhiljaa kokoilen tätä, mutta tällä hetkellä en oikein ehdi paneutua asiaan. Toivon vaan, että myöhemmin löytyisi enemmän aikaa ja intoa jatkaa bloggailua.

Ja nyt vaikka taannehtiva katsaus kesäisiin puuhasteluihini.

Olin ainakin hyvin varustautunut Suomen kesään, ystävän neuloma ihana villapaita odotti jo valmiina.  No, alkuviileyden jälkeen täällä onkin tarennut ihan hyvin enkä ole kovin montaa kertaa edes ehtinyt kastua.

Ensimmäiseksi pitää aina löytää päämajan kirjasto ja tietysti se muistilistakin, johon on merkitty kaikki ne  'viimeistään tänä kesänä ehdottomasti luettavat kirjat'.

Sitten pitää käydä tiirailemassa paikallista rantapuistoa,  missä kaupungin tunnusmerkki keltainen Kolmisointu oli entisellä paikallaan. Näkyi siellä Suomen lippukin, mutta tiiraa tässä kyllä on kuvattu.Kai huomasitte.

Uimarannalla tarkeni polskutella vain seurue kanadanhanhia (kai nuo niitä oli?). 
Helleraja oli tältä kesältä vielä vetämättömissä.

Citypupun parkkipaikka. 
Aina jaksaa hämmästyttää miten täällä puput loikkivat noin vain kaupungin kaduilla.  

 Uuttakin on ilmestynyt. Järvenpään kiistelty vanha valssimylly jättää vihdoin tilaa uudelle asuntoalueelle. Aika porua siitä pidettiinkin monta vuotta.

Muurinpohjalettua torilla. Minä en raahaa ruokaa mukanani ulkomaille, mutta kun tulen Suomeen, niin ainakin kerran pitää maistaa joka sortin herkkua. Niitä muuten riittää.. sen huomaa jo housun vyötäröstäkin.