Uusi vuosi uudet kujeet

 

Sitä on tullut siihen ikään, että kaikki sukurasitteet alkavat nostaa päätään, vaikka kuinka luulisi niiltä olevansa turvassa. Karvas totuus. Juuri kun on tottunut kuuntelemaan nivelien uikutusta, oppinut luopumaan risti-istunnasta, oppinut istumaan tuolilla lattian sijaan ja laittamaan sukat jalkaan istuen, oppinut arvostamaan pitkävartista kenkälusikkaa,  lepäämään ylämäkiä kävellessä,  lopettanut kaikenlaisen hyppelemisen  ja huomannut rappusten kaiteen olevan kätevä apu, niin eikös vielä viedä loputkin makeasta elämästä. Piti siirtyä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Hyvästi pullat, hyvästi suklaa!
En kyllä ikinä olisi uskonut, että syömäkelpoista leipää voisi tehdä ilman jauhoja. Mutta jee, karppaajien muna-mantelileipä vastaa melkein samaa. Olen jauhanut sekaan manteleita ja erilasia pähkinöitä.  Mikrossa ei kestä kauaa, vuokasämpylät voi halkaista ja paahtaa, päällyksillä saa vaikka mitä vaihtelua. Hyvää!
Täällä saa manteleita kilon 3,5 eurolla ja saksanpähkinöitäkin 6 e/kg, niitä meillä tosin kasvaa omassakin puussa, mutta aina ei jaksa askarrella kuorien kanssa.

Vuosi on alkanut täällä myös kylmissä merkeissä. En muista 40-vuotisen olemiseni aikana yhtään näin katkeamatonta kylmää kautta. Sadetta, myrskyä, ukkosta joka ikinen päivä.
 

Tänä aamuna mies joutui eka kerran elämässään putsaamaan tuulilasin lumesta ennen töihin lähtöä. Luistelukelit ovat siis vihdoin alkaneet ja tottakai minunkin piti päästä bongaamaan vuosittaista lumiukkoani.

Alku näytti hankalalta. Hirmuinen raesade ja viima piiskasi niin, että koiratkin olivat aivan ihmeissään. Tina selvästi ajatteli, että ei mikään koiranilma, ei ikinä. 

Puolessa välissä näytti jo lupaavalta.... 

Aika autiolta näytti ylempänäkin. Täällä on ollut lunta jo useamman päivän, mutta ilmeisesti myrsky on pitänyt ukonrakentajat poissa kaduilta. Eteenpäin vielä vähän...

 

Tämän pidemmälle ei päästy. Alkoi uusi lumisade ja sumu peitti lähitienoot, tien pinta tuli todella liukkaaksi kesärenkailla luistelijoille. Täyskäännös siis. Paikalliset nuoret olivat siellä jo valmiina ohjaamassa liikennettä ja työntämässä autoja.  Ei lumiukon rakentajia, mutta jonkunsortin lumiukko näkyy istuvan yhden auton nokalla. 

Siinä sentään yksi rohkea taiteilemassa. Hm, ihan kuin olisi ottanut mallia minun masustani...  Tämän täytyy nyt kelvata tämän vuoden lumiukkobongaukseksi.

 

Turvaväli, mikä se on?

Takaisin normaaliin. Paluumatkalla bongasin tällaisen upean penkkiparin. Olispa kiva tuunata puutarhaani..

 

Villinarsissit kukkivat! Tästä alkaa kevät. Mukavaa kevään odotusta teillekin!

Avataan lähiaikoina

Ehkä kerran kuussa edes pitäisi saada aikaiseksi jutun poikasta, joten aletaanpa leikkiä toimittajaa. Paikallislehtemme kirjoitti suurin otsikoin, että pian lähiaikoina avataan meidän tuleva ulkoilu- ja huvipuistomme, jota on rakennettu jo kolme vuotta.
Hm, hyvä että on tämä blogi, jonne olen silloin tällöin päivittänyt töitten edistymistä. Eukalyptusmetsäni nimittäin kaadettiin jo vuonna 2010 ja heti saman tien alettiin rakentaa aitaa ympärille. Alue on 65 ha, joten kyllä siinä vaan aitaa saikin rakentaa eikä kukkulainen maasto mitenkään helpottanut työtä, mutta aita tuli ja sen jälkeen alkoivat bulldozerit ja betonimyllyt jyllätä oikein toden teolla.

 Paikallislehden toimittaja ei varmaan itse ole käynyt paikalla, joten päivitämme hänen tietonsa. Me nimittäin käymme joka viikonloppu ulkoilemassa alueella, niin kauan kuin vielä pääsemme ilmaiseksi sisään. Tulkaapa mukaan!
Katsotaan mitä sieltä sitten pitäisi löytyä... 

Polkuja vaeltajille. Kyllä, kukkuloille raivattiin muutama vuosi sitten kilometritolkulla teitä ristiin rastiin, joten käveliöille riittää baanaa. Tämä nousu on oikeasti tosi jyrkkä ja pitkä, vaikka kuvassa näyttääkin loivalta, siinä saa parempikuntoinenkin pulssinsa nousemaan. Jos tiet jätetään tähän kuntoon, niin käy kuten muutamille on jo käynyt, kasvavat umpeen. Paitsi ne isommat autobaanat, niitäkin riittää, sillä eihän annabalainen kovin helposti kauas kävele.

Penkkejä. Kyllä vain, niitä on ainakin 20 metrin välein betoniin juntattuna. Jaksavat väsyneetkin penkinvälin verran kävellä. Siitä on myös mukava silmäillä ohikulkijoita, kuinkas muuten. Penkkejä ei kyllä ole kuin alkumatkassa, pidemmälle jaksavat jaksavat lepäämättäkin.
Puistoon pitäisi tulla myös osittain aurinkoenergialla toimiva  valaistus. Tarkoittaakohan se niitä led-valaisimia, siinä kyllä säästettäisiin sähköä, aurinkoa ei täältä puutu.

Sanitaatio.  Ainakin suurempiin sadevesivalumiin on varauduttu. Emme ole vielä päässeet seuraamaan verkoston toimivuutta, talvisateita vielä odotellaan. Osasta hiekkateitä on tosin jo penkereet ehtineet valua rinnettä alas.

Projekti on tarjonnut työtä monelle. Tämä työmies on ilmeisesti saanut tarpeekseen ja hypännyt housuistaan.

Leikkipaikkoja lapsille.  Bongasin kaksi. Kumpikin tarjoaa jännitystä ainakin vanhemmille, jos liikaa niin voi katsella vaikka tahmahirvenjuuren kasvua.

Viheralueita ja kukkaistutuksia. Aivan korkeimman kukkulan laelta löytyy tämmöinen rakennelma. Toinen pää on kivestä ja siinä lukee kivikirjaimin Annaba. Mennä keväänä olivat tuoneet toiseen päähän valmisnurmikkoa, joka ihme kyllä oli vihreää vielä syksylläkin. Puitakin oli istutettu vallin päälle.  Ja mitä sitten vallin takana....

Pitkään on mietitty mikä tähän voisi tulla. Lehtijuttu paljasti, että kyseessä on järvi. Luitte oikein. Pelkkä asennoitumiskysymys.  Odotamme jo malttamattomina puiston avaamista. Ei kyllä näytä siltä, että tämä järvi lähiaikoina lainehtisi.

Muita istutuksia ei vielä näkynyt, paitsi tämä sieni, joka kasvoi ihan omia aikojaan.

Jättimäinen akvaario.  Siitä ei kyllä vielä näkynyt merkkiäkään, ellei sitten tähän kohtaan. Lähiaikoina.

Eikä ne hupapuiston puolen karusellit,autoradat sun muut värkit ja ravintolat vielä kovin valmiilta näyttäneet nekään lähiaikoina nautittavaksi. Sadat kukkaruukutkin ovat vielä tyhjillään.

Flamingot odottavat pinkkiä väriä - ja vesialtaansa valmistumista.

Portinvartijanorsut sen sijaan ovat jo valmiina toitottamaan tervetulleeksi. 

Tässä ei siis ollut tarkoituksena arvostella keskeneräistä työtä vaan  jutun pointtina oli selvittää mitä tarkoittaa pian lähiaikoina. Aika on kovin suhteellinen käsite eri puolilla maailmaa. Veikkaisin, että tällä näkymällä lähiaika ei ainakaan ole yhtä lyhyt kuin siellä pohjoisessa.

Bonukseksi kuvasin elävää lehmää :)

Syksyä odotellessa

Joo, kyllä minä olen täällä edelleen. Mitään ei vaan tapahdu, mitään ei ole sanottavaa, kuvauskohdekin on aina se yks ja sama, kuva tosin tuoreeltaan otettu. Syksyä tässä innokkaana odotellaan. Hellettä riittää kolmeenkymppiin, mutta ranta on tyhjä jopa viikonloppuna. Tahtoo sanoa, että alkuasukkailla on talvi jo alkanut. Ollapa alkuasukas!
 

Kukkuloilla alkavat pensasmansikat kypsyä.Tähänkään ei ole mitään sanomista, paitsi että miksi ihmeessä niitä sanotaan mansikoiksi. Niin harhaan johtavaa. Kyllä niitä silti retkieväänä syö.

Vuositarkastus hupapuistossa. Eipä siellä paljoa ole tapahtunut, en enää edes muista kuinka monta vuotta sitä on  jo rakennettu. Epäilen tosin, että työmiehet ovat keksineet sivubisneksen, sillä nuo savi- ja betoniruukut kyllä lisääntyvät huimaa vauhtia, niitä on satoja ympäriinsä!

Ja aitakin on pystytetty, se homma täällä hoidetaan aina ensimmäisenä. Onneksi ei vielä ollut portteja asennettu, päästiin lenkkimetsäämme.

Miten silmäni aina osuukin näihin maalarimiesten aikaan saannoksiin... niin, kuka muu näitä alapuolia katselisikaan kuin minä, kauniistahan se ruoste on, taitaa olla ihan muodissa.

 Paikallas siinä! Nyt levätään. 

 Tina ottaa adoptioäidin tehtävät tosissaan, jaksaa olla riepoteltavana ja leikkiä pienemmän kanssa kuin myös ojentaa silloin, kun mennään liiallisuuksiin. Usein riittää kun laskee painavan tassunsa toisen päälle... tai sievän päänsä :)

Taas meni kuukausi

  1954 ja 2015. Miksi kehittää hyväksi havaittua. 

Tämä on siis meidän kaasupömpeli ennen ja nyt. Tuon kautta kaupungin kaasu tulee putkia pitkin maan alta meille. Pömpeli hajosi kuukausi sitten, sen voi korjata/vaihtaa vain valtion sähkö- ja kaasulaitos Sonelgaz. Sitten kun haluavat tulla. Kuukauden odotuksen jälkeen vihdoin löytyi tyyppi, joka tunsi tyypin, joka tunsi tyypin, joka on kaasulaitoksella töissä. Niin peri paikallista. Pömpeli saatiin vaihdettua!
Ehdittiin olla kuukausi ilman hellaa ja kuumaa vettä. Ostettiin pieni sähkölevy, jolla saatiin lämmitettyä vettä ja opittiin peseytymään pesuvadissa. Jääkylmä suihku ei ole meikäläisen heiniä. Ehti tulla saunaakin ikävä, vaikka en saunaihminen olekaan.
Mutta jee, nyt kaasua taloon! 
 Paitsi, että kaasulla toimiva kuumavesivaraajakaan ei enää toiminut. 

Se pömpeli taas on kylppärin seinässä tehtävänään hoitaa keskuslämmitys ja kuuma vesi. Parikin tyyppiä ehti käydä sitä korjaamassa, mutta ei vaan tullut kuntoon. Palkka kyllä kelpasi. Tämä kolmas lopulta tiesi, että yhtä pientä ruuvia pari astetta kiertämällä viuuh vaan paineet korjaantuu. . Piti arvata mikä ruuvi. Oi kiitos!  Arvatkaas kuka lillui kylvyssä puoli ehtoota.

Hyvä, että ehdin sen kuuman kylvyn ottaa ajoissa, seuraavana päivänä sitä ei enää tarvinnutkaan, sillä Sahara puhalsi vuorten yli ja lämpötila nousi hetkessä 41:een asteeseen. Kylmä vesikään ei enää ole kylmää. Nyt istutaan sisällä jäähdyttimen viileydessä ja toivotaan, että sähköt pysyy.

Onneksi en ehtinyt pestä ikkunoita ennen Saharan vierailua, ja nythän taas onkin liian kuuma semmoiseen ponnistukseen. Ajankulukseni olen kiroillut lentoyhtiöitä, jotka ovat poistaneet listoiltaan ne ainoat lennot, joilla Annabasta pääsi Suomeen vain yhdellä vaihdolla saman päivän aikana. Nyt pitää lentää ensin pääkaupunkiin ja aikataulu on tosi tiukka. Ottaen huomioon, että paikallinen lentoyhtiö myöhästelee joskus päivätolkullakin. Melkein käy kateeksi pääkaupungissa asuvia.

Ettei nyt tulisi taas pelkästään valitettua, niin laitetaanpa sentään värikkäitä luontokuviakin. Ehdittiin käydä tasangolla ennen kuin kuumuus kävi tappavaksi.

punanätkintä ja valkoista bellardiaa

keltaista kakkaraa  ja violettia neidonkieltä, joku ukkokin on sinne koirineen eksynyt

Ja oi, näin hienon betoniämpärin olivat työmiehet unohtaneet keskelle polkua!  En raaskinnut sitä varastaa
vaikka mieli tekikin, tyydyin ottamaan kuvan poimimistani piiskaherneistä.

Mukavaa kesän alkua kaikille!

       

Oletteko nähneet...

 Viimeksi postasin talvestamme tammikuun eka päivä.   Sitä on täällä jatkunut siitä lähtien, mikä kestoltaan on aika harvinaista. Pakko oli tänne postata, etten taas ensi vuonna valita miten talvi on tavallista kylmempi.

 No lumi nyt ei ole teille sellainen ihme kuin meille, mutta oletteko ennen nähneet, että lumiukotkin karkaisivat...

 Varooo! Jos olisin tiennyt, että matka on näin mutkainen, en olisi lähtenyt...

Aah, minä nautin, heti on paljon lämpeempi!

Jippii jippii! Mie lähen etelään!  Hups, bikinitkin vauhdissa putoo...

Ramsar ja me

Tonga-järvi El Kalan kansallispuistossa, 80 km Annabasta itään. 

Ubeira-järvi, myöskin El Kalan alueella. Jee, täällä on oikeita järviäkin!

 Lintujärvi, Lac des Oiseaux, El Tarf, n. 50 km Annabasta

Ramsar on kaupunki Iranissa, missä 2.2.1971 allekirjoitettiin kansainvälinen kosteikkojen suojelusopimus, Ramsar Convention. Se astui voimaan 1975 ja sen ovat allekirjoittaneet lähes kaikki maailman valtiot.  Tänään vietetäänkin kansainvälistä kosteikkojen päivää, siksi nämä kuvat täkäläisistä kosteikoista, jotka ovat elintärkeitä talvehtimispaikkoja monille vesilinnuille.
Algeriassa tuon sopimuksen alaisia kosteikkoja on peräti 50, joista jotkut jo hyvää vauhtia katoamassa suojelusopimuksista huolimatta. Annaban ainoa Ramsar-kosteikko, Fetzara-järvi, hupenee koko ajan  rakentamisen ja saastumisen alle -  ja huh, on niin nopea katoamaan, että sen kuvakin on jo kadonnut koneeltani.
Mutta eipä hätää. Laitan tähän kuvan meidän omasta ’kosteikostamme’.

 

 

 

Tässä ei nyt näy sitä lainehtivaa vettä, joka löytyy varsinaisen puutarhan puolelta samanlaisten risukasojen alta, mutta voin vakuuttaa, että kosteutta löytyy niin maasta, puista kuin meistäkin. Pari viikkoa on sataa lorottanut täysillä ja olemme yrittäneet päästä näistä oksakasoista eroon pilkkomalla niitä pieniksi.
Tammikuu on täällä  hedelmäpuiden leikkausaikaa, meillä niitä on 17 kpl, jotka ammattipuutarhuri (92 v) rankalla kädellä pätkäisi puolessa päivässä, meille jäävä jälkihoito vie enemmän aikaa, sillä näitä ei voi tällaisenaan mihinkään viedä eikä kaupungissa edes polttaa. Omistaisipa edes motorisoidun sahan...

Yhden kasan alta paljastui kukkimaan pyrkivä iiris.

Meidän kosteikkomme lintukanta koostuu enimmäkseen varpusista, jonkin verran myös turkinkyyhkyistä, sinitiaisista ja bulbuleista sekä yhdestä mustarastaspariskunnasta.    

Ja nyt sadevaattet päälle ja ruumiillisen työn pariin! Kesään mennessä kehitän itselleni ehkä hauikset.

Bloggaaminen on niin harventunut, että toivotankin teille kerralla oikein mukavaa helmikuuta!

Lumiukkoja jahtaamassa

Niin se vaan taas vuosi vaihtui melkein huomaamatta. Onneksi näkyi edes Ranskan tv-kanavat ja siellä Arthur, joka muisti tasaisin väliajoin toivottaa uutta vuotta tulevaksi. Netti oli toimimaton lähes koko päivän, melkoinen myrsky, taivaalla jyrisi ukkonen ja alas tuli vuoroin vettä, vuoroin rakeita, meren pauhu toimi  taustamusiikkina.  Taisi olla eka uusi vuosi  40 vuoteen, kun Algeriassa ja Suomessa päästiin samoihin lämpötiloihin,  +1- +4 astetta.

Korkeimmilla vuorilla ja sisämaan ylängöllä on tuiskunnut lunta koko viikon. Tänään käytin katsomassa olisiko meidänkin kukkuloilla edes  rippeitä jäljellä. Pitäähän minun  yrittää bongata se jokavuotinen lumiukkoni.  

  Hyvältä näyttää. Tässä ollaan jo tuhannessa metrissä ja tiet onneksi sulia.

Ei vielä lumiukkoa, pelkkä ukko vain, joka on käynyt ostamassa persiljaa vaimolleen.

Siinä! Keskustelua Ämpäripään kanssa.

Huomatkaa, että täällä rakennetaan lumiukkoja samalla menetelmällä kuin hiekkalinnojakin. Pitäisköhän ruveta vetämään kursseja, miten pyöritän lumesta pallon...

Tämä tanakka malli on jo kadottanut kätensä, mutta on siitä vain  hivenen hämmästynyt. Sillä on myös somat saniaishiukset, joita tässä kuvassa ei oikein erota.

  

 No tässä voi olla jo vähän pyöritystäkin mukana. Aika moni pysähtyi ottamaan selfien tämän ilmeikkään vihernenän  kera.

Lumiukkoja löytyi tänä vuonna enemmänkin, tuli korvattua viime vuoden puuttuvat ja ehkä ensi vuodenkin, mene tiedä. Ensi viikolla täällä päästäänkin jo normaaliin talvisäähän, aurinkoa ja +17.

Uuden vuoden kunniaksi tarjoilen teille vielä rippeet  meidän uudenvuoden halostamme. Olkoon vuosi onnellinen jokaiselle teille!