Joo, kyllä minä olen täällä edelleen. Mitään ei vaan tapahdu, mitään ei ole sanottavaa, kuvauskohdekin on aina se yks ja sama, kuva tosin tuoreeltaan otettu. Syksyä tässä innokkaana odotellaan. Hellettä riittää kolmeenkymppiin, mutta ranta on tyhjä jopa viikonloppuna. Tahtoo sanoa, että alkuasukkailla on talvi jo alkanut. Ollapa alkuasukas!
Kukkuloilla alkavat pensasmansikat kypsyä.Tähänkään ei ole mitään sanomista, paitsi että miksi ihmeessä niitä sanotaan mansikoiksi. Niin harhaan johtavaa. Kyllä niitä silti retkieväänä syö.
Vuositarkastus hupapuistossa. Eipä siellä paljoa ole tapahtunut, en enää edes muista kuinka monta vuotta sitä on jo rakennettu. Epäilen tosin, että työmiehet ovat keksineet sivubisneksen, sillä nuo savi- ja betoniruukut kyllä lisääntyvät huimaa vauhtia, niitä on satoja ympäriinsä!
Ja aitakin on pystytetty, se homma täällä hoidetaan aina ensimmäisenä. Onneksi ei vielä ollut portteja asennettu, päästiin lenkkimetsäämme.
Miten silmäni aina osuukin näihin maalarimiesten aikaan saannoksiin... niin, kuka muu näitä alapuolia katselisikaan kuin minä, kauniistahan se ruoste on, taitaa olla ihan muodissa.
Paikallas siinä! Nyt levätään.
Tina ottaa adoptioäidin tehtävät tosissaan, jaksaa olla riepoteltavana ja leikkiä pienemmän kanssa kuin myös ojentaa silloin, kun mennään liiallisuuksiin. Usein riittää kun laskee painavan tassunsa toisen päälle... tai sievän päänsä :)
Voi tuota koirien rakkautta. :-) Varsinkin tuo päälle laskettu tassu on suloinen - en ole koskaan kuullut, että koira tekisi noin.
VastaaPoistaSiis ovatko nuo pensasmansikat oikeasti jokin mansikkalaji, vai ovatko ne jotain muita marjoja/hedelmiä, joita vain sanotaan mansikoiksi? Eivät kyllä ihan mansikoilta näytä...
Tuo pensas on nimeltään mansikkapuu suomeksi, en ymmärrä miksi, ei kuulu edes samaan kasviheimoon eikä hedelmäkään muistuta mansikkaa kuin ehkä väriltään täysin kypsänä. Kasvitieteilijöillä on ilmeisesti ollut huono päivänsä tuota keksiessään.
PoistaMeillä ei ole ennen ollut niin kärsivällistä koiraa kuin tuo Tina on, aivan uskomattoman pitkämielinen, vaikka pienempi on välillä kuin herhiläinen kimpussa.
Suloiset koirakuvat ja jännät maisemat.
VastaaPoistaKutsuvan näköinen marjapensas, mutta se
pitäisi nimetä uudelleen :)
Joo, ei ole tällä mansikkapuulla mitään tekemistä mansikoiden kanssa, mielikuvituksen puutetta nimen keksijöiltä.
PoistaIhanaa, että Ritalla on tuo pikkuinen kasvatettavana ja seurana! Ovat ne sympaattinen pari.
VastaaPoistaOnko tuohon alueelle tosiaan ollut tarkoitus tulla huvipuisto? Kuinka sitä niin pitkään "rakennetaan"? Ei taida olla muodissa enää teilläpäin.
Tuo puisto on valtava alue kukkuloille asti, missä raivataan teitä pusikoihin ja rakennetaan aitaa kilometreittäin, varmaan rahakas bisnes tekijöilleen. Itse huvipuistoalue on tosi pieni ja edistyy todella hitaasi, ihmetellä sopiikin mikä siinä niin kauan kestää.
PoistaKiva on seurata vieressä, miten koirat kasvattavat lapsia, omia tai vieraita, siinä on opittavaa ihmisillekin. Tina on erityisen viisas adoptioäiti :)
Niin on erilainen talvi siellä kuin meillä. Ainoastaan vuorille tulee lunta ja me täällä montussa saadaan sadetta tai räntää. Ikävää että eivät saa töitään tehtyä sekin systeemi erilaista, mutta maassa maan tavalla kaikkeen tottuu. Kivoja kuvia ja täsä ikäänkuin on matkalla kun näitä lueskelee ja koirulit ne vasta mukavia on, ottaisin myös lisää mutta mies ei ole vielä päätään kääntänyt, joten yksi kultsu riittänee...
VastaaPoistaTeillähän on sitten kuin meidän talvi - sitten kun ja jos semmoinen tulee, vuorilla sataa lunta kerran pari ja täällä rannalla vettä. Ihan sama minulle kunhan saisi sen normaalin kymmenen astetta pois lämpötiloista.
PoistaJos minä saisin valita, niin ei meilläkään olisi kuin yksi koira, vaan kun tänne tuodaan tuommoinen karvapallo näytille niin eihän sitä voi vastustaa...
No onpas siellä lämmintä, meillä saa laittaa villasukat aamuisin jalkaan. Kaksi vuotta sitten samaan aikaan oli +23C.
VastaaPoistaTeillä olikin harvinaisen kuuma kesä, pitäkää vaan villasukistanne hyvää huolta. +23 olisi se meidän talvi, sitä odotellessa.
PoistaIhania koirakuvia; Tina taitaa olla loistava ottoäiti!
VastaaPoistaOllaan tosiaan ihan yllättyneitä siitä, miten hienosti Tina suhtautuu ottolapseensa - ja voin sanoa, että näistä on kokemuksia ennestäänkin, on siis mihin verrata.
PoistaJo Sinun passaa noissa hulpeissa maisemissa elellä, upeat näkymät...katteeks käy..;-)
VastaaPoistaSe on jännä tuo lämmön sietokyky, miten erilailla se koetaan eri puolilla maapalloa. Lämmintähän Teillä on näin Suomessa asuvalle, täällä jo palellaan kun liki nolla keliä ollaan.
Lämmintä on juu, täällä katsotaankin kalenterista vuodenajat, syksy alkaa syyskuun puolivälissä ja kesä kesäkuun lopulla, sitä varten järjestetään oikein viralliset kesän avajaisetkin. 20 asteessa haetaan jo talvipomppaa päälle :)
PoistaUpea tuo maisema ekassa kuvassa,kyllä sitä aina mielellään katselee täällä blogissakin. Ja suloinen tuo uusi perheenjäsenenne ja ihana Tina-ottoäiti:)
VastaaPoistaTuo maisema reunustaa lenkkipolkuamme, joten sitä tulee usein kuvattua, meri on aina erilainen, vaikka ei se kuvassa näykään.
PoistaTina on tosi kärsivällinen tuon epelin kanssa, samaa ei voi sanoa meistä, ollaan varmaan kohta kengättömiä, ei tunnu menevän perille meidän opetuksemme :)
Niin hienot kuvat teidän koiristanne ja siittä pennusta, ja toinen häntä sitten opastaa, hyvä niin!
VastaaPoistaHyvä alku, kun vielä keksisi miten saisi kenkähimon unohtumaan.
PoistaTäällä odotetaan ensilunta. Näinä aikoina se on tavannut sataa tälle leveyspiirille. Lämpimiä kuviasi katselen mielelläni lämpimikseni.
VastaaPoistaHyvä jos kuvat lämmittää. Minä katselen odottavasti luoteeseen, kuulemma syksy tulossa siltä suunnalta ensi viikolla.
PoistaKiitos kivasta Aku Ankka - kommentista tämänaamuiseen nostalgiapostaukseeni.
VastaaPoistaTuttujen kaksoset ryntäsivät aina postiluukulle ja jokunen Ankka repeytyi kun he
yrittivät kumpikin saada sen ensin käsiinsä.
Niin siinä voi käydä. Meitä oli kuusi jonossa ja usein juostiin vessaan turvaan, siellä sai lukea rauhassa :)
PoistaOnnea teidän uudelle perheenjäsenelle! On toi Tina aika julman näköinen tuossa hempeessä hymyssään :)
VastaaPoistaHeh, niin hempee ja lempee, kukapa uskoisi :)
PoistaTalvesi on siellä niin toista maata, mitä talvi täällä. Kaunista ja lämmintä sinulla on. Jopa mansikoita ja mukavaa seurattavaa, kun Tina holhoaa pikkupenikkaa.
VastaaPoistaLumentulo on täällä siinä hilkulla. Sopii mulle.
Tänään alkoi sataa vettä, ehkä päästään jo syksyiseen 23 asteeseen, toivoa on. Ymmärrän hyvin, että siellä syksyllä pimeän aikaan alkaa kaivata valkoista lunta, sinä kun osaat ottaa siitä kaiken ilonkin irti.
PoistaOmpa siellä hurjan valoisaa ja kaunista. Hienot koiruudet, Tina on vaikuttavan näköinen, en kyllä rupeasi ryppyilemään sille ollenkaan:) Täällä on ihan lokakuu.. kaikella tavoin.
VastaaPoistaTaidetaan jo päästä syysilmoihin, kun tänään alkoi sadella vettä ja lämpötilatkin hurahtivat alaspäin. Siellä on kuulemma ollut ihan ihana syksy, kylmää mutta aurinkoa, ainakin joillain paikoin, se on kiva se, paitsi no, se pimeä..
PoistaMitenkäs sitä sanotaankaan, että 'ei ole koiraa karvoihin katsominen' , Tinalle voi ryppyillä miten haluaa kuka vaan, pienemmästä ei voi sanoa samaa :)
Täällä on tosiaankin ollut aurinkoista ja siinä mielessä mukavaa, nyt on vaihtunut sateiseksi ja aika pimeäksi. Monesti se on niin että pienempi on äkäisempi ja mitä isompi koira sen lauhkeampi.
PoistaSyksy tuli jo tännekin, ihan mukavaa. Juu tosiaan, katselin kerran rannalla pikkuruista yorkia, joka todella tehokkaasti vahti omistajiensa kamoja varjon alla, kukaan ei päässyt lähellekään (monet siis huviksensa yritti), sitä oli hauska seurata. Meidän Tina olisi varmaan lähtenyt itsekin vapaaehtoisesti varkaiden mukaan :)
PoistaJestas, miten kauniita kuvia! Syksy on ollut kaunis ja lämpöinen! Mutta nyt just alkoi sateet, vihvoo vettä, ankeaa ja kalseaa...nyyh. Olen ollut aina syysihminen ja nyt ottaa hihaan koko kalseus. Oletko naamakirjassa?
VastaaPoistaSuomen syys, silloin kun ei sada, on todella kaunis, onneksi sitä kesti edes vähän aikaa. Täälläkin vähän viilenee, piti jo hakea jopa peitto sänkyyn.
PoistaNaamakirjaan en ole vielä langennut, vaikka kaikki on yllyttänyt. Tämä bloggailuni alkaa kyllä jo postaustensa puolesta sellaista muistuttaa..
Sietää olla onnellinen, ettet ole alkuasukas! Muutenhan joutuisit varmaan jo käyttämään toppatakkia siellä helteisessä talvessa :D
VastaaPoistaKyllä nuo koirat ovat...aaaah <3
Ainakin villapaitaa kuten Mösjööllä kuvassa, tänään hällä oli tietty jo toppatakki, kun oli vaan 24 kylmää :)
PoistaJoo ne koirat, tämä pienempi on KAIKKIruokainen tuholainen... :(
Kaunista on syksyllä siellä päin ja lämmintä. Vähän vetää vihreäksi, mutta kestettävä on. Ihanat koirat, tuo pentu eritotenkin. Meillä ei nyt ole koiraa ollenkaan, kun Amille tuli vanhuus ja se piti päästää lepoon.
VastaaPoistaNo voi sentään, vanhuus se vaan on edessä itse kullakin joskus, ei voi mitään. Teillä sentään on kaikenlaisia muita eläimiä vielä elämän ilostuttajina.
VastaaPoistaKyllä on ihan parhaita nuo kuvat koirista ! Hyvä että on ollut kamera "hollilla",kun nuo tilanteet menee yleensä niin pian ohi.
VastaaPoistaJos olisi pitänyt veikata niin olisin luullut noita mansikoita aprikooseiksi.
(mahtaako olla joku alkutarina mikä liittyy tuohon "mansikkapuuhun" ?)
-rusomarja-
Totta, koirista harvoin saa mitään muita kuvia kuin nukkuvina malleina, aina jompi kumpi liikahtaa, Tina yleensä kääntää päänsä pois kun kameran kohdistaa, pinempi mieluummin maistaisi sitä :)
PoistaEi kai tuolla mansikkapuulla muuta ihmeellistä yhteyttä mansikkaan ole kuin että hedelmät ovat kauempaa mansikan näköisiä, kokoisia ja värisiä, siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuuvatkin, ovat kyllä myös erittäin C-vitamiinipitoisia.
Hauska mitään- uutta- ei- kuulu postaus! Niinhän se on kaikki on kertaalleen nähty ja koettu. Odotetaan inspiratiota yhdessä :) Lupsakkaa lokakuuta!
VastaaPoistaYhdeksän vuotta bloggailua, kyllä alkaa jo aiheet olla moneen kertaan käsiteltyjä ja inspiksiä saa odotella ihan rauhassa. Marraskuu jo käsillä, pitäisi virkistyä kun helteet loppuu...
PoistaLIityn näiden suloisten liikkisten ihailukerhoon. :)
VastaaPoistaUusista eläimistä saa onneksi aina uusia inspiksiä. Hellyttävää noita on katsella...
Onhan niitä kiva katsella.. inspikset kyllä tulee lähinnä siivouspuolelle pakostakin.
PoistaAjatus pensasmansikoita sai minut ihan riehaantumaan. Millainen maku? Olen koiruli-ihminen, kaukaa katselen ja haaveilen.
VastaaPoistaMakua ei pidä ainakaan kuvitella mansikan kaltaiseksi, makeita kuitenkin, pinta on vähän ryyninen.
PoistaMinulle riittäisi yksi koira vallan mainiosti ja ilmankin tulisin toimeen, mutta nämä nyt ovat tällaisia 'vahinkolapsia' :D
Onpa mukava katsella "kesäisiä" kuviasi koti- Suomessa. Varsinkin täällä Hailuodossa Perämeren myrskyisten aaltojen pauhussa kesä tuntuu olevan niin kaukana. Pimeää, sataa, ei lunta. Terkkuja Riitta
VastaaPoistaTerveisiä sille rannalle, jolla en ole koskaan käynyt, Oulussa sentään pikimmiten poikennut. Perämeri tuo heti mieleen vilun ja pärskeet, hui sentään, meidän talvi tuntuu sateisenakin siihen verrattuna lämpimältä ja Välimeri niin leppoisalta :) Kiva kun kävit vierailulla!
Poista