Vielä tähän loppuun Helsinki-kuvia. Ole yrittänyt joka kesä tutustua johonkin kaupungin kolkkaan, yleensä kun tulee pyörittyä vain rautatieaseman ja Stockan välissä. Sinnekin näytän aina eksyvän juuri mielenosoitusten aikaan....
Tänä kesänä sain tutustua Kumpulan ja Käpylän seutuihin paljasjalkaisen kumpulalaisen opastuksella, kiitokset Raili ja Markus!
Tuli tutuksi Olympiakylä, Kisakylä, Puu-Käpylä ja siirtolapuutarha. Puu-Käpylä on kokonaisuudessaan arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelema 1920-luvulla. Todella viehättävä ja monivivahteinen alue, jonka jälkeen ihmettelee vain, miksi Suomessa nykyään rakennetaan kaikki kaupunkikorttelit niin yksitoikkoisen samanlaisiksi, talot toinen toistensa kopioiksi. No, Välikangas kävikin ottamassa vaikutteita Italiasta..
Pupulla on lokoisat oltavat Kumpulan rehevien siirtolapuutarhojen kätköissä.
Kosken kohina on varmaan jäänyt korviini soimaan varhaislapsuudesta, sillä edelleenkin pysähdyn jokaisen solisevan puron partaalla. Tämä peräti 3 metrin putous löytyi Pitäjämäeltä Strömbergin puistosta ja taitaa olla pääkaupungin ainoa luonnonmukainen ryöpsähdys. Putouksen reunaa voi loikkia kivipaasia pitkin kosken yli....
Tämä taas on Vantaanjoen suulla oleva Vanhankaupunginkosken läntinen haara eli voimalaitoksen pato.
Ja tässä sen itäisen haaran kalaportaat. Tarkkasilmäinen voi bongata onkivan Snadi broidinkin.
Tässä ihaillaan samaista maisemaa vastarannalta Verkatehtaanpuistosta Katariina Saksilaisen kanssa. Katariina oli Kustaa Vaasan ensimmäinen vaimo ja siis Ruotsin kuningatar 1531-35, kunnes menehtyi lapsivuoteeseen 22-vuotiaana.
Samalla reissulla käytiin tutustumassa myös Arabianrannan arkkitehtuuriin...
Näitä betoniporsaita näyttää sikiävän vähän joka paikkaan.
Jees, vihdoin perillä, kotona!
Täällä jatkuu kesä, sähköt katkeilee, vesi samoin, nettiyhteydet sentään sain kiertoteitse toimimaan.
Ja niinkin kävi kuten usein ennenkin...
Ja niinkin kävi kuten usein ennenkin...
Toisen polven mamu, santarmien sukua. Toivottavasti on saanut hyvää perimää ja kasvaa hyväksi vartijaksemme.
Olipa KIVA kierros. Pupu-kuvan ja Puu-Käpylän nimeäisin suosikeikseni jos pyydettäisiin mielipidettä.
VastaaPoistaSuloinen huipennus tuo koiruli. Eiköhän se sentään ole kuvista number one :) Hellyttävä käpälien asento.
Puu-Käpylä on näkemisen arvoinen paikka, sitä voisi mainostaa enemmänkin.
PoistaKoiruli selvästi tykkäsi kylvystä ja hieronnasta :)
Oi, hän on hurmaava! Vai niin kävi :D Luna!
VastaaPoistaEhdit kyllä Suomen reissullasi nähdä ja kokea paljon, Tuttuja paikkoja kaikki. Fillarit aidoilla saivat myös selityksensä.
Puu-Käpyläon todellakin viehättävä paikka moni-ilmeisyydessään. Samoin Arabianranta, siellä näkee riemastuttavaa arkkitehtuuria.
Mitäs minä sanoin, näin siinä aina käy :) Minä tietty hellyin heti.. argh.
PoistaNyt tunnen Helsingistä tämän verran keskustan, Korkeasaaren, Suomenlinnan, Eiran rannan ja Kulosaaren lisäksi, vinkkejä otetaan vastaan seuraavaa kesää varten paikoista, joista löytyy kahvila :)
Ehkä päästään taas yhdessä kahville jonnekin ensi kesänä.
PoistaLupaan kerätä sinulle vinkkejä! Helsinki on upea paikka.
Pääkaupunkia tuntemattomille ongelma on aina se, että esim. minä en osaa kulkea siellä kuin metrolla ( tosin nyt tuskin enää osaan ostaa edes metrolippua :) ja autoilijoille on aina hankalaa jos ei tunne teitä ja parkkipaikkoja. Kiva olisi, jos vähän tietäisi etukäteen mihin suunnistaa :)
PoistaIhanat kuvat,tuli nyt taas ikävä Suomen kesää,mutta sehän on jo tältä vuodelta ohitse.Minäkin kävin nyt kesällä Puu-Käpylässä ja teinkin siitä kokonaisen postauksen;upea paikka:)
VastaaPoistaKävinkin nyt katsomassa Käpylä-kuviasi kun en kesällä ehtinyt. Hienoja kuvia olikin, paljon samoja kohteita kuin minunkin kamerassani. Ihana paikka! Pikku Huopalahtikin voisi olla käymisen arvoinen paikka kuvistasi päätellen... kai sieltäkin kahvila löytyy.
PoistaEnnen oli kahvila ihan veden äärellä mutta kyllä siellä nytkin on joku kahvila
PoistaKiitos tiedosta, yleensä joka kulmalta nykyään joku kahvila löytyykin, jos veden ääressä niin aina parrei :)
PoistaJa voi miten ihana uusi perheenjäsen onnea!
VastaaPoistaJoo kiitos, eihän tuommoista nyt voinut vastustaa millään... vaikka aina vannon ettei enää ikinä.
PoistaKauniissa paikoissaolet käynyt täällä suomessa ollessanne.
VastaaPoistaPuuKäpylä tietty on kaunista paikkaa, ja säilyttämisen arvoistakin.
Mutta voi juku, olette saaneet uuden perheenjäsenen, onnea, ihku ihana onkin!
Käpylä ja Kumpula muutenkin olisi kivaa paikkaa asua, ainakin noin ulkoisin puolin.
PoistaNiinpä, silleen siinä taas kävi, että uusi vauva tuli perheeseen, vaikka ei pitänytkään.
Nyt näytti Suomikuvat paljon tutummilta :)! Tuolla Pitäjänmäessä asuimme, kun opiskelin ja kun vanhin poika oli pieni! Arabianrannassa oli pojan ensimmäinen "vakavempi" jalkapallojoukkue.
VastaaPoistaIhana koiranpentu ja ihana nimi, jota meilläkin harkitaan mahdollisen uuden tulokkaan varalle :)!
Jopas alkoi olla tuttuja maisemia helsinkiläiselle :) Tuon puiston lähistöllä oli myös tosi kaunista asuntoaluetta, kelpaisi sielläkin asua. Täkäläisten kerrostaloalueiden jälkeen nuo suomalaiset on niin siistejä ja reheviä, ainakin kesäaikaan :)
VastaaPoistaAhaa, teillekin on tulossa koiru, lapset varmasti tykkää. Meillä alkaa nimien muistaminen jo tuottaa vaikeuksia, anoppikin kutsuu aina kaikkia koiria Zizouksi, uros tai narttu. Jos olisi saatu uros niin kuin piti, niin siitä olisikin voinut tehdä Sisun :)
Ei ehkä välttämättä koiraa; Max on hoitanut vahtijan hommat niin erinomaisesti enkä ole ihan varma, olisiko mustasukkainen, jos toinen koira tulisi jo nyt kotiin - ehkä joskus myöhemmin sitten, kun Max on vähän vanhempi :). Teillä on muuten erinomainen tuo rotuvalintakin! Mutta 5-vuotias haaveilee kovin kissasta...
PoistaEikös vain Helsingistä löydy kivoja vihreitä alueita? Moni kun tuntuu jostakin syystä ajattelevan, että se olisi vain betonia betonin perään. Nykyisellä asuinalueellamme tuntuu melkein kuin asuisimme maalla. Käpylä oli muuten pojan tärkeimmän joukkueen "pääkallopaikka" Suomessa!
Ai niin, teillähän oli jo Max, kun onnekkaasti saitte sen takaisinkin. Me toivomme, että Lunasta tulisi parempi vahti kuin Tinasta, joka ystävällisesti toivottaa tervetulleeksi niin tutut kuin tuntemattomat :) Kaikki paitsi naapurin kissan...
PoistaHelsinki on tosiaan uskomattoman vihreä kaupunki kesällä, melkein joka kulman takaa löytyy puistikko.
Oli tosi kiva kierros, Suomessa on ihania omakotitalo alueita, niita ihastelin lomalla. Taalla vain rikkaat asuvat omakotitaloissa, muurien takana. Voi tuota koiruutta, en yhtaan ihmettele etta hellyit, meidan karvakorva kasvaa kovaa vauhtia ja aiheuttaa valilla harmaita hiuksia.
VastaaPoistaSuomessa on toistaiseksi säästytty korkeilta aidoilta, joten asuinalueiden puutarhoista on silmäniloa kaikille. Joillekin ulkomaalaisille tosin rajojen ymmärtäminen ilman aitaa on tuottanut vaikeuksia ja viimeksi näin jo uuden asuinalueen korkein muurein varustettuna, harmillista jos siihen mennään.
PoistaTäällä Algeriassakin kaikki aitaamaton on julkista tilaa, pakko on rakennella muureja yksityisyyden suojaamiseksi.
Olet, Sirokko, kauniina nähnyt tämän kotoisen Suomemme. Onnea vaan uudelle koirulille, upealta näyttää.
VastaaPoistaSuomihan on kesäasussaan todella kaunis, vettä ja vihreää silmän kantamattomiin, ja ennen kaikkea tilaa.
PoistaMeillä tykätään isoista koirista, vaikka aika lälläreitä niistä näyttääkin isona tulevan :)
Niinpä,koskaan ei pidä sanoa ei koskaan?Kyllähän noiden korvien ja silmien edessä on myyty kuka tahansa. <3 Onko Tina miten suhtautunut?Voipi olla että opettaa tulokkaan yhtä vierasystävälliseksi kuin on itsekin..
VastaaPoistaUpea kuvapostaus!
Kyllä noissa puutaloaluiessa on oma imunsa ja viehätyksensä.!
Aika tukeville näyttävät noi kivet mutta on siinä silti oltava tasapaino kohdillaan kun lähtee sinne hyppimään?
Tosiaankin,onkohan noita matonpesupaikoja muualla kuin täällä?Ei kai mattojakaan tampata kuin Suomessa?
Kesä siellä jatkuu?Täältä lähti eilen mahtavat kurkiparvet syksyä karkuun,oli näkemisen arvoinen "joukkopako".
-rusomarja-
Näinkö aina meille täällä käy, käy, käy... ainakin koirien suhteen tuo 'ei koskaan' on tosiaan aivan turha sanonta :) Tina on mielissään kun sai leikkikaverin, mutta aika itsekkäästi omii lelut ja ruuat, vahvemman oikeudella.
PoistaOikeesti mietin, onko muualla julkisia matonpesupaikkoja, tuskin. Mattoja kyllä tampataan ainakin täällä hyvin ahkeraan, Suomessa se on jo jäämässä hyvien imureiden ansiosta, harvoin kerrostaloalueilla näkee mattoja tuulettumassa. Suomessa oli myös joissakin taloyhtiöissä hommattu kolikoilla toimiva matonpesukone,edullinen ja kätevä, tosi helppoa.
Jee, kurjet suuntaavat tänne päin, pitäisikin käydä katsomassa kosteikolla, onko se vielä/jo kostea...
Kuljin askelmerkeissäsi. Koiruli onpi vallan ihana ja tarkkaavan oloinen. Kaihileikkauksen jälkeen opettelen näkemään leikatulla silmällä.
VastaaPoistaMukavaa kun kuljit mukana. Kaihileikkauksen jälkeen elämä näyttää hyvin kirkkaalta, ainakin tovin..minun pitäisi jo mennä jälkikaihileikkaukseen :)
PoistaKivoja kuvia, paras viimeisenä! Viisaan näköinen on. Varmasti pitää teistä hyvän huolen, kunhan vähän varttuu. Miten Tina suhtautuu uuteen tulokkaaseen ja toisin päin?
VastaaPoistaLuna vaikuttaa älykkäältä tytöltä. Yhteiselokin näyttää sujuvan mainiosti, vähän kuin äiti ja tytär, samoin oikeuksin. Luna seuraa kuin varjo isompaansa. Tina tietty on vähän mustasukkainen huomiosta, mutta ei ollenkaan agressiivinen.
PoistaIhastuttavia kesämaisemia olet Suomesta löytänyt ja kuvannut. Kaiken huipuksi olet saanut uuden Luna-lemmikin. Vielä santarmien sukua, kyllä sitten vartija-geeneissä löytyy. Onko enemmän isännän vai emännän vartija?
VastaaPoistaLuna ottaa jo tosisssaan nämä vartijahommat, haukkuu kaikki portin eteen pysähtyvät. Kun se nyt on enimmäkseen minun kanssani kotona, niin toivottavasti vahtii kaikkia sisääntulijoita :)
PoistaHuomaatko, että Luna on valloittanut meidät kaikki :)
PoistaTuota aitapohdintaa opin maailmalla olevalta UNICEF-ystävältäni, joka sanoi, että nyt Suomeen tulleet eivät todella voi ymmärtää, että suomalaisilla on talonsa/alueensa ympärillä näkymättömät aidat, joita ei saa ylittää. Jäin itsekin miettimään sitä, että täällä kesämökillämme ei ole muita kuin näkymättömisä aitoja...
Niinpä, miten tehdä näkymätön näkyväksi, varsinkin maaseudulla, missä alueet on isompia. Varmasti vaikea hahmottaa. Omat lapsenikin ovat aina olleet vähän kummissaan avopihoista, tuntevat ne jotenkin pelottaviksi. Kyllä minäkin täällä tuntisin, vaikka ei mikään aita rosvoja pidättelekään.
PoistaVoi mitä kuvia, kertakaikkiaan. Kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa
VastaaPoistaVarsinkin kun siitä sanoja ei synny, hukka vienyt kaikki.
PoistaJestas, miten monipuolinen kuvaus kesäisestä Suomesta. Olet liikkunut melkoisesti Suomilomallasi ja kuvannut paljon. Eipä jää muistikuviksi, kun on, mitä näyttää.
VastaaPoistaValloittava veitikka on pikku Luna.
Tämmöistä se yleensä on, kun punkkaa muiden huusholleissa :) Ilman valokuvia ei mitään muistaisikaan, jo muutaman vuoden takaa kun katselee niin ihmettelee että ai niin, tuollakin.
Poista