Lähtölaskenta alkanut osa 1

Suomi-loma on tänä vuonna ollut pelkkää nettilepoa, täynnä reaalielämän nautintoja. Pitää kai sentään tänne kirjata ylös mihin se aika on oikein valahtanut, alkaa nimittäin jo alkuloma häipyä muistista. Olen solahtanut syntysuomalaisuuteeni niin hyvin, etten ole edes huomannut mitään omituista - ensin hiljaisuuteen totuttuani.

Tässä siis kuvakavalkadi reissuiltani, tosi huonoja otoksia huonolla kameralla ja osa vielä huonommalla kännykällä. Mutta silti, seuraa kuva-arvoituksia sateisten päivien ratoksi:

 1. Täydet pisteet, jos tiedätte missä kaupungissa kapteeni Koukku ryövää jätskejä.

Samaisessa kaupungissa on siis satamakin. Ja minä kun olen aina kuvitellut sen sisämaacityksi! Haloo, siis Vesijärven rannalla.. olen ilmeisesti katsellut vain mäkihyppyä. Ja sanoa pitää, että uuden Sibeliustalon ymppääminen vanhaan tiilirakennukseen ei silmääni miellyttänyt. Satama-alueella oli kyllä mukavasti kahviloita turisteille. 

 

2. Tässä seurataan muotinäytöstä merenrantakaupungissa (rantaa tosin saa hakea), pitäähän sitä yrittää olla in vaikka out olisikin. Vain paikalliset voivat arvata missä sijaitsee Muotiperho.

Lisävihje. Tämän joku voi jopa tunnistaa. Leena Luostarisen hehkeää taidetta tarjolla 4.10. asti.

Kaupungin liepeillä kukkulalla on myös C.L. Engelin suunnittelema vanha kirkko, jota ympäröi kaunis hautausmaa. Sieltä löytyi tämmöisiä ristejä, joista yksi oli kirjoitettu arabialaisin kirjaimin, huomasin vasta kuvasta. Tietääkö joku näistä enemmän?

 3. Sitten ollaankin jo ihan oikean meren rannalla

Tätä ei voi väärin arvata...

värimestarin salongin ovi sopisi mainiosti Algerian kotiimmekin

Jo vain, anopin vanhat luudanjämätkin voisi säilyttää koristeeksi!

4.  Supisuomalainen kesämaisema. Tämä järvi on kuitenkin kuuluisa talvisesta tarinasta...

...jonka pääosaa kuuleman mukaan esitti tämä Aimo Tukiaisen veistämä mies nimeltänsä Lalli. Harvemmin murhamiehille kukkia ja mansikoita tarjotaan, mutta täällä päin näköjään ollaan armeliaita. 

 

5.  Tätä ei voi arvata ellei tiedä. En vaan ymmärrä, miten heinäkuussa sunnuntaisin voi olla kaikki
turistikohteet kiinni. Monet vielä lauantaisinkin, länsisuomalaiset viettävät kai pidennettyä viikonloppua, viis turisteista.

Ruukinpuisto jäi siis tutkimatta.  Eurajoen koski sentään virtasi näkyvästi ohi paperitehtaan, Euran paperi, kai muistatte, se tosin on nykyisin japanilainen Jujo Thermal.

6. Tämä ihan vain esimerkkinä siitä, miten pidennetty viikonloppu toimii Hämeen puolella.

7.  Vihje: vedellä ja leivällä...

Jos ei kelpaa, niin tällä pakkosyöttöpenkillä pannaan kelpaamaan.

Karkuun ei pääse, vaikka osaisikin käyttää tiirikkaa, taitavatkin saavat tällä auki vain abloy-lukon.

Ollaan siis kuritushuoneella, joka on ojentanut hairahtaneita oikealle tielle aina vuoteen 1993 asti.  Valtion täysihoito ei houkuttele ainakaan näissä tiloissa.

 

Ei ollut kai giljotiinia, kun piti kirveellä mestata, pyövelillä piti olla enemmän kuin papua hauiksessa. Kuolemantuomio poistettiin Suomen rikoslaista vasta 1972. Viimeinen rauhan aikana tapahtunut virallinen mestaus suoritettiin kuitenkin jo 1825, todennäköisesti silloin katkaistiin kaula Tahvo Putkoselta, joka oli aiheuttanut kuoleman naapurilleen lyömällä tätä metrin koivuhalolla otsaan, sen lisäksi että oli vielä juopotellut ja rikkonut pyhärauhaakin. 

Rangaistukset ovat monessa asiassa lieventyneet sittemmin vähän liikaakin. 

Huh, ulos ja äkkiä...

Kas, Vanajavesihän se siinä!