Uusi vuosi uudet kujeet

 

Sitä on tullut siihen ikään, että kaikki sukurasitteet alkavat nostaa päätään, vaikka kuinka luulisi niiltä olevansa turvassa. Karvas totuus. Juuri kun on tottunut kuuntelemaan nivelien uikutusta, oppinut luopumaan risti-istunnasta, oppinut istumaan tuolilla lattian sijaan ja laittamaan sukat jalkaan istuen, oppinut arvostamaan pitkävartista kenkälusikkaa,  lepäämään ylämäkiä kävellessä,  lopettanut kaikenlaisen hyppelemisen  ja huomannut rappusten kaiteen olevan kätevä apu, niin eikös vielä viedä loputkin makeasta elämästä. Piti siirtyä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Hyvästi pullat, hyvästi suklaa!
En kyllä ikinä olisi uskonut, että syömäkelpoista leipää voisi tehdä ilman jauhoja. Mutta jee, karppaajien muna-mantelileipä vastaa melkein samaa. Olen jauhanut sekaan manteleita ja erilasia pähkinöitä.  Mikrossa ei kestä kauaa, vuokasämpylät voi halkaista ja paahtaa, päällyksillä saa vaikka mitä vaihtelua. Hyvää!
Täällä saa manteleita kilon 3,5 eurolla ja saksanpähkinöitäkin 6 e/kg, niitä meillä tosin kasvaa omassakin puussa, mutta aina ei jaksa askarrella kuorien kanssa.

Vuosi on alkanut täällä myös kylmissä merkeissä. En muista 40-vuotisen olemiseni aikana yhtään näin katkeamatonta kylmää kautta. Sadetta, myrskyä, ukkosta joka ikinen päivä.
 

Tänä aamuna mies joutui eka kerran elämässään putsaamaan tuulilasin lumesta ennen töihin lähtöä. Luistelukelit ovat siis vihdoin alkaneet ja tottakai minunkin piti päästä bongaamaan vuosittaista lumiukkoani.

Alku näytti hankalalta. Hirmuinen raesade ja viima piiskasi niin, että koiratkin olivat aivan ihmeissään. Tina selvästi ajatteli, että ei mikään koiranilma, ei ikinä. 

Puolessa välissä näytti jo lupaavalta.... 

Aika autiolta näytti ylempänäkin. Täällä on ollut lunta jo useamman päivän, mutta ilmeisesti myrsky on pitänyt ukonrakentajat poissa kaduilta. Eteenpäin vielä vähän...

 

Tämän pidemmälle ei päästy. Alkoi uusi lumisade ja sumu peitti lähitienoot, tien pinta tuli todella liukkaaksi kesärenkailla luistelijoille. Täyskäännös siis. Paikalliset nuoret olivat siellä jo valmiina ohjaamassa liikennettä ja työntämässä autoja.  Ei lumiukon rakentajia, mutta jonkunsortin lumiukko näkyy istuvan yhden auton nokalla. 

Siinä sentään yksi rohkea taiteilemassa. Hm, ihan kuin olisi ottanut mallia minun masustani...  Tämän täytyy nyt kelvata tämän vuoden lumiukkobongaukseksi.

 

Turvaväli, mikä se on?

Takaisin normaaliin. Paluumatkalla bongasin tällaisen upean penkkiparin. Olispa kiva tuunata puutarhaani..

 

Villinarsissit kukkivat! Tästä alkaa kevät. Mukavaa kevään odotusta teillekin!

Nettifriikin reseptejä

Tervetuloa Algeriaan! Täällä ei saa mitään valmisruokaa, kaikki täytyy ihan itse värkätä. Kauhiaa, totuin jo Prisman tarjontaan. Sitä muistellen tehdäänpä sitten se perinteinen suomalainen kaalilaatikko.

Ensin otetaan naudan jauhelihapaketti pakkasesta ja koska on kiire nettiin,  upotetaan se kattilaan kuumaan veteen sulamaan. Liha pidetään siis pakastepussissa eikä suinkaan heitetä paljaaltiis veteen, kuten kälyni joskus teki ja ihmetteli miksi se liukeni lähes olemattomiin.

Sillä välin laitetaan hautumaan silputtu kaali ja minä rehuystävällisenä enkä niin perinteisenä suomalaisena raastan mukaan pari porkkanaa ja nauriin. Sipulia meillä ei sattunut olemaan.
Toisella kädellä laitetaan riisit kiehumaan.

Riisin ei tarvii olla näin hienosti pakattu vetoketjulliseen pussiin,minäkin  käytin vain Ben-sedän valmispussia, koska sitä ei tarvitse vahtia. Sen kypsyessä ehtii vaaratta surffailemaan netissä. 

Sitten vaan sekoitetaan rehut ja riisi keskenään, listätään loraus siirappia, ripaus suolaa ja aimo hyppysellinen yrttimaustetta. Laitetaan vuokaan ja kaadetaan munamaito päälle. Ei kun uuniin ja takaisin surffailemaan. Munakello viereen.

Kun kello soi, on laatikko lähes kypsä. Sitä maistaessa löydetään kattilaan kätketty, sulanut jauheliha. Laitetaan se jääkaappiin, ehkä mies keksii sille käyttöä.

Kasvisruoka onkin paljon nykyaikaisempaa. Ihan syötävää, ei vaan parane tarjota täkäläisille sukulaisille.

Minä kuluttaja

Ulkosuomalaisten blogeissa on viime aikoina seurattu viikon ruokaostoksia ja niiden hintoja milloin missäkin maassa. Uteliaana ihmisenä kävin niitä lukiessani siinä ohessa kalastelemassa tietoja tilastoista miten Algeriassa kulutetaan muihin maihin verrattuna, ja nyt uuvutan teidätkin tiedoilllani.
Joissakin (amerikkalaisissa) tilastoissa Algeria katsotaan maailman kymmenen halvimman maan joukkoon. No niissä oli tietysti otettu huomioon vain hinnat eikä palkkatasoa, joka Algeriassa on keskimäärin 150-600 euroa kuussa käteen. Palkasta noin 54% kuluu ruokaan, Suomessa vastaava luku on 12,7 %. Seuraavina kulutusmenolistalla tulevat järjestyksessä asumiskustannukset, liikenne ja viestintä sekä terveys. Vaatteisiin algerialaiset kuluttavat minimaalisen vähän, siihen ei tarpeellisten menojen jälkeen mitään jäisikään eikä onneksi ilmaston vuoksi ole pakkokaan. Eurooppaan ja naapurimaihinkin verrattuna algerialaiset kuluttavat joka suhteessa huomattavasti vähemmän.
 Tilastot ovat aina jossain mielessä harhaanjohtavia, ja täälläkin erot köyhien ja rikkaiden välillä ovat tosi suuret. Voi sanoa, että kulutustilastoissakin  10 % väestöstä kuluttaa saman minkä kolmannes koko väestöstä.  Myös ero kaupunkien ja maaseudun välillä on suuri.

 Sitten siihen ruokapuoleen.  Täällä ei ole marketteja joista saisi kaiken kerralla emmekä me juokse jatkuvasti kaupoissa vaan ostamme kerralla enemmän. Usein siitäkin syystä, että aina ei ole kaikkea saatavilla ja varastossa on hyvä pitää hätävaraa. Varsinkin, kun koskaan ei tiedä kuinka monta henkeä on syömässä, minimissä neljä. Meillä minä kirjoitan ostoslistaa ja mies tekee ostokset, joten en voi antaa tarkkoja kulutushintoja. Täällä ei ole mitään bonus-korteilla tapahtuvaa markkinavalkoilua, joten ihan vapaaehtoisesti  paljastan nyt meikäläisten ostotottumukset.

  Pari uunituoretta patonkia (à 8-10 s) kulkeutuu aamulla leipomosta kainalossa tai päivän lehden välissä. Täällä ei olla turhan hygienisiä. Kerran ajattelematta poimin samaan tapaan ranskanleivän suomalaisessa marketissa. Ymmärsin nolostua vasta,  kun näin paperipussia tarjoavan kassaneidin ilmeen.
 Sekatavarakaupasta haetaan kuivamuona, maitotuotteet ja vedet. Meillä juodaan vain pullovettä, mitä nyt isäntä lipittää limpsaa. Algerialaiset kuluttavat 112 l henkeä kohti maitoa vuodessa, vastaava luku Euroopassa 223 l. Maitoa saa helposti happanevana pusseissa tai iskukuumennettuna purkeissa.

 Kuivamuonavarastosta löytyy tällä hetkellä (ylärivistä vas. lähtien) mm. ohrakuskus ja frik eli rouhittuja durum-vehnän jyviä, joita käytetään paikalliseen alkukeittoon chorbaan. Alhaalla orzoryynit, tavallinen kuskus, riisi ja normipastat.Alhaalla oikealla trida, kotitekoinen lempparipastani. Ylhäällä oikealla, kotitekoinen chakhchukha, se on rieskan tapaisesta leivästä revitty ja ryyneiksi pyöritelty ja valmistetaan samalla tapaa höyryttämällä kuin paikalliset pastat. Löytyi muuten pakkasesta, kukahan on sinne jättänyt, itse en tätä valmista.
Algerialaiset ovat vehnätuotteiden huippukuluttajia (200 kg/v). Niistä saa edullista ruokaa, sillä vehnä on valtion osittain rahoittama tuote. Suomessa kulutettiin sama määrä henkeä ja vuotta kohden noin 40 vuotta sitten, nykyinen kulutus on enää 70 kg.

Ja sitten käydään lihakaupassa...

Kerralla kunnon satsi lammasta ja naudan jauhelihaa. Mies perkaa liiat rasvat pois ja annostelee pakastimeen, yleensä hän tekee lammasruuatkin. Jauheliha on minun alaani. Yhdessä pussissa on anopin erikoisherkut, lampaansorkat. Niitä sekä grillataan että käytetään papukeittoon. Se on anopin apulaisen hommia se (yäks).
Lihakilo maksaa noin 16 euroa, mikä on tosi paljon täällä. Kanaa saa vähän halvemmalla. Ja vaikka liha kuuluu algerialaiseen perinneruokaan välttämättömänä osana, sitä ei silti kuluteta kuin 30 kg vuodessa henkeä kohti. Euroopan vastaava luku on 81,75 kg ja Suomessakin lihatuotteita kuluu n. 73 kg (riippuen vähän siitä mitä mitkin tilastot laskevat lihatuotteeksi).

Vihannestorilta tuli aimo pussukat, kestää varmaan pari viikkoa näistä kokkailla. Perunaa (55 senttiä kilo), sipulia (50 s), kaalia, kukkakaalia (60 s), valkosipulia, salaattia, kimppu persiljaa, korianteria ja selleriä, porkkanaa, valkoista naurista ja purjoa, vahapapuja, kesäkurpitsaa (1,20 e), tomaattia (1,8 e), paprika (1,5 e). Hinnat vaihtelevat nopeaa tahtia ja nyt ennen paastokuukauden alkamista ovat oikein huipussaan.
Algerialainen kuluttaa 113 kg kasviksia vuodessa, melkein yhtä paljon kuin eurooppalainen keskiverto (138).

Hedelmäpuoli menee täällä sesongin mukaan. Omasta puusta puristin juuri viimeiset appelsiinit mehuksi, luumut ovat melkein kypsiä. Aprikoosipuuni tuotti tasan kaksi hedelmää, joten on turvauduttava kaupan antimiin.Kirsikat ovat meidän puussamme tosi happamia, taimikauppias varmaan myi villikirsikan taimen.. Minä tykkään noista tummista makeista kirsikoista, joita napsin illalla telkkaria katsellessa. Mies puolestaan tykkää syödä meloneja.
Meidän persikkapuumme tuottaa hyvin, mutta sato tulee vasta loppukesästä, joten en pääse siitä nauttimaan, osa menee lomalaisten suihin, osan mies hilloaa. Nyt ostettiin kokeeksi muutama litteä persikka, olivat muuten tosi hyviä, mietoja ja makeita,  parempia kuin tavalliset pyöreät. Voisin vaihtaa oman persikkapuuni tuollaiseen, satokin tulee jo alkukesästä. Litteä persikka on kiinalainen mutaatio 2000 vuoden takaa ja sen uskottiin antavan ikuisen elämän. Jestas, olispa kamalaa.
Hedelmät ovat täällä suhteessa kalliita, vaikka olisivatkin paikallista tuotantoa. Algerialainen kuluttaa noin 63,4 kiloa vuodessa, Euroopassa luku on kaksinkertainen (126). Minä varmaan kulutan tuon eurooppalaisen määrän pelkästään  alkukesän kirsikoilla ja loppukesän vinirypäleillä.