maanantai 24. syyskuuta 2012

Lämmintä jaossa


Meillä on ollut riesana tämmöinen iso pallo. En enää jaksa sitä, vaan lähetän sen nyt teille, ottakaa kiinni. Se porottaa sellaista 30-40 astetta, toivottavasti ei jäähdy paljoa matkalla (pallon mukana saattaa tulla vähän hiekkaakin mutta se ei ole vaarallista).  Se tulee idän suunnalta vaikka täältä etelästä sen lähetänkin, kiertelee matkalla samaan tapaan kuin Itellan posti.
Tai siis toivon, että niin kuin Itella eikä niin kuin täkäläinen PTT, muuten en pääse siitä eroon tai te ette koskaan saa sitä.

Odottelen edelleenkin kirjapakettiani, joka on saapunut maahan jo kymmenen päivää sitten, mutta ei vielä löytänyt oikeaa osoitetta. Käännättääköhän tulli ne ensin arabiaksi.. Olisi tässä nyt hyvää aikaa lukea haukotusten välissä, sen verran ehkä jaksaisi.

Olen kyllä lukenut ahkeraan blogejanne. Suorastaan rasittavaa, miten toimeliaita ja luovia olette. Mistä te sen kaiken energianne saatte?  Jos ikinä tuon pallon saatte kiinni, niin voisitteko lähettää minulle vastalahjaksi energiapallon (viileän, huom.). Tupatkaa se täyteen sanoja,  inspiraatiota, luovuutta, aloitekykyä, topakkuutta ja mitä tehoa nyt keksittekin,  ja lähettäkää ajatuksen voimalla, kiitos.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Harmitus

Jostain kumman syystä Internet Explorer -selain ei näytä viimeistä postaustani ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta. Sitä edelliset postaukset kyllä näkyvät ainakin suoraan linkitettyinä. Näkyivätkö ennen normaalisti IE:n käyttäjille? Tai muilla selaimilla kuin Firefox, jota itse käytän?

En osaa tehdä asialle mitään, ellen sitten kirjoita koko juttua toistamiseen IE:n puolella. No en viitsi kun siinä ei mitään niin tärkeää ollut. Niin että anteeksi vaan Explorerin käyttäjät. Toivottavasti ongelma ei ole pysyvä ja koski vain tuota yhtä postausta, muuten tässä menee taas kaikki uusiksi (ääh!).
Tämä harmitus on kirjoitettu varmuuden vuoksi Explorerilla.

EDIT 18.9.  Kiitoksia Elegia. Piti tosiaan ladata kuvatkin uusiksi. Nyt pitäisi näkyä kaikille. 

lauantai 15. syyskuuta 2012

Haukotusten välillä huomattu



että persikoita on vielä puussa...


eikä lautaseltakaan lopu. Tällä määrällä pitäisi jo poskienkin silottua persikanpehmeiksi. Tai ainakin energiatason nousta niin, että jaksaisi nostaa molempia silmäluomia yhtäaikaa. Mutta ei.

Olen nukkunut tosi ahkeraan. Raikkaan piristävän (+6 astetta lähteissä) Suomi-loman jälkeen täkäläinen tunkkainen kosteus väsyttää ihan mahdottomasti. Vaikka parin ensimmäisen päivän helteiden ja sitä seuraavan mahtavan ukkoskuuron jälkeen lämpötilat romahtivat alle kolmenkymmenen, mikä siis olisi inhimillisesti ottaen ihan siedettävää. Onko sitä muka jo tullut niin vanhaksi ettei elimistö enää viikossakaan sopeudu muutoksiin... nuorempana eka viikko kului aina hurjan siivousvimman saattelemana - mutta voihan sitä tietysti ajan myötä viisastuakin.

Mösjööstä en ole niin varma. Hän kun oli saapumispäivänäni ennen kentälle lähtöä aatellut keittää tervetulokahvit valmiiksi termariin. Koneeni oli tunnin myöhässä ja kotinurkalle kääntyessä Mösjöö muisti, että taisikin unohtaa espressopannun kaasuhellalle. Tervetulleeksi toivotti kotiovella sankka savu ja hiiltynyt kahvipannu. Onneksi oli koti vielä tallella.
Niin, ehkä väsymykseni syy onkin häkämyrkytys..

torstai 6. syyskuuta 2012

Taidetta pitkin ja poikin

 Kaikkea voi kerätä, joten minä keräilen kuvia puistonpenkeistä. Eiranrannasta Birgitanpuistosta löytyi vallan tyylikkäät, ihastuin heti, tällaista enemmän, jee!  Öh, joo.  Kyseessä olikin osa virallista  veistosta,  Jussi Heikkilän Fucus. Sopii hyvin merimaisemaan.  Esittää kolmea Itämeren saarta ja reiät rakkolevää. Siitä nimikin, fucus vesiculosus, rakkolevä. Istuin silti, umpiterästä, hyvin kesti.

Näin kaunista pajuaitaa voi ihastella Kangasalla  Marjamäen pajutilalla.Sieltä löytyy kaikkea muutakin mukavaa pajutöistä sisustukseen ja kaikkea siltä väliltä.

Vaikka tämmöinen polkupyörä. Jos haluaa persoonallisen pyöräkorin niin vanhat lusikanperät voi käyttää siihen.



Tai miten olisi uusi postilaatikko.
Avattaessa se naukaisee kuuluvasti.
Varmuuden vuoksi kannattaa ensin varoittaa postinjakajaa.











Blogeissa olen katsellut kaihoten betonisia puutarhakoristeita, olen jopa harkinnut kokeilla. Kävisiköhän raparperilehden sijaan palmunlehti.. Nuo kuulatkin ovat niin kauniita. Nämä ihanuudet löytyivät Sipoosta Sälgkulla Bodenista. Kaunis vanha tila, jota on esitellyt perusteellisemmin Unelma blogissaan. Kiitos Unelmalle retkivinkistä!

 Toinen mukava pajutila löytyi Tuusulasta Koiramäen Pajutalli. Mukava retkikohde. Lapsillekin riittää ihmeteltävää possulassa ja peikkokylässä. Asuukohan salaperäinen Isopeikkokin täällä?

Nämä kukot olisin minäkin ottanut puutarhaani tepastelemaan. 

Kasvejakin olen käynyt tutkailemassa. Niinkin ihmeellisessä paikassa kuin uudella Musiikkitalolla. 
Katosta roikkuu 28 Suomessa uhanalaista  kasvia, niitä ei tosin erota muuta kuin zoom-silmäinen, ovat niin korkealla katossa, osana Kirsi Kaulasen teosta Gaia. Painoa terästeoksella on 2200 kiloa, toivoa sopii että kannattimet kestävät.

Kävin myös picnicillä Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa.  Kannatti, vaikka olinkin myöhässä parhaasta kukinta-ajasta.
Silmän iloksi siellä kukoisti ainakin hauska ympäristötaide.

Onkohan kukaan lukijoistani jaksanut tänne asti? No ei se mitään, jatkan silti, tämä kun on todennäköisesti viimeinen postaukseni Suomen kamaralta.
Välillä pitää rauhoittua ja käydä kuuntelemassa ihan oikeitakin luonnon ääniä mökkimaisemissa.

Ja sitten taas jatketaan!
Kukkapilli  muistutti Talvipuutarhankin olemassaolosta, olin sen jo unohtanut vaikka käyntilistalla onkin ollut jo muutaman vuoden. 
No sinne suunta! Kullervo otti vastaan miekka ojossa.  Hän miettii siinä itsemurhaa ja pani sen toimeenkin, taiteilija vaan on pysäyttänyt kuvan juuri ennen H-hetkeä. 
Mitä tekemistä Kullervolla on puutarhan kanssa, sitä en tiedä. Taidan vain olla mieltynyt patsaisiin yleensä, kun kuvailen niitä vähän joka paikassa.
Mutta siis olihan siellä kukkasiakin...



Jos olisin kukka niin mikäs muu kuin orkidea.
Sama väritys, unohdin vain värjätä housuni vihreiksi.

Suuret kiitokset tässä nyt kaikille sukulaisille ja ystäville, jotka ovat tehneet kesästäni ikimuistoisen.
Ja tervehdys kaikille tuntemattomillekin!

Palaan näytölle sitten joskus, kun taas pääsen Algeriaan ja saan nettini toimimaan. Mukavaa syksyä kaikille!
PS.
Voi ei! Vallan unohtui. Käykää nyt vielä katsomassa valtakunnallista tilkkutyönäyttelyä. Aivan käsittämättömän taitavasti tehtyä tilkkutaidetta oli esillä Jokioisten kartanon Tietotalossa elokuussa.