tiistai 20. toukokuuta 2014

Tyhjänpäiväistä horinaa

Tämä on nyt sitä, tyhjänpäiväistä horinaa, sanoisi isäni, joka aina on ollut enemmän tekojen kuin sanojen mies, tyypillinen vanhanajan suomalainen siis. Mahdoton kuvitella häntä  innokkaana heiluttelemassa käsiään  edes Suomen voittaessa jääkiekkokultaa, se on äitini rooli se. Tänä vuonna jää sekin tekemättä. Juuri kun löysin nettikanavan, joka välittää matsit suomeksi, en pääse minäkään hihkumaan kilpaa Mertarannan kanssa.  Ai niin, mutta onhan siihen vielä minimaalisen pieni mahdollisuus tänään... Latvia? Sveitsi? Erotuomarit? Ihan kohta..

Suomessa on tällä hetkellä kesempi kuin meillä. Sopii minulle. Täälläkin siihen kyllä  valmistaudutaan ja sen lähestymistä voi seurata vaikka näin...


Kun rantahiekka uhkaa kuumeta liikaa paljaalle jalalle, lähtevät dyynietanat vaellukselle kohti ruohikkoa ja kiipeävät korsille viilentämään jalkapohjiaan. Ne ovat jo nousseet korkean rantarörmän ylös suurena virtana ja etenevät hämmästyttävän nopeaan, 3-4 metriä  tunnissa, yleensä vain yön aikana. Niitä on sitten joka puolella. Telttailijat voivat aamulla nyppiä niitä pois housuistaankin.



Tämä vaeltaja nyppii vain kuivuneita heinänvihneitä ja ohdakkeita sukistaan. Luonto alkaa olla jo aika kuivassa vaiheessa.



Etuoikeutettuja vaeltajia laitakaupungilla. Jokin aika sitten jaettiin sakkoja kahdelle nuorelle naiselle, jotka kasvattivat lampaita - 24 päkää kerrostalon neljännen kerroksen kolmiossa. Nämä kantturat sentään saavat oleilla ulkosalla ja paistatella päivää rantahiekalla. Ruokansa tosin etsivät  itse pääasiassa kaatopaikalta. Tuskin kovin kummoista maitoa ainakaan tuottavat..


Jos haluaa vaeltaa ylöspäin, niin tätä rautatietä pitkin pääsee meidän parvekkeelle. Julkisivuremontti menossa. Julkisivu täällä tarkoittaa siis oikeasti vain julkisivua, ei niitä kolmea muuta puolta, jotka eivät tule julki muuta kuin naapureille. Sisätiloissa maalataan kylppäriä, sentään kaikilta sivuilta.
 
Vuoden viimeiset laukkaneilikat ja neilikkakohokit on poimittu dyyneiltä maljakkoon.

Kas, kokeilenpa ekaa kertaa myös videon laittoa tänne.. nuihh, ei mitenkään voi puhua nettinopeudesta.


video

Leikitkö mun kaa..


torstai 8. toukokuuta 2014

Hei, täällähän tapahtuu!

Jestas, niin blogissa kuin tuppulassakin! Tuli sukulaisvieraita pääkaupungista, joten oli pakko kiskoa itsensä hiljaisuudesta irti ja lähteä katsomaan esplanadille asti mitä ulkomaailmassa tapahtuu.

Tästä saisi salakuvaaja sakot, kun on kuvannut poliisisetiä virantoimituksessa. Miksi niitä olikin niin paljon..
No tietenkin, toritapahtuman avajaisissa oli käynnillä kaikki pitäjän korkeimmat herrat, pitihän niiden selusta turvata.  Samaan suuntaan ei sitten muilla ollutkaan asiaa.

Paikallinen bändi antamassa rytmiä paikallisin soittimin: bendir, tarbuka.. oikeanpuoleinen puhaltelee beduiinien säkkipilliin. Jos joku haluaa tietää miltä se kuulostaa, niin klik täältä esimerkki. 

 Niin ja tapahtuma oli tietenkin Floralia, kukkaistori, tai puutarhamessut, miten vaan. Jotain viherrystäkin siis oli sekaan osunut..


Ei mitään kovin erityistä ollut tarjolla. Nuo kiemuraiset bonzait olisin kyllä huolinut. 

 Kaktuksia sinisen katon alla.

Pikkumies selvästikin vikittelee pikkuprinsessaa... 

 Tämän tyylikkään papan punaisesta kojusta löytyi mielenkiintoisia menneen ajan tavaroita. Uh, kännykkäni ei näköjään tykkää yhtään punaisesta katosta.

 Paikallinen virsu. Tuohen puutteessa kaislasta.Nätisti osasivat punoa.

Tällä vempaimelle karstataan ja kammataan lampaanvillaa, vieläkin käytössä maaseudulla.





Jee! Ihan oikeaa tuuheaa nurmikkoa, vau! Lempinurkkaukseni. Tällaista en ole täällä missään ennen nähnyt. Mahtaisko tuo kestää kesän yli... Heti paikalla olisin kyllä ostanut lastillisen, mutta pitäisi ensin kuoria puutarhani rikkaruohoista. 


Siis näistä. Rikkaruohoja riittää jo seipäälle asti. Pitäisköhän palkata puutarhuri..