Olisi ollut mahdollisuus päästä miesten matkassa vuoristorataan kokemaan korkean paikan huikeaa tunnetta ylätasangolle. Tuonne vuorenhuipun tasanteelle, missä puolen miljoonaa ihmistä asuu Algerian kolmanneksi suuremmassa kaupungissa Constantinessa. Päivän reissu. En mennyt. Ja miksi en mennyt?
Siksi että Algeriassa ei vielä ole keksitty yleisiä vessoja edes huoltoasemille eikä tuolla matkalla liiemmin kasva pusikoitakaan. Olen kyllä nähnyt täkäläisten naisten tienvieressä levittelevän kaapujaan ympyrään, että joku hätäinen voisi piipahtaa näin rakennetussa huussissa, mutta enpä kyllä olisi ilennyt pyytää lähes tuntemattomia miehiä minulle sellaista rakentamaan. Viimeksi olen käynyt Constantinessa parikymmentä vuotta sitten, edesmenneellä apellani oli siellä asunto, joten oli aina kyläpaikka tiedossa. Nyt tyydyin lähettämään mieheni matkaan vain kamerani, mutta näköjään kuvaaminen ei ollut miehillä pääosassa.
Yllä olevasta kuvasta voi lopusta päin lukea, että edellä ajava auto on rekisteröity Constantinessa (25) vuonna 1999 (199), ensimmäiset numerot ovat varsinaista tunnusta. Täällä siis nuo tiedot eivät ole mitenkään salaisia. Heti tunnistetaan ulkopaikkakuntalainen, jos töpeksii liikenteessä, ja varsinkin vuosilukuja on hauska seurata. Jokaisella kaupungilla on omat tunnuksensa, Annaban autot kulkevat numerolla 23. Sama luku on myös postinumerossa esim. Annaba 23 000, viimeinen numero vaihtelee postitoimiston mukaan.
Kuvien laadussa ei ole kehumista, liikkuvasta autosta otettu ja vettäkin satoi, onneksi ei lunta. Ihmettelen miten tuolla talvella pärjäävät lumen kanssa ja kesärenkailla..
Siellä kierretään vuorta ympäri, ympäri, ylemmäksi ja ylemmäksi...
välillä kallion läpikin...
Kaupungin halkaisee Rhumelin rotko ja puoliskot yhdistää toisiinsa seitsemän siltaa, joista kai pari taitaa olla tällä hetkellä autoliikenteellekin kunnossa ja yksi kävelysilta. Uusi moderni viaduc on vielä rakenteilla. Tuon sillan korkeudelta on pudotus 175 metriä. Huikea tunne kun siellä kävelee. Se onkin itsemurhakandidaattien ykköspaikka.
Asukkaita on tuolla kalliolla ollut jo 30 000 vuotta sitten, seinämässä on luolia luolapiirroksineen todistamassa
menneistä eläjistä. Turvallinen paikka tietysti, ei ihan heti pääse vihollinen yllättämään, vaikka onhan se vallattu moneen otteeseen pitkän historiansa aikana.
No niin, ovat päässeet ylös asti (ei ollut meidän automme matkassa), vielä sillan ylitys...
siitä oikealle
ja tullaan kaupunkiin, joka ei suuremmin eroa muista täkäläisistä. Kapeat kadut, paljon autoja ja jalankulkijat siellä seassa. En jäänyt paitsi kuin tulotien hienoista maisemista ja sillalla kävelemisen huikeasta tunteesta, kun tuuli tuntuu vievän mukanaan pilviin.