SusuPetal kirjoitti TÄÄLLÄ koskettavan tarinan katseista, varsinkin kännykkään tuijottelijoista, klikkaa lukemaan. Sen jälkeen rupesin miettimään asiaa täkäläiseltä kannalta, että mihin minä, mihin me silmämme pistämme, mitä katsomme.
Normaalisti ihminen kulkee pää pystyssä, antaa katseen kiertää ympäristössä sen kummemmin viivähtämättä vastaantulijoissa, katsekontaktia otetaan lähemmin vain tuttuja kohdatessa. Paitsi minä, joka en näe tuttujakaan elleivät huomaa puhutella tai tarttua hihasta. Väenpaljoudessa liikkuessa vastaantulijat ovat vain hahmoja, joihin yritän olla törmäämättä.
Usein katselen maahan, sillä täällä se on täynnä kuoppia, kiviä tai muita esteitä, jotka vain odottavat kampittamistani. Ne muutamat kerrat, jolloin en ole kiinnittänyt asiaan huomiota olen syleillyt vatsallani katua. Vähemmästäkin oppii. Tasapainoaistinikin on kehittynyt enemmän silmän kuin sisäkorvan varaan, jos katselen liikaa ympärilleni siksakkailen kuin humalainen, pimeässä olen suorastaan kompura.
Kun tulín Algeriaan nuorena blondina, mieheni käski välttää katsekontaktia kadulla. Aika pian ymmärsin miksi. Kun väestöstä suuri osa on nuoria miehiä, jotka toimettomina viettävät aikaansa kaduilla katsellen ohikulkijoita, heittelemällä huomautuksia, yrittäen iskeä, niin pelkkä katsekontakti tulkitaan selväksi merkiksi kiinnostuksesta.
(kuva pöllitty netistä)
The hitist. Hittisti, siksi näitä nuoria miehiä kutsutaan. Tulee arabian sanasta hit, joka tarkoittaa seinää. Siis seiniinnojailijat. Oikeaoppinen hittisti pitelee yleensä pystyssä aina samaa seinää julkisella paikalla, on suht hyvin pukeutunut ja hallitsee yhdellä jalalla seisomisen. Hänellä on ääretön kärsivällisyys seistä hievahtamatta tunteja, no ehkä jalkaa välillä vaihtaen. Hän huomioi kaiken ja vielä muistaakin - vaikka miten joku tuntematon neitonen viikko sitten ohi kävellessään oli pukeutunut samoihin vaatteisiin, hän myös huomauttaa siitä ääneen. Näitä hittistejä yleensä on rivissä iso liuta, joten ohikulkija on aikamoisessa katseiden ja kommenttien ristitulessa. Siinä oppii aika pian olemaan näkemättä ja kuulematta, katsomaan vastaantulijoitakin ohi ja läpi. Hittistien tuoreempi sukupolvi saattaa välillä katsella kännykkääkin, mutta ei sitäkään niin tiiviisti, että kadulla jotain jäisi näkemättä.
Algeriassakin lähes kaikilla on jo kännykkä ellei useampikin, myös nettiyhteydellä. Sitä käytetäänkin, mutta siitä ei ole tullut ihmisen korviketta. Sosiaalinen kanssakäyminen on täällä vielä voimissaan, ihmiset tarvitsevat toistensa fyysistä läheisyyttä, yhteistä ilonpitoa - ja puheenaiheita, joita toisen näkeminen synnyttää.
Viime mainittu saattaa kuulostaa hassulta, mutta se on se kuuluisa 'arabialainen puhelin', jolle kännykkä on tullut vain apuvälineeksi. Miten muuten voisi olla perillä toisten asioista, ellei itse näe, kuule ja kysele, johtopäätökset voi sitten välittää eteenpäin kännykällä.
Täällä käytetään sanaa skannaus, kun tavataan toinen ihminen. Skannauksen taso on suoraan verrannollinen kohteliaisuustasoon. Kahden poskipusun välillä kohtelias tuttava on ehtinyt skannata sinut päästä varpaisiin ja takaisin ja tallentanut kaiken yksityiskohtia myöten muistiinsa. Vähemmän kohtelias antaa katseensa liukua hitaasti ylös alas ja ristiin, niin että varmasti tunnet katseen fyysisestikin liikkuvan kropallasi, vedät vatsaa sisään ja mietit, onko puserossa tahra, sauma ratkennut, nappi pudonnut... Sitten on vielä niitä häpeämättömästi tuijottajia, jotka eivät käännä päätään vaikka kuinka yrität vastaan tuijottaa. Jos joskus tarvitsisi rikosta todistaa, niin algerialainen olisi varmasti maailman paras todistaja. Itse pystyisin korkeintaan kertomaan oliko kysessä mies vai nainen. Euroopan puolella en välttämättä sitäkään varman päälle.
Olipa kiinnostava kirjoitus ! Ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla, samanlaisia,
VastaaPoistaja kuitenkin erilaisia tavoiltaan. Minulla on suomea ulkomaalaisille -
ryhmässäni algerialainen nainen tänä vuonna, mikä tässä samalla
mainittakoon :)
Psykan kirjoista olen lukenut miten epäluotettava todistaja ihminen
on. Omalta kohdaltani voin allekirjoittaa saman kuin sinäkin
loppulauseissasi :D Esimerkiksi totean aina uudelleen jonkun
ihmisen tavattuani että en jälkikäteen osaa sanoa oliko hänellä
silmälasit vai ei.
Näkemisen kyky on huikean mielenkiintoinen aihe, kun sitä rupeaa miettimään. Minä vain katson enkä näe. Olen ällikällä lyoty, kun jotkut tulevat kertomaan aivan uskomattomia yksityiskohtia tapaamistaan ihmisistä, miten ne on voinutkaan huomioida ihan kaiken korvakorujen ja silmälasien mallia myöten. Minä en edes muista oliko jollain hame vai pitkikset, silmälaseista puhumattakaan :)
PoistaLuin jostain, että lukutaidottomilla on hyvä näkömuisti. Tämä pätee kyllä anoppiini, mutta nuorten havaintokykyä ei voi enää siihen yhdistää.
Kivaa tuijotella noita silmiä kuvassasi. On erivärisiä, on naururyppyjä silmäkulmissa, On veikisteleviä katseita, on monta muuta silmäparia ja yksi kieli.
VastaaPoistaSilmäpeli taitaa olla yksi vanhimpia pelejä. Minä en sitä osaa, en ole koskaan edes yrittänyt. Olen niin hiivatin ujo, enkä muutenkaan.
Kivasti kertoilet silmistä. Kyllä ne melkoinen valtti ovat. Sen verran olen oppinut, ettei kannata nostaa silmiään puheenjohtajaan ainakaan silloin, kun ollaan kokouksessa valitsemassa uutta sihteeriä. Kerran kävi niin, katseeni nousi ja samalla nuija kävi, minusta oli tullut uusi sihteeri. Ei siitä mitän tullut, rimpuilin itseni irti ja opin katseen merkityksestä jotain.
Heh juu, muistan tuon katseen merkityksen kouluajoilta, piti välttää katsomasta opettajaan päinkään jos ei halunnut vastata. Varmaan opettajat ymmärsivät siitä silmäpelistä enemmän kuin luultiinkaan. Muunlaista silmäpeliä en minäkään ole ainakaan ehdon tahdoin koskaan harrastanut. Täällä sillä on todella suuri merkitys ja taitavia ovat, täytyy tunnustaa.
PoistaTämä oli hauska :) En muuten ole koskaan kuullutkaan termiä hittisti - en siis ole vielä tarpeeksi algerialaistunut. Äitini koki juurikin pitkäkestoisen tuijottamisen aika häiritseväksi kahvipöydässä. Minä taas huomaan katsovani tottumuksesta joskus ehkä liiankin suoraan ihmisiä silmiin.
VastaaPoistaKas kummaa, hittisti on mennyt ohi korviesi. Ehkä sitä ei enää niin paljon käytetä kuin muutama vuosi sitten, mutta luulen että miehesi kyllä tuntee sanan, ainakin Annabassa puhutaan edelleen hittisteistä. Pitkäkestoinen tuijotus osataan kyllä Suomessakin, tyttäreni aina välillä siellä sitä ihmettelee, vaikka täällä onkin siihen tottunut.
PoistaMies muuten tunnisti tuon termin; tai ensin ei tunnistanut, kun yritin lausua ihan suomalaisittain hittisti, mutta kun sanoin, että sana liittyy seinään, arvasi heti mitä tarkoitan ja alkoi nauraa :).
PoistaAjattelinkin ettei algerialainen voi olla hittistiä tunnistamatta :D
PoistaOhhoh! Onneksi täällä Hailuodossa ei mua kukaan tuijota eikä skannaa. Tänäänkään mua ei ole mieheni lisäksi nähnyt kukaan muu. Ja miesparka tietää, ettei vanhassa muijassa ole mitään uutta skannaamista... Hauska kirjoitus, mulle ihan uutta tietoa! Riitta
VastaaPoistaHeh he, teillä ei taida olla tarpeeksi seiniä siellä, jotta voisi asuttaa näitä skannaajia piristykseksenne sinnekin :D
PoistaSiinähän se päivä menee mukavasti seinään nojatessa ja jalkaa välillä vaihtaessa. Ei takuulla jää kukaan ohikulkija huomaamatta. Kiva postaus!
VastaaPoistaNiin, hobby sekin, ainakin siinä havaintokyky kehittyy, mukavampaa kuin pelata kännykkäpeliä :)
PoistaSanotaan, että miehillä on huono kasvomuisti.Huvikseni kokeilin sitä joskus, kun asuin eräässä keskisuuressa saksalaisessa kaupungissa ja kuljin pääkatua keskustaan. Katsoin kulkiessani ventovieraita vastaantulevia ei niin nuoria miehiä suoraan silmiin, ja kas kummaa, useat tervehivät minua. Heillä lienee ollut sellainen tunne, että on parempi varmuuden vuoksi ja kohteliaisuuden takia tervehtiä kuin jättää tervehtimättä. Saksalaiset miehet eivät ole tunkeilevia. Suurinpia käytösvirheitä on kylläkin jättää tervehtimättä.
VastaaPoistaEn kyllä usko, että täkäläisillä miehillä olisi huono näkömuisti :) Tuo silmiin katsominen muuten toimii aika hyvin suomalaisissa kerrostaloissakin, saa aika monet tervehtimään. Minulla on myös huono kasvomuisti, tunnistan kyllä nähneeni ihmisen jossain, mutta en osaa sijoittaa enkä siis aina uskalla ensimmäisenä tervehtiäkään. Joskus kaverit ovat tehneet jekkuakin, että laittavat tuntemattoman tervehtimään ja sitten mietin pääni puhki kuka tuokin mahtoi olla :)
Poistaolipa hauska ja mielenkiintoinen juttu, taallakin skannataan mutta ei niin paljon tuntemattomia vaan uusia tuttavuuksia, ulkonaön perusteella yritetaan jo laittaa jonkunlaisiin raameihin kyseinen tapaus ennenkuin ehditaan kyselyihin, vanhemmat, työpaikat, koulu, asuinalue jne. taalla lansi-turkissa voi melko huolettomasti katsella ihmisia silmiinkin mutta pitaa kylla osata olla tarpeeksi huolettoman oloinen ettei anna vaaria viesteja.
VastaaPoistaNiin siinä tervehtiessähän jo kuluu tarpeeksi aikaa silmäilemiseen, kun pitää käydä läpi kaikkien sukulaistenkin olotila, että voiko kaikki hyvin. Varmaan sielläkin on tällainen tapa :)
PoistaTäkäläiset tytöt muuten hallitsevat myös tuon silmäpelin erinomaisesti, osaavat karkottaa tai lähettää kutsuja eri asteikolla miehille.
Sulle silmäni annan....tuli mieleen se laulu tuosta silmäkollaasista.
VastaaPoistaHittisteihin on tullut tutustuttua, kun on maailmaa kiertänyt. Tosin nyt vanhempana saa kyllä ihan vapaasti tuijottaa ja olla samaan aikaan rauhassa... :D
Samaan ilmiöön tutustuin aikoinaan Marokon, Tunisian, Emiraattien, Jordanian ja Egyptin lisäksi myös Kreikassa, Espanjassa ja Italiassa eli osataan sitä Euroopankin puolella.
Ja suomalaiset osaavat todella tuijottaa, varsinkin, jos näky on heidän mielestään jotenkin poikkeava eli kohtaavat maahanmuuttajan, pyörätuolissa istuvan tms. Naapureita ei tuijoteta, jotta ei olisi pelkoa, että joutuisi tervehtimään.
Luulen, että itse teen myös skannausta, sitä ei ehkä huomaa silmistäni ja kehon kielestä, mutta mieli käy tuhatta ja sataa tavatessani jonkun ihmisen.
Minä en Tunisiassa siihen niin kiinnittänyt huomiota, kai se on niin samanlaista kuin täälläkin, mutta Italiassa se pisti silmään, ei kai odottanut sellaista siellä.
PoistaHeh, naapureita ei tuijoteta... se on ihan totta, huomaan itsekin joskus vältteleväni kontaktia. Junassa tulee katseltua ihmisiä, siellä on vaikea pistää silmiään piiloon, mutta lähes kaikilla muillakin näyttää olevan sama ongelma :) Ja erilaisuus tietysti, se tuntuu olevan jonkinlainen magneetti joillekin, katse ei irtoa sitten millään.
Komppaan muita:Olipa mielenkiintoinen postaus ja lukiessani ajattelin että hobbynsa kullakin...!!
VastaaPoistaOma kasvomuisti on selvästi heikentynyt vanhemmiten.Ennen muistin kasvot hyvin ja osasin sijoittaa me oikeaan paikkaan mutta nyt olen jo alkanut sanomaankin usein että onko mahdettu tavata jos olen epävarma.
Kenestä on todella todistajaksi?Miehen kanssa koetettiin tsiikata huonosti ajanutta kuljettajaa että minkälainen törppö se olikaan.Isännän mielestä se oli iso naisen rohjo ja minä oli näkevinäni ison kaljupäisen miehen ;)
Näitä mamuja kulkee nykyään usein bussissa samaan aikaan(-tulevat aamulla viihteeltä kun meikä menee töihin -) vaikka tuskin enää tässä iässä' tarttee pelätä että iskeä koettaisivat niin silti ei oikein tiedä tohtiiko katsoa ystävällisesti antaako jonkun vinkin ja jos et katso ootko urpo suomalainen?
Itse en tykkää pitkästä katsekontaktista esim.jutellessa vaikka onhan se kai täällä merkki siitä ettei ole oikein rehellinen jos ei katso päin keskustellessa.?
-rusomarja-
Onneksi teitä ei kutsuttu todistamaan kuskin törppöyttä :D On kyllä totta, että vaikka kuinka näkisi, niin mielikuvitus täyttää aukkopaikat muistissa. Samoin kuin johdatteleva kysyminen saa aivot antamaan väärää tietoa. Toivon vaan ettei koskaan tarvitsisi todistaa yhtään mitään.
PoistaVaikea on lähietäisyydellä löytää sellaista mukavaa katselusuhdetta, ettei itse tai toinen vaivautuisi, katseen kohteliaisuuden raja on niin erilainen eri ihmisillä, kuten on myös jutteluetäisyyden. Minusta sitä ei voi rehellisyyteen verrata, ehkä sitä vain haluaa pitää omat asiat itsellään niin ettei niitä ainakaan silmistä kukaan voi lukea.
Voi että tuo katsekollaasi on sitten hieno ja mielenkiintoinen. Katseita on niin erilaisia ja kuten kerrot, katse voi merkitä tosi paljon ja erilaisia asioita.
VastaaPoistaMinä olen myös sellainen maahan tuijottaja, olin jo ennen tätä kaatumista, nyt minusta tuli ihan liikkumiskauhuinen. Nyt on vähän liukasta, mutta todellista talvea ja liukkautta pelkään todella.
Parempi ollakin varovainen liikkumisen kanssa, kroppa ei enää vastaa kaikkiin aivojen viesteihin tarpeeksi nopeasti. Onneksi talvea varten on nykyään olemassa hyviä nastajalkineita, se vähän helpottaa. Täällä ei auta nastatkaan, pitää vaan flirttailla omien jalkojen kanssa :)
Poistase katseleminen erilaista eri maissa.
VastaaPoistaNiin,samanlaisesti rakennetut silmät kaikilla mutta jännä miten eri tavalla niitä voi käyttää.
PoistaKertakaikkiaan mielenkiintoinen juttu!
VastaaPoistaSinulle on haaste blogissani!
Hui, haastavaa! Tuun kattoon :)
PoistaSilmistä näkyy ilmeet. Sieltä nauru hyvin erottuu.
VastaaPoistaTäällähän on nyt pinnassa miesten silmiin katsonta. Pakolaisia tulee erilaisista kulttuureista ja kannattaa Suomi tytön varoa tuijottelemasta, koska se voi viestiä että on käytettävissä fyysisesti.
Mahdollisesti aletaan opettamaan maahan tulijoille Suomen kulttuuria, täällä nainen saa vapaasti liikkua ja katsoa silmiinkin, se ei tarkoita olen Sinun.
Vastaavasti suomalasisille pakolaisten kulttuuria.
Kauan sitten Agadirissa eräässä kahvilassa jouduin tosi ahdistavaan nuorten miesten silmäily syyniin. Ei jarruttanut miesten intoa vaikka mieheni istui vieressä. Kaksi miestä oli kontallaan pöytämme vieressä ja käsiini tarttuivat, hypistelivät hiuksiani yms.Yritin kiertää katseita ja no...no...Katselin minne vaan näkyi miesten tuijottavia silmiä. Tilanne meni siihen, että kesken kahvin jouduimme poistumaan.
Nähtävästi räiskyvän punainen leninki teki tehtävänsä, kuin härälle punainen vaate. ;-)
Nythän pääsisin varmaan helpommalla. :-D
Voi kauheeta, näen silmissäni hypistelijät, naurattaa skenario vaikka ei pitäisi :D Henkilökunnan olisi kuulunut puuttua asiaan. Tämä ei ole turistimaa, joten täällä nainen ei voi olla ulkona pimeän aikaan edes miehen kanssa, paitsi joissain tietyissä ruokaravintoloissa voi käydä, niistä häiriköt heitetään ulos heti.
PoistaMaahanmuuttajille pitäisi todella opettaa ensimmäiseksi, miten naista kohdellaan - ja rangaistukset seksuaalisesta häirinnästä pitäisi olla paljon kovemmat Suomessa. Väärin ajattelijat kylmästi ulos maasta.
Samoin kyllä pitäisi opettaa eurooppalaisille turisteille, ettei kaikissa maissa sovi hypellä puolialastomana kadulla eikä uiskennella yläosattomissa missä tahansa rannalla. Viime mainitun tapauksen poliisi otti huostaansa täällä meidän kaupunkirannalla, mahtoiko neito edes tajuta miltä säästyi.
Kyllä se nauratti Minuakin jälestä, mutta hypistelyn kohteena ollessa tärisin pelosta.
PoistaSe kahvila taisi olla miesten kahvila, muistikuva ettei naisia näkynyt, miehiä oli täynnä. Tulin menneeksi mieheni seurassa. :-D
Olen samaa mieltä, että rangaistukset saisivat olla ankarampia.
Tuota maasta lemppaammistahan nyt nähtävästi on tehostettu tahi tehostetaan.
No nyt on julkaistu info " Seksuaalisuudesta turvapaikanhakijoille"
https://www.youtube.com/watch?v=TTuCLaONG0s
Hi, luulivat varmaan miestäsi parittajaksi :D
PoistaAlkuaikoina kun tulin tänne kävin mieheni kanssa kahviloissa, niissä ei ollut kuin miehiä, mutta maa eli vielä aika ranskalaisittain muuten eikä kukaan uskaltanut pahemmin häiritä, taakse päin ollaan siitä menty, nykynuoria ei enää pelota mikään.
Olipa mielenkiintoista. Nuorempana pidin myös viisaana tuijottaa tyhjyyteen välillä täällä;D Hih,skannaus;D
VastaaPoistaHeh, aluksi puhuteltiin mademoiselle, sitten madame ja nyt kohteliaasti mémé, rauhassa saa kulkea eikä tarvi enää tyhjyyttäkään tuijottaa :) Pitää kyllä listätä tähän vielä, että täällä on aina tarjottu apua jos sitä on tarvinnut, nuoret ovat ylipäätään avuliaita ja kohteliaita silmäpelin ulkopuolella.
PoistaKiva aihe sinulla.
VastaaPoistaMuistan ne Annaban nuorukaiset katujen varsilta ja ma belle-huutelut. Eipä ole niitä sitten 80-luvun enää kuulunut.
Kohteliaat ranskalaiset ilmaisevat nähneensä kanssaihmisiä tervehtimällä heitä. Erityisesti minua ilahduttaa lasten reippaat tervehdykset.
Suomessa totean olevani yleensä näkymätön, ellen vahingossa säikäytä huoneessa olijoita tervehtimällä astuessani vaikkapa johonkin odotustilaan.
Heh, Ben M'hidin kylässä niitä huutelijoita oli varmaan vielä enemmän :)
PoistaTuo on muuten totta, että Suomessa ei välttämättä saa edes vastausta, vaikka kauppaan asutessaan tervehtisi. Ja odotushuoneissa todella voi säikyttää ihmiset pahan kerran - varsinkin jos ei ole montaa paikalla, niin silmät kääntyy nopeasti pois, että kamalaa, meinaako se ruveta jutteleen tässä kaikkien kuullen :D
Eräässä kerrostalossa Suomessa oli 5-vee ipana, joka reippaasti aina tervehti minua ja vaihtoi muutaman sanan, kunnes äitinsä eräänä päivänä kielsi poikaansa! Tuntemattomien pelko on suurempi kuin luulisikaan ja se opetetaan pienestä pitäen.
Hienot kuvat ja kiva aihe, varsinkin tuo ensimmäinen kuva oli sykähdyttävä:) Minulla on tapana ohimennen vilkuilla ja katsella ihmisiä ja etenkin lapset ovat kiitollisia kohteita, eräskin pikkutyttö irvisteli lahjakkaasti niin etten voinut olla nauramatta, myös lemmikit osuvat helposti silmiin. Jos joku huutelee niin helposti vilkaisen takaisin, riippuu vähän onko pikkutunneista kyse. Olen sen verran hölpäntöörä, että melkein aina kaikki moikkaavat tosin Tampereella oli vähän töykeä asematäti ja mutta kyllä sekin lämpeni vaikka hölmöilin lippuni kanssa, samoin oli vähän Tromssassakin, mutta siinä häkellytti kipsiin mennyt kieli ja tietämättömyys:)
VastaaPoistaHölpäntöörä, eka kertaa kuulen tuon sanan :) Aika hyvin jos tamperelaisetkin onnistuit hellyttämään, asuin siellä vuoden ja rankkaa oli, mutta minä olenkin umpihämäläinen.
PoistaVoi, miten kivoja selityksiä sieltä. Ilo lueskella ja ottaa opiksi.
VastaaPoistaNämä asiat onkin hyvä tietää, jos aikoo etelänmaissa matkailla :)
Poista