keskiviikko 20. elokuuta 2014

Totaalista lomailua


Täällä sitä vielä ollaan Suomen suvessa. Parhaat puolet siitä tuli kai jo nähtyä ainakin säiden puolesta, tekee hyvää saada vaihteeksi vähän viileääkin niskaansa. Sateella alkaa taas  tietokonekin räpsytellä silmiään hitaasti ulos unestaan, johan se on saanut nukkuakin melkein pari kuukautta. Tekstin tuottamisen kanssa on edelleenkin vaikeuksia, mutta pokkarini on napsinut muutamia kuvia matkan varrelta. Tänä kesänä olen tutustunut lähemmin entisen kotiseutuni ympäristöön.


Ah niin perin juurin suomalaista maisemaa! Tämä on kesäisin ihan perinteisesti toimiva tilakin lampaineen kaikkineen, jossa eletään 1910-luvun malliin. Tammelan Korteniemeen siis, jos entisaika kiinnostaa. Syyskuun 14. siellä voi käydä opettelemassa perinteisen riukuaidan rakentamista ja syyskuun 20. vaikka osallistua pellavatalkoisiin.


 Tammelan puu-eiffel löytyy Kaukolanharjulta. 21 metriä ei ole järin korkea, mutta meikäläisen polville siihen mahtui ihan tarpeeksi puisia portaita (etten sanoisi tikapuita). Huipun puukaide ei mitenkään herättänyt luottamustani, vaikka en yleensä korkeilla paikoilla pelkääkään. Mutta ikänsä ihminen kehittyy, ehkä nyt sitten alan kehittää itselleni korkeanpaikan kammoa.


Harjulta avautuu kaunis näkymä Pyhäjärvelle ja Kuivajärvelle. Tämän saman salmimaiseman on Albert Edelfelt ikuistanut kankaalle 1889 auringonlaskun aikaan. Harju kuuluu Saaren kartanon maihin. Edelfelt oli avioitunut kartanon tyttären Ellan de la Chapellen kanssa, joten näistä maisemista on Edelfeltillä useampiakin maalauksia. 

 Ihan jotain muuta löytyy Somerniemeltä. Hiidenlinna on somerolaistaiteilija Reino Koivuniemen alunperin kodikseen rakentama ja sisältä katosta lattiaan upein puukaiverruksin koristeltu. Tutustuin paikkaan jo sen alkuaikoina 90-luvulla ja kokemus oli positiivisesti mykistävä. Nykyinen omistaja (alppihiihtäjä Uotila) aikoo panostaa enemmän turismiin ja se kyllä  jo näkyi ympäristössä (valitettavasti). Toki siellä edelleenkin on tarjolla myös taidenäyttelyitä taiteen ystäville.
Tässä kuvanottohetkellä siellä valmisteltiin vuoden 2014 Linnan Neidon valitsemistilaisuutta, vierailevana tähtenä eräs surullisen kuuluisa mäkihyppääjä, joka saapuikin paikalle melkoisessa laitamyötäisessä ja kuulemma lateli tilaisuudessa kosolti hävyttömyyksiä. Itse ei jääty niitä odottamaan, mutta seuraavan päivän paikallislehdet sen juorusivat.


Kaikenlaisissa paikoissa sitä vaan on tullut käytyäkin...


Ja mikähän se tämä vehje on?

Kaikki tietty arvasi.
Tällä tehtiin ennen jatsareihin ne kuuluisat poimuvarret.

Oli muuten mielenkiintoinen visiitti Portaan nahkurinverstaaseen, joka nykyisin on nahkatehdasmuseona. Viimeinen nahkuri lopetti toimintansa 1971, hänen lapsenlapseltaan saimme täydellisen opastuksen nahan käsittelyn eri vaiheisiin, kiitos siitä.  

Olen mieltynyt jostain syystä suomalaiseen lähihistoriaan (no, melkein jo omaani). Jos olisin arkeologi, huhkisin tietty hikimärkänä lapion kera algerialaisissa luolissa etsimässä jälkiä maailman ensimmäisistä ihmisistä. Näin vähemmän sivistettynä pääsee helpommalla.



Ajan hengessä edelleen ajeltiin häyryjunalla höyryfestivaaleille Jokioisilta Minkiöön. Pojat pääsivät kokeilemaan resiinalla ajoakin. Jännää oli. Valtavissa höyrykoneissa riitti ihmettelemistä.


Höyryjuna tarvitsi valtavan määrän puuta kulkeakseen. Sitä syntyi klapikoneella, joka sekin tietty pyöri höyryllä. Jäisi moni saunapuita paitsi, jos tuolla pitäisi halkoa, sai siinä pöllinsyöttäjä sellaisia iskuja käsivarsilihaksilleen.

Suomen kesä on täynnänsä kaikenlaista kivaa, jokaiselle jotakin. Minulle se on antoisia tapaamisia ystävien kanssa, joita harvoin näen, sukulaisvierailuita, henkeviä keskusteluja, lukukokemuksia (ah kirjasto!), matkoja menneisyyteen, iloista ja suruista kudottua nykyhetkeä, lapsia ja lastenlapsia, yllättäviä tapahtumia,  inspiroivia näyttelyitä, rauhallisia kävelyretkiä...

 
 välillä vain elämää sivusta tarkkaillen

uppoutuneena luontoon, tuulenvireenä lammen pinnassa
 
tai uppoutuneena kirjoihin. Nyt olen vihdoin lukenut mm. SusuPetalin Goottiemon kauhujen lippaan ja samaistunut perheenäidin ja aloittelevan kirjailijan 'kauhuihin'. Huumorilla höystettyä ja mainiota kielenkäyttöä... hyvä Susu! Tästä linkistä klik, niin löytyy enemmän tietoa kirjasta ja mistä sitä voi ostaa. 

 Yksin tein tieni viitat puolestaan vie tutustumaan kuurojen maailmaan. Raili Ojala-Signellin muistelmateos sisältää niin koskettavia kuin herkullisen hauskojakin tarinoita hänen elämästään kuurojen vanhempien kuulevana lapsena sekä työstään viittomakielen tulkkina. Railin tarinat avasivat  kivikuulevat korvani ensimmäistä kertaa kuurojen maailmalle, jota en ennen ollut osannut mitenkään edes kuvitella. Todella mielenkiintoista tietoa tarinoiden muodossa, kannattaa tutustua. Kirjaa voi tilata mm. booky.fi'stä tai suoraan kirjailijalta
Sähköpostiosoitteesta: raili.ojala@kolumbus.fi
Puhelimella/tekstiviestillä numerosta 0407170033

Tämä kesä on ollut erityisen suosiollinen vain pelkkään oleiluun. Kohta se on lopuillaan, kesä siis, oleilu voi jatkua muuallakin.  Minulla on vielä kolmisen viikkoa jäljellä ja seuraavaksi kipaisen Turun suunnalle. Sen kauemmaksi en jaksa tulevia suunnitella. 





32 kommenttia:

  1. Jossakin kasvaa vielä ketoneilikka (ensimmäinen kuva) Sinullapa on ollut monenlaista puuhastelua kesälomallasi. Samankaltaisia kehityskaarteita on tullut omaksutuksi, sillä korkeat paikat saavat polvet aladoopiksi. Hyvää loppukesää ja antoisia kohtaamisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketoneilikat ovat taas lisääntymään päin mökkiseudullamme,kun ovat saaneet olla rauhasssa leikkureilta. Oli ilo katsella punaisena huojahtelevaa niittyä.
      Monessa asiassa ollaan näemmä samoissa tunnelmissa oltu :)

      Poista
  2. Ihania kuvia taas! Ja yhdyn niin sinuun tuossa "ah, kirjasto" - kommentissa! Kirjasto suomenkielisine, tai edes englanninkielisine, kirjoineen on asia, jota kaipaan Algeriassa. Taaskin on laukku pakattuna täyteen kirjoja odottamassa lähtöä. Kiitos kirjavinkistä! Itse nuorena harkitsin viittomakielentulkiksi kouluttautumista, mutta valitsin lopulta toisin. Miehen veli on kuuro, joten sitäkin kautta kuurojen maailma on hieman tuttu. Mukavaa loman jatkoa koti-Suomessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mikään ei vedä vertoja kirjastolle, vaikka omat lapseni lukevat jo mieluummin nettikirjoja puhelimella, itse en siihen ole oppinut, paperikirja on vielä se oikea kirja - vahinko vaan niin painava matkalaukussa, mutta nyt niitä sentään saa jo virsikirjakoossakin.
      Mutta hei, äkkiä nyt uutta kirjaa tilaamaan, että ehtii samaan muuttolaatikkoon!

      Poista
  3. Oi mitä upeita paikkoja olet nähnyt.Ja tuo järvimaisema,ei voi kuin huokaista kun on niin kaunista.
    Minäkin olisin niin halunnut jäädä pidemmäksi aikaa Suomeen,mutta ehkä sitten joskus.Täällä on niin kostean kuumaa nyt että mielelläni vaihtaisin sen sateiseen säähän.Mukavaa loppulomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä on tosiaan voinut nauttia suomalaisesta 'kesätarjonnasta' ilman sateen pelkoa ihan näihin päiviin asti. Sisätiloissa vaan on ollut niin turkasen kuuma nukkua, kun on tottunut Algeriassa ilmastoituihin huoneisiin. Mutta kaikkea hyväähän ei voi kerralla saada, ei siellä eikä täällä. Vielä on kolme viikkoa lomaa jäljellä, mutta pikkuhiljaa alkaa jo mieli siirtyä etelämmäksi.

      Poista
  4. Kuvien ja sanojen siivittämänä oli mukava tutustua kesäretkeilyysi. Antoisaa ja leppoisaa, kuten lomalla tulee ollakin.
    Kesäkin on ollut antoisa säiden takia.
    Mukavaa lomanjatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella ollut mukava kesä säidenkin puolesta, ei ole ehtinyt tulla ikävä nettimaailmaakaan, siihen ehtii paneutua taas sitten syksyllä paremmin. Mukavaa kesän jatkoa sinullekin!

      Poista
  5. Suomen kesa jai tana vuonna valiin. No, ensi vuonna sitten taas. Paasee isantakin kuhaa narraamaan, ja mina metsaan haahuilemaan ja marjoja etsimaan.
    Meilla on Tel Avivssa onneksi suomalainen kirjasto, joten aina jotain lukemista loytyy. Sinne me viemme lomilla ostetut kirjamme ja lehtemme ja tapaamme toisia suomalaisia joka kuukauden ensimmaisena maanantaina. Kahvi- ja kakkutarjoilu on myos aina ja juttuseuraa myos tietysti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkosuomalaisena joutuu miettiin näitä lomavalintoja, joskus tekee mieli lähteä välillä muuallekin, mutta tänne sitä aina päätyy jälkikasvun ja muiden sukulaisten läheisyyteen :)
      Teillä on asiat hyvin siellä, suomalaisia varmaan enemmänkin paikalla jakamassa luettavaa ja juttuseuraa. Meitä on Annabassa vain kaksi, muualla päin maata jokunen, mutta välimatkat ovat tosi pitkiä Algeriassa.

      Poista
  6. Kiitos nojatuolimatkasta. Kun on kiertynyt mökkiinsä, niin tällaiset postaukset ovat mieluista luettavaa. Jatkukoon lomasi myötäisessä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, että sentään on olemassa ystäviä ja sukulaisia, jotka majoittavat, muuten jäisikin nämä lomailut aika lyhyeksi, lopun vuotta kierryn minäkin taas pääasiassa omaan mökkiini ihan mieliisti.

      Poista
  7. Olipas mukava matkata kuviesi (ja tekstien) kera siellä sun täällä. Ja mielenkiintoinen tuo opaskyltti planeettoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kovin kauas ole kerennyt täältä pääkaupunkiseudulta :) Tuon opaskyltin vierestä löytyi astrologinen kahvila, taisi olla jossakin Somerolla päin. Sitkeästi suomalaiset jaksavat yrittää toimeentulonsa eteen, maaseudun vanhoista torpista löytyy jos mihinkä alaan erikoistunutta uusyrittämistä, kiva niissä on poikkeilla matkan varrella.

      Poista
  8. Kauniita ja kiehtovia kuvia olet napsinut ja hyvin sujuu tekstikin. Ihan satulinnalta näyttää tuo Hiidenlinna.
    Kuukauden päästä on meilläkin tarkoitus lähteä Ranskan kotia kohti, jos vain tämän kodin putkiremontti on siihen mennessä valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se melkoinen satulinna onkin, varsinkin sisältä, veistotyön taidonnäyte.
      Ai teilllä on putkiremontti menossa, huh sentään, onneksi on ollut lämmin kesä oleilla ulkonakin.

      Poista
  9. Nyt mun on pakko udella, että kuka se myötälaitaisessa ollut mäkihyppääjä oli?

    Kivoja kesämuistoja! Tämä kesä oli kyllä ihan huippu, niin ilmojen puolesta kuin muutenkin. Tuo Somerharju on kyllä pakko joskus käydä katsomassa - kun nyt ensin ottaisin selvää, missä se on. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sinä et varmaan lue juorupalstoja ollenkaan, olisi pitänyt tosin sanoa ex-hyppääjä siis se Mat-ti Ny-kän-en.
      Se on muuten Somerniemi, paitsi että se taitaa nykyään kuulua jo Someroon, Hiidenlinna löytyy googlen mapista omalla nimellään. Jos on vähääkään erikoisista rakennuksista kiinnostunut, niin se kantsii käydä katsomassa.

      Poista
  10. Suomen kesä on todellakin ajanut pois koneelta, hyvä niin. Omakin kesä on kulunut tosi paljon offline eli olen hankkinut ihan elämän ;)

    Olet kyllä ehtinyt nähdä hurjan paljon! Mukavaa, jos kirja viihdytti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu offline on kyllä aika kova juttu.. mutta harvoin näin upeaa kesää saa viettää, sitä paitsi ulkona on ollut viileämpi oleillakin kuin sisällä.
      Onneksi Järvenpään kirjastokin on panostanut SusuPetaliin, pääsemme me kirjoja ostamattomatkin osallisiksi.

      Poista
  11. Jäin oikein miettimään, miten luen/katson tällaista matkakertomusta ja kuvia., jos on vähänkään aikaa. Kerronpa siis.

    Ekaksi otan huomioon, kuka kirjoittaa ja kuka kuvaa - ja välillä arvelen myös etukäteen, mitä voisi tulla esiin. Kun tiedän jotain henkilöstä, luen kaikkea senkin tiedon perusteella ja ymmärrän ehkä joskus miksi hän mistäkin kirjoittaa ja mitä kuvaa. Kun sitten luen kuva kuvalta ja lause lauseelta kirjoitusta, pysähdyn kuvaajan kanssa kuvauspaikkaan ja mietin, mitä itse kokisin, jos siellä olisin.

    Sinun kertomuksessasi luen myös itseäni, sitä, mitä Suomessa käydessämme ajattelin ja halusin kokea. Mitä ihmettelin... ja minkä olin unohtanut. Ulkosuomalaisen silmä lukee myös sellaista, mitä on toivonut...

    Tällaista jotain...Kiitos siis matkakertomuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, ehkä tuota tekee huomaamattaan itsekin, mutta näin hyvin en olisi sitä osannut analysoida. Kuvia valitessani mietinkin jo miksi olen kuvannut joitakin kohteita (varsinkin niitä joita ei ole tarkoitettu julkaistavaksi), vähän naurattikin kun ajattelin ettei niissä suomalaiselle lukijalle varmaan ole mitään näkemisen arvoista :) Mutta niin, ulkosuomalainen katsoo asioita eri tavalla, mitä kauemmin on maailmalla sitä eksoottisemmalta kaikki tuntuu :) Tavalliseen turistiin on kuitenkin erona tunneside.

      Poista
    2. "Tavalliseen turistiin on kuitenkin erona tunneside. "
      Tämä selventää lisää ajatuksiani. Se pätee vähän joka paikkaan, mihin elämässään palaa. Minusta on ollut hassua, että kun nyt olen viime vuosina käynyt Thaimaassa kolme eri kertaa, joka kerran on täytynyt käydä kurkistamassa ainakin paria vanhaa kotikatua ja kotitaloa...

      Poista
    3. Juuri niin varmasti tekisin myös, jos muuttaisin Suomeen ja kävisin Algeriassa vierailulla, tulisi ensimmäiseksi etsittyä ne tutut konnut ja katsoa miten ovat muuttuneet. Kai ne jotenkin haluaa vielä elää muistoissaan jollain tapaa uusiksi tai tuoreemmiksi.

      Poista
  12. Kiitos samoin Sinulle Sirokko ja kyllä olitkin löytänyt supisuomalaisia kesätunnelmia ja tapahtumia erittäin kauniisti kuvattuinakin! Oli joutsenia, maalaismaisemaa, järvisuomea, auringon kiloa vedenpinnassa ja lumpeita. Riukuaidan tekoa olisi voinut treenata täälläkin Annalan museoalueella kesällä, mutta tyydyin vain katselemaan ja kuvaamaan:)

    Mukava yksityskohta oli tienviitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turistina omassa maassaan, sitähän se. Jotkut asiat voivat olla niin päivänselviä joillekin, kun taas toisille vallan nostalgisen eksoottista :)

      Poista
  13. Aika hianoa :) Etäältä näkee tarkasti, ja kun tulee liki, näkee vaikka mitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, varsinkin likinäköinen kun on :)

      Poista
  14. Ei sitä aina näe metsää puilta ja nämä kotimaan kohteet on vieraampia kuin muiden maiden.
    Ihan kiva kun kuvasit ja kerroit näistä,ei muuten olisi ollut hajuakaan. :)
    -rusomarja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se, ihmiset matkustelee niin paljon ulkomailla. Meikäläiselle Suomi on semmoinen 'ulkomaa'.

      Poista
  15. Ihania kuvia, kertakaikkiaan! Hiidenlinnaakaan en ole koskaan nähnyt enkä noita jatsarien puuvarsia!! Kenkälestiä vain mutta en edes tiennyt, että jatsareihin oli oikein mallkin. Syksy lähestyy....koskahan sinä kotiudut toisaalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä jo ollaan, kotiutumisesta ei vielä voi puhua.
      Kyllä on kamala puute, jos ei sinun varastoistasi löydy edes jatsarien varsilestiä!! Siinä nyt seuraava metsästyskohde :D

      Poista