Juhannusviikko meillä

Nyt tulee piiiiitkä postaus kuvia, kertokoot ne puolestaan, mitä täällä on puuhailtu lomalaisten kanssa.
Ensinnäkin päästiin vihdoinkin katsomaan sisältä vasta restauroitua basilikaamme (kuvia voi klikata isommaksi). Alkuperäisestä Pyhän Augustinuksen basilikasta on jäljellä enää raunioita, tämän uuden rakensivat ranskalaiset entisen läheisyyteen kukkulalle, josta se hallitsee upeasti nykyistä Annaban kaupunkikuvaa. Rakennuksen peruskivi muurattiin 1881 ja 19 vuotta sitä kesti rakentaa.
Restaurointi aloitettiin kolme vuotta sitten sekä ulkoa että sisältä, siihen tarvittavat 5 miljoonaa euroa kerättiin lahjoituksilla. Valtava työmäärä, kun koko rakennus oli jo pahasti vaurioitunut ja vettä satoi talvisin jo sisälläkin. Työn hoitivat ranskalaiset ja nelisenkymmentä algerialaista arkkitehtiopiskelijaa sai samalla koulutusta restaurointiin.

 Sisäänkäynnin puolelta yläosa kellotorneineen.

 Näkymä alttarille. Arkkitehtuuri on pyritty säilyttämään roomalaisen ja arabo-berberiläisen sekoituksena, mitä se oli alunperinkin Augustinuksen aikaan.

Annaban kirkko kuuluu Constantinen ja Hipponen hiippakuntaan ja sitä hallinnoi Maltan augustinolaiset. Luterilaisen silmiin kirkko vaikuttaa aika koristellulta, mutta aika vähäistä kuitenkin verrattuna katolisiin rakennuksiin yleensä. Tänne kokoontuu vuosittain muutama sata kristittyä mm. jouluyön messuun. Kirkko on avoinna vierailijoille lauantaita lukuun ottamatta joka päivä.

Oliviipuusta veistetty 150-vuotias Neitsyt Maria. Patsaita oli lukuisia, mutta ei mitenkään häiritsevän paljon.

Lasimaalauksia restauroitiin uusiksi pala palalta käyttäen alkuperäistä mallia ja mahdollisimman paljon alkuperäistä materiaaliakin. Kirkossa on kaikkiaan 130 lasimaalausta, joten pikkutarkkaa hommaa riitti. Osa lasimaalauksista on 1800-luvun lopun ornamenttia, osa Augustinuksen elämää kuvaavaa. Vastavaloon en sitten onnistunut niistä kuvia saamaan, argh. Seinillä kiersi reliefitauluina Jeesuksen elämäkerta.

Basilika kuvattuna takapuolelta vanhainkodin pihasta.Käytiin siis katsomassa myös orpojen vanhusten laitosta, jota ylläpitävät katoliset nunnat les Petites Soeurs des Pauvres, köyhien pienet sisaret. Hoitola toimii täysin lahjoitusten avulla, muslimit mielellään auttavat heitä niin rahallisesti kuin muutenkin.

Piha oli oikein viihtyisä palmuineen ja patsaineen. Alin patsas Jeanne Jugan, joka perusti sisarten järjestön vuonna 1839. Nyt en muista oliko heitä viisi vai seitsemän nunnaa tällä hetkellä, jotka tätä pitävät yllä, ja lukuisa joukko paikallisia vapaaehtoisia. Vanhuksia oli hoidossa 40. Algeriassahan ei lain mukaan saa vanhuksia laittaa hoitolaan, jos on lapsia elossa, mutta nykyään tätäkin lakia törkeästi rikotaan, jotkut jopa ovat hylänneet vanhempansa tien penkalle, josta joku armelias sielu saattaa sitten pelastaa hoitolaitokseen.
Tämä hoitola oli muuten oikein kodikas ja varmasti koko Algerian puhtain paikka. Tiedä vaikka itsekin siellä joskus asustelisin. 

Sitten vähän maallisempiin visiitteihin...

Siinä on yksi niistä yhdeksästä kuumasta lähteestä, jotka valuvat tuon kallion päältä alas. Pienestä reiästä jostakin syvältä se pulppuaa 97-asteisena. Joskus aikaisemmin olemme siinä keittäneet kananmuniakin. Nyt oli kuuma päivä ja tuolla se tosiaan tuntui, ei kyllä tehnyt mieli enää terveyskylpyyn kylpylän puolelle. Rikkipitoinen vesi myös lemusi kiitettävästi.

Jossakin välissä osui kohdalle Annaban  kesäkauden avajaiskulkue. Siinä marssivat kaikki kaupungin lasten ja nuorison erilaiset seurat ( joiden olemassaolosta en ole edes ollut tietoinen) ja kaupungin muutkin järjestöt ja palvelulaitokset. Ja tietysti myös folklorea Saharasta asti. Musiikkia ja pyssyjen pauketta, mökä oli mahtava. Ei vähään aikaan sen jälkeen korvat toimineet.

 Ehdottomasti paras joukkue oli puhtaanapitolaitoksen pojilla, jotka rymistelivät ohi roskapyttyineen :)

Nämä pojat halusivat ehdottomasti esitellä itsensä, olivat tulleet El Milasta paikallispuvuissaan.

Kotona on myös puuhasteltu ahkeraan, jätin puutarhahommia vieraillekin, ettei tule aika pitkäksi. Vävy oli lupautunut 'ajamaan nurmikon', ei vaan tiennyt etukäteen miten hieno masiina meillä onkaan.

Juotavatkin piti itse riipiä puista.

Elävää ravintoa tarjolla. 

 Juhannuskokko poltettu.

Ja tottakai ollaan myös katsottu jalkapalloa!  Ainakin siihen  asti, kunnes saatiin digiboxi tyhjennettyä kaikista kanavista. Onneksi sentään löysin yhden saksalaisen ilmaiskanavan ja voin seurata Algerian matsia Tinan  kanssa. Kumpikin ymmärretään yhtä paljon saksaa.

Haikarat ovat jo pesineet ja poikaset valmiita lähtemään. Minäkin jätän nyt pesäpuuni vähäksi aikaa ja siirryn suomalaisiin maisemiin. Villasukat on jo pakattu.

Kuulumisiin taas joskus ja oikein hyvää kesää kaikille!