Sydäntalvi kului Suomen pakkasissa. Äitini maallinen aika loppui ja isänikin jouduin hyvästelemään palvelutalon asukkaaksi, hän menetti kaiken kerralla, puolisonsa, kotinsa ja terveytensä. Siitä jäi jotenkin tyhjä olo itsellekin. Asuntoakin piti tyhjentää, siinä tuli ajatelleeksi paitsi yhden aikakauden loppua myös tavaran merkitystä ihmisen elämässä. Niin turhaa kaikki, kuitenkin niin monessa esineessä elää jonkinlainen muisto, mutta loppujen lopuksi paras muisto elää kuitenkin sydämen sopukoissa. Ja elämä jatkuu.
Maaliskuussa aurinko jo pilkisti pilven takaa ja kevätjää kutsui. Vetten päällä kävely saa ajattelemaan kaikenlaisia asioita. Muun muassa ilmastonmuutosta. Jos vaikka menisikin niin päin, että Välimeri jäätyisi - loppuisi rupuisten paattien liikennöinti. Suomellekin voisi tulla hyvät potkukelkkamarkkinat tälle suunnalle. Vempeleen pitäisi tietysti olla osittain sähkökäyttöinen, täällä kun ei olla kauhean aktiivisia potkimaan muuta kuin palloa.
Eikä muutenkaan. Meillä koiratkin syö maaten...
Nurmikko? Kukkapenkki?
Persikkapuu sentään jaksaa kukkia.
Lämmin osanottoni Äitisi poismenon johdosta♥ Vaikka oman Äidin poismenosta tulee syyskussa jo kaksi vuotta, ikävä on välillä todella kova.
VastaaPoistaKiitos Hannele. Jonkinmoinen suvun yhdysside katkeaa samalla, kun vanhemmat lähtevät, se vaikuttaa niin monella tasolla. Aikansa ottaa, että suru hälvenee.
PoistaLämmin osanottohalaus Sinulle!
VastaaPoistaKiitos Liisa, halaus lämmittää.
PoistaOih,surua sinullakin. Lämmnin osanotto äitisi poismenon johdosta ja voimaa isällesi kestää kaikki uusi ja outo. Varmasti on tyhjää ja asiat tulevat mieleen monia kertoja surun ja ikävän merkeissä. Kaikkea hyvää sinulle!
VastaaPoistaJa kuvasi koira kuten meilläkin,kun laiskottaa niin silloin syödään maaten :)
Kiitos Esther.. Ikävä taitaa olla ikuinen tunne, vaikka suru hälvenisikin.
PoistaJa minä kun luulin, että vain meidän koira voi olla noin laiska :)
Persikkapuu ! Paratiisimaisen kaunis. En ole ennen nähnyt persikan kukkaa.
VastaaPoistaKoira näyttää suloiselta ja kiltiltä. Tekisi mieli silittää.
Lämmin osanottoni suruunne, voimia isällesi. Elämä jatkuu sen minkä jatkuu,
iloineen ja suruineen. Kunpa joku ihana autuus odottaisi meitä tuonpuoleisessa,
Kivuttomuus, suruttomuus, onnellisuus.
Kiitos Rita. Luulisi, että ainakin ruumiillinen kipu jää tänne puolen, muuta tuskin kukaan voi todistaa, silti sitä toivoo, että henki jossain muodossa jatkaisi.
PoistaPersikan kukat ovat nättejä, eikö vaan, puu alkaa kukkia jo ennen lehtiä, joten on aika nätin näköinen pinkkinä.
Osanotto. Niinhän se on että jokainen vuorollaa, niin ikävää, kun se onkin.
VastaaPoistaKauniit kukat tuossa persikkapuussa. Ihanaa kevättä sulle!
Kiitos Amalia. Vuoroani odotellessa yritän tässä tehdä vähittäistä paluuta blogimaailmaan.
PoistaMeidän puutarhassa ei juuri kukikaan kuin hedelmäpuut, sentään ne.
Osanottoni suruunne.
VastaaPoistaLähin pitkän elämän taipaleen rinnalla kulkenut ihminen kun lähtee taivaan kotiin, niin ei ihme että puolison voimat myös pettää.
Äitini kun oli saattohoidossa viimeisiä päivä, niin isäni sai sydäninfarktin ja joutui tehohoitoon.
Hän toipui siitä. Myi liian ison ja hiljaiseksi muuttuneen omakoti talon ja muutti pienempään asuntoon.
Raskasta on ollut vuosien saatossa pitkät välimatkat, hädän hetkellä on liian kaukana rakkaistaan.
Kauniisti kukkii persikkapuu.
Voimaa ja jaksamista Sinulle Sirokko.
Niinpä, lähes 70 vuotta yhteistä elämää, kyllä sen toinen tuntee kun yksin jää. Tosissaan pelkäsimme, että saamme järjestää toiset hautajaiset perään, mutta onneksi isä siitä selvisi. Ja kävi onni palvelutalonkin kanssa, niihinkään ei näköjään hevin pääse. Eipä hädän hetkellä ne lyhyetkään välimatkat aina ole tarpeeksi.
PoistaKiitos sinulle Liplatus.
Osanottoni,ja voimia,olenkin ajatellut sinua kun ei ole kuulunut mitään aikoihin. Toivottavasti isäsi viihtyy palvelutalossa,vaikka menikin entinen elämä.Hyvää huhtikuun loppua Sirokko!
VastaaPoistaKiitos Jael. Kiva, että olette vielä täällä. Bloggailu ei ole oikein maittanut viime aikoina, mutta joskus sentään olen käynyt postauksianne vilkaisemassa. Jospa tästä nyt piristyisi, kun pääsi takaisin omiin ympyröihin. Isäkin kaiketi alkaa tottua palvelutalon elämään vähitellen, vaikka kuulemma kaikki muut on siellä niin vanhoja, itsehän on vasta 85 ja oppinut uudelleen kävelemäänkin :D
PoistaAavistelin heti jo postauksesi alkua lukiessani ja nähdessäni kauniin muistokukkakimpun, että surullisissa merkeissä talvella kävit koto-Suomessa.
VastaaPoistaLämmin osanottoni ja hali sinulle.
Pitkän liiton yhdessä eläneiden puolisoiden yhteys on niin tiivis, että kuoleman viedessä toisen, niin toisenkin elämänhalu hiipuu. Toivon voimaa isällesi jaksaa raskaiden päivien ohi. Sinulle myös.
Kiitos Aimarii. Niinhän se talvi meni vähän ikävästi ohi, mutta aina tulee uusi kevät itse kullekin. Isästäkin on nyt vähemmän huolta, kun on ympärivuorokautisessa hoivassa ja saa ruuan valmiina pöytään, henkisen puolen toipumiseen meneekin sitten enempi aikaa.
PoistaSurullisia uutisia. Onneksi ihmiset elävät sydämissämme, vaikka ikuinen kaipaus jääkin. Itsekin olen vähän epävarmoissa tunnelmissa juuri nyt, sillä isäni on paraikaa sairaalassa ohitusleikkausta odottamassa.
VastaaPoistaMutta muuten täytyy sanoa, että olenkin odotellut postauksia.
Olen kyllä käynyt lukemassa Intian matkaasi, vaikka en olekaan kommentoinut, jotenkin ei ajatus juokse itsestään vieläkään :) Mutta kyllä se tästä, ikävän kanssa oppii elämään.
PoistaJännitystä sinullakin, toivotaan että kaikki menee hyvin isälläsi ilman komplikaatioita.
Aika todellakin kuluu ja nopeasti, vaikka omat viikkosi eivät varmaan niin joutuisia olleetkaan täällä ollessasi. Paljon töitä ja byrokratiaa, suru niiden lisäksi.
VastaaPoistaVeikkaan, että jos Välimeri jäätyisi, se räjäytettäisiin auki, ettei kulku Eurooppaan olisi liian helppoa.
Makaamnen ja syöminen, jeps, minunkin mieleeni.
Niin, oikeastaan se tyhjyys tupsahtikin eteen vasta sitten, kun oli kaiken tähdellisen saanut hoidettua, mutta se kai on tarkoituskin tällaisissa tapauksissa, antaa sopivasti aikaa.
PoistaHeh, tuota räjäyttämistä en tullutkaan ajatelleeksi, hm.. täsmäiskuna, juuri sillä hetkellä kun vyöry on tiheimmillään... No no, parrei kun vaan maataan ja syödään eikä turhia ajatella :)
No vihdoinkin kuuluu susta uutisia ja blogrolleista hävisi se HYVÄÄ JOULUA-toivotus. :-)
VastaaPoistaHahah, enpä tullut ajatelleeksi niitä blogrolleja :D
PoistaLämmin osanotto.
VastaaPoistaKiitos Tuula :)
PoistaLämmin osanottoni sinun ja isäsi suruun.
VastaaPoistaVoi vain aavistaa miten raskas koettelemus on pitkän liiton päättyminen puolison kuolemaan, surun ja ikävän lisäksi vielä kodin ja terveyden menetys.
Kiitos Simpukka. Näinhän siinä käy jokaiselle jossain vaiheessa, se vaan on niin. Laittaa kyllä ajatuksia uuteen uskoon vähöksi aikaa.
PoistaOsanottohalaus Sinulle, Sirokko!
VastaaPoistaKiitos, Delilah.
PoistaLämmin osanottoni!
VastaaPoistaKiitos Mimon mami.
VastaaPoistaLämmin osanottoni!
VastaaPoistaTänään tuli radiosta Mari Rantasilan Vanha mies, jota en ollut aikaisemmin kuullut. Pysähdytti.
Kyllä se pysäyttää, kun toinen lähtee ja vain tyhjyys jää rinnalle kulkemaan.
PoistaOlen pahoillani äitisi poismenosta. Olen nähnyt tilanteen, kun toinen vanhus jää. Meillä lähti isä ensin. Siinä vaiheessa astuvat muut huolehtivat ihmiset kuvaan ja äiti ainakin nautti monipuolisesta ruuasta ja mukavista hoitajista.
VastaaPoistaHauska ajatus, että Välimeri jäätyisi. Siellä vaan kelkat viuhuisi ja kaikenlaiset liitosukset : ) Kamelit kipittelisivät luistellen niillä sorkillaan vai kavioko se on?
Hauveli ei kuluta turhaa energiaa ruokaillessa.
Luulen, että meilläkin olisi ollut helpompaa, jos isä olisi lähtenyt ennen äitiä, jotekin miehistä tulee niin avuttomia. Vaikka toki saahan siellä hoitolassa tarpeellisen avun sentään.
PoistaHeh, kamelikaravaani olisi aika pitkä Välimerellä :D
Osanotot surussanne ♥
VastaaPoistaTerveisiä rajan tältä puolen :)
Kiitokset! Etpä ole sinäkään kovin aktiivinen ollut blogissasi. Vauveliko se siellä niin työllistää :)
VastaaPoistaLämmin osanottohalaus äitisi poismenon johdosta. Pitkästä aikaa itsekin blogistaniassa yritän aktivoitua.
VastaaPoistaKiitos, Heljä. Itse kullakin blogianemiaa.
VastaaPoista