tiistai 26. huhtikuuta 2016

Vielä elossa

Aika noloa pitää joulutervehdystä läpi kesän, vaikka kohtahan taas onkin uusi joulu. Jos nyt kuitenkin saisi aikaan uuden postauksen vanhan eteen. Pääsiäinen mennä hurahti ohi, mutta vappua ja juhannusta ehtii vielä toivotella sitä ennen. Aika on katoava käsite, ja viime aikoina se on tuntunut katoavan hurjaa vauhtia.



 Sydäntalvi kului Suomen pakkasissa. Äitini maallinen aika loppui ja isänikin jouduin hyvästelemään palvelutalon asukkaaksi, hän menetti kaiken kerralla, puolisonsa, kotinsa ja terveytensä.  Siitä jäi jotenkin tyhjä olo itsellekin. Asuntoakin piti tyhjentää, siinä tuli ajatelleeksi paitsi yhden aikakauden loppua myös tavaran merkitystä ihmisen elämässä. Niin turhaa kaikki,  kuitenkin niin monessa esineessä elää jonkinlainen muisto, mutta loppujen lopuksi paras muisto elää kuitenkin sydämen sopukoissa.  Ja elämä jatkuu.


 Maaliskuussa aurinko jo pilkisti pilven takaa ja kevätjää kutsui. Vetten päällä kävely saa ajattelemaan kaikenlaisia asioita. Muun muassa ilmastonmuutosta. Jos vaikka menisikin niin päin, että Välimeri jäätyisi - loppuisi rupuisten paattien liikennöinti. Suomellekin voisi tulla hyvät potkukelkkamarkkinat tälle suunnalle. Vempeleen pitäisi tietysti olla osittain sähkökäyttöinen, täällä kun ei olla kauhean aktiivisia potkimaan muuta kuin palloa.


Eikä muutenkaan. Meillä koiratkin syö maaten... 


Nurmikko? Kukkapenkki? 


Persikkapuu sentään jaksaa kukkia.


38 kommenttia:

  1. Lämmin osanottoni Äitisi poismenon johdosta♥ Vaikka oman Äidin poismenosta tulee syyskussa jo kaksi vuotta, ikävä on välillä todella kova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele. Jonkinmoinen suvun yhdysside katkeaa samalla, kun vanhemmat lähtevät, se vaikuttaa niin monella tasolla. Aikansa ottaa, että suru hälvenee.

      Poista
  2. Lämmin osanottohalaus Sinulle!

    VastaaPoista
  3. Oih,surua sinullakin. Lämmnin osanotto äitisi poismenon johdosta ja voimaa isällesi kestää kaikki uusi ja outo. Varmasti on tyhjää ja asiat tulevat mieleen monia kertoja surun ja ikävän merkeissä. Kaikkea hyvää sinulle!

    Ja kuvasi koira kuten meilläkin,kun laiskottaa niin silloin syödään maaten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther.. Ikävä taitaa olla ikuinen tunne, vaikka suru hälvenisikin.
      Ja minä kun luulin, että vain meidän koira voi olla noin laiska :)

      Poista
  4. Persikkapuu ! Paratiisimaisen kaunis. En ole ennen nähnyt persikan kukkaa.
    Koira näyttää suloiselta ja kiltiltä. Tekisi mieli silittää.

    Lämmin osanottoni suruunne, voimia isällesi. Elämä jatkuu sen minkä jatkuu,
    iloineen ja suruineen. Kunpa joku ihana autuus odottaisi meitä tuonpuoleisessa,
    Kivuttomuus, suruttomuus, onnellisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita. Luulisi, että ainakin ruumiillinen kipu jää tänne puolen, muuta tuskin kukaan voi todistaa, silti sitä toivoo, että henki jossain muodossa jatkaisi.

      Persikan kukat ovat nättejä, eikö vaan, puu alkaa kukkia jo ennen lehtiä, joten on aika nätin näköinen pinkkinä.

      Poista
  5. Osanotto. Niinhän se on että jokainen vuorollaa, niin ikävää, kun se onkin.
    Kauniit kukat tuossa persikkapuussa. Ihanaa kevättä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amalia. Vuoroani odotellessa yritän tässä tehdä vähittäistä paluuta blogimaailmaan.
      Meidän puutarhassa ei juuri kukikaan kuin hedelmäpuut, sentään ne.

      Poista
  6. Osanottoni suruunne.
    Lähin pitkän elämän taipaleen rinnalla kulkenut ihminen kun lähtee taivaan kotiin, niin ei ihme että puolison voimat myös pettää.
    Äitini kun oli saattohoidossa viimeisiä päivä, niin isäni sai sydäninfarktin ja joutui tehohoitoon.
    Hän toipui siitä. Myi liian ison ja hiljaiseksi muuttuneen omakoti talon ja muutti pienempään asuntoon.
    Raskasta on ollut vuosien saatossa pitkät välimatkat, hädän hetkellä on liian kaukana rakkaistaan.

    Kauniisti kukkii persikkapuu.

    Voimaa ja jaksamista Sinulle Sirokko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, lähes 70 vuotta yhteistä elämää, kyllä sen toinen tuntee kun yksin jää. Tosissaan pelkäsimme, että saamme järjestää toiset hautajaiset perään, mutta onneksi isä siitä selvisi. Ja kävi onni palvelutalonkin kanssa, niihinkään ei näköjään hevin pääse. Eipä hädän hetkellä ne lyhyetkään välimatkat aina ole tarpeeksi.
      Kiitos sinulle Liplatus.

      Poista
  7. Osanottoni,ja voimia,olenkin ajatellut sinua kun ei ole kuulunut mitään aikoihin. Toivottavasti isäsi viihtyy palvelutalossa,vaikka menikin entinen elämä.Hyvää huhtikuun loppua Sirokko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael. Kiva, että olette vielä täällä. Bloggailu ei ole oikein maittanut viime aikoina, mutta joskus sentään olen käynyt postauksianne vilkaisemassa. Jospa tästä nyt piristyisi, kun pääsi takaisin omiin ympyröihin. Isäkin kaiketi alkaa tottua palvelutalon elämään vähitellen, vaikka kuulemma kaikki muut on siellä niin vanhoja, itsehän on vasta 85 ja oppinut uudelleen kävelemäänkin :D

      Poista
  8. Aavistelin heti jo postauksesi alkua lukiessani ja nähdessäni kauniin muistokukkakimpun, että surullisissa merkeissä talvella kävit koto-Suomessa.
    Lämmin osanottoni ja hali sinulle.
    Pitkän liiton yhdessä eläneiden puolisoiden yhteys on niin tiivis, että kuoleman viedessä toisen, niin toisenkin elämänhalu hiipuu. Toivon voimaa isällesi jaksaa raskaiden päivien ohi. Sinulle myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimarii. Niinhän se talvi meni vähän ikävästi ohi, mutta aina tulee uusi kevät itse kullekin. Isästäkin on nyt vähemmän huolta, kun on ympärivuorokautisessa hoivassa ja saa ruuan valmiina pöytään, henkisen puolen toipumiseen meneekin sitten enempi aikaa.

      Poista
  9. Surullisia uutisia. Onneksi ihmiset elävät sydämissämme, vaikka ikuinen kaipaus jääkin. Itsekin olen vähän epävarmoissa tunnelmissa juuri nyt, sillä isäni on paraikaa sairaalassa ohitusleikkausta odottamassa.

    Mutta muuten täytyy sanoa, että olenkin odotellut postauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä käynyt lukemassa Intian matkaasi, vaikka en olekaan kommentoinut, jotenkin ei ajatus juokse itsestään vieläkään :) Mutta kyllä se tästä, ikävän kanssa oppii elämään.
      Jännitystä sinullakin, toivotaan että kaikki menee hyvin isälläsi ilman komplikaatioita.

      Poista
  10. Aika todellakin kuluu ja nopeasti, vaikka omat viikkosi eivät varmaan niin joutuisia olleetkaan täällä ollessasi. Paljon töitä ja byrokratiaa, suru niiden lisäksi.

    Veikkaan, että jos Välimeri jäätyisi, se räjäytettäisiin auki, ettei kulku Eurooppaan olisi liian helppoa.

    Makaamnen ja syöminen, jeps, minunkin mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, oikeastaan se tyhjyys tupsahtikin eteen vasta sitten, kun oli kaiken tähdellisen saanut hoidettua, mutta se kai on tarkoituskin tällaisissa tapauksissa, antaa sopivasti aikaa.
      Heh, tuota räjäyttämistä en tullutkaan ajatelleeksi, hm.. täsmäiskuna, juuri sillä hetkellä kun vyöry on tiheimmillään... No no, parrei kun vaan maataan ja syödään eikä turhia ajatella :)

      Poista
  11. No vihdoinkin kuuluu susta uutisia ja blogrolleista hävisi se HYVÄÄ JOULUA-toivotus. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, enpä tullut ajatelleeksi niitä blogrolleja :D

      Poista
  12. Lämmin osanottoni sinun ja isäsi suruun.
    Voi vain aavistaa miten raskas koettelemus on pitkän liiton päättyminen puolison kuolemaan, surun ja ikävän lisäksi vielä kodin ja terveyden menetys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Simpukka. Näinhän siinä käy jokaiselle jossain vaiheessa, se vaan on niin. Laittaa kyllä ajatuksia uuteen uskoon vähöksi aikaa.

      Poista
  13. Osanottohalaus Sinulle, Sirokko!

    VastaaPoista
  14. Lämmin osanottoni!

    Tänään tuli radiosta Mari Rantasilan Vanha mies, jota en ollut aikaisemmin kuullut. Pysähdytti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se pysäyttää, kun toinen lähtee ja vain tyhjyys jää rinnalle kulkemaan.

      Poista
  15. Olen pahoillani äitisi poismenosta. Olen nähnyt tilanteen, kun toinen vanhus jää. Meillä lähti isä ensin. Siinä vaiheessa astuvat muut huolehtivat ihmiset kuvaan ja äiti ainakin nautti monipuolisesta ruuasta ja mukavista hoitajista.

    Hauska ajatus, että Välimeri jäätyisi. Siellä vaan kelkat viuhuisi ja kaikenlaiset liitosukset : ) Kamelit kipittelisivät luistellen niillä sorkillaan vai kavioko se on?

    Hauveli ei kuluta turhaa energiaa ruokaillessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että meilläkin olisi ollut helpompaa, jos isä olisi lähtenyt ennen äitiä, jotekin miehistä tulee niin avuttomia. Vaikka toki saahan siellä hoitolassa tarpeellisen avun sentään.

      Heh, kamelikaravaani olisi aika pitkä Välimerellä :D

      Poista
  16. Osanotot surussanne ♥

    Terveisiä rajan tältä puolen :)

    VastaaPoista
  17. Kiitokset! Etpä ole sinäkään kovin aktiivinen ollut blogissasi. Vauveliko se siellä niin työllistää :)

    VastaaPoista
  18. Lämmin osanottohalaus äitisi poismenon johdosta. Pitkästä aikaa itsekin blogistaniassa yritän aktivoitua.

    VastaaPoista
  19. Kiitos, Heljä. Itse kullakin blogianemiaa.

    VastaaPoista