Oletteko nähneet...

 Viimeksi postasin talvestamme tammikuun eka päivä.   Sitä on täällä jatkunut siitä lähtien, mikä kestoltaan on aika harvinaista. Pakko oli tänne postata, etten taas ensi vuonna valita miten talvi on tavallista kylmempi.

 No lumi nyt ei ole teille sellainen ihme kuin meille, mutta oletteko ennen nähneet, että lumiukotkin karkaisivat...

 Varooo! Jos olisin tiennyt, että matka on näin mutkainen, en olisi lähtenyt...

Aah, minä nautin, heti on paljon lämpeempi!

Jippii jippii! Mie lähen etelään!  Hups, bikinitkin vauhdissa putoo...

Ramsar ja me

Tonga-järvi El Kalan kansallispuistossa, 80 km Annabasta itään. 

Ubeira-järvi, myöskin El Kalan alueella. Jee, täällä on oikeita järviäkin!

 Lintujärvi, Lac des Oiseaux, El Tarf, n. 50 km Annabasta

Ramsar on kaupunki Iranissa, missä 2.2.1971 allekirjoitettiin kansainvälinen kosteikkojen suojelusopimus, Ramsar Convention. Se astui voimaan 1975 ja sen ovat allekirjoittaneet lähes kaikki maailman valtiot.  Tänään vietetäänkin kansainvälistä kosteikkojen päivää, siksi nämä kuvat täkäläisistä kosteikoista, jotka ovat elintärkeitä talvehtimispaikkoja monille vesilinnuille.
Algeriassa tuon sopimuksen alaisia kosteikkoja on peräti 50, joista jotkut jo hyvää vauhtia katoamassa suojelusopimuksista huolimatta. Annaban ainoa Ramsar-kosteikko, Fetzara-järvi, hupenee koko ajan  rakentamisen ja saastumisen alle -  ja huh, on niin nopea katoamaan, että sen kuvakin on jo kadonnut koneeltani.
Mutta eipä hätää. Laitan tähän kuvan meidän omasta ’kosteikostamme’.

 

 

 

Tässä ei nyt näy sitä lainehtivaa vettä, joka löytyy varsinaisen puutarhan puolelta samanlaisten risukasojen alta, mutta voin vakuuttaa, että kosteutta löytyy niin maasta, puista kuin meistäkin. Pari viikkoa on sataa lorottanut täysillä ja olemme yrittäneet päästä näistä oksakasoista eroon pilkkomalla niitä pieniksi.
Tammikuu on täällä  hedelmäpuiden leikkausaikaa, meillä niitä on 17 kpl, jotka ammattipuutarhuri (92 v) rankalla kädellä pätkäisi puolessa päivässä, meille jäävä jälkihoito vie enemmän aikaa, sillä näitä ei voi tällaisenaan mihinkään viedä eikä kaupungissa edes polttaa. Omistaisipa edes motorisoidun sahan...

Yhden kasan alta paljastui kukkimaan pyrkivä iiris.

Meidän kosteikkomme lintukanta koostuu enimmäkseen varpusista, jonkin verran myös turkinkyyhkyistä, sinitiaisista ja bulbuleista sekä yhdestä mustarastaspariskunnasta.    

Ja nyt sadevaattet päälle ja ruumiillisen työn pariin! Kesään mennessä kehitän itselleni ehkä hauikset.

Bloggaaminen on niin harventunut, että toivotankin teille kerralla oikein mukavaa helmikuuta!