maanantai 25. helmikuuta 2013

Blogitzer razzie

Blogitzer- palkinto on jo olemassa, mutta entäs sarja razzie? Hakeudun razzie-ehdokkaaksi seuraavalla bloggauksella. Ehdottaudun myös kisaan maailman paras ajanhaaskaaja – vähintään nobel tästä. Ja oscar mielikuvituksellisimmasta puvustuksesta, sitä ette tosin tule näkemään. Varmaan valokuvauksen sarallakin olisi joku epäpalkinto jaettavana.
Päiväni kuvin on haaste, joka kiertää blogistaniaa. Minulle riitti aamupäiväkin (8.30 – 12.30), sillä yltää jo aika pitkälle edellä mainituissa kisoissa.

Aamupala. En tuota kyllä pureskellut, kunhan katselin. Se kuuluu osana espresso kahvinkeittimeen made in Italy. Eräänä aamuna kuului hirveä pamahdus keittiöstä, kahvipannu räjähti, syyllinen tuossa. Oli uusi pannu, tekovika ilmeisesti? Onneksi ei kukaan seissyt vieressä, aamukahvit seinillä, ei sentään pannu katossa kuten kävi ystävälleni. Elämä on vaaroja täynnä vaikkei kotoaankaan poistuisi, niihin ei voi varautua. Siis kahvit vanhalla pikkupannulla ja kupposen kanssa lukemaan päivän nettiuutiset.


Sitten kierros olkkarin parvekkeella. Pilvinen päivä, +13,  kylmä, ei sada. Jostain vanhoista juurista on pukannut kirsikkatomaattia ihan itsellään. Kukkia olisi jo pitänyt istuttaa, vaan en ole muka tarennut.

 Raaps raaps. Parvekekyttääjä zoomaa työmiehen puutarhassa. Ihme! Jo oli aikakin!


Tarkastuskäynti keittiön parvekkeella. Rotta on syönyt yhden myrkkykuution ja kätkenyt toisen kukkapurkkiin. Ei papanoita. Myrkyn sivuvaikutus ilmeisesti ummetus?


Kylmäkäynnin jälkeen sulattelen itseäni eteisen lämpöpatterin edessä ja tuijotan vastapäistä seinää. Siihen on matkaa noin metri, joten likinäköinenkin näkee. Ystäväni metalligrafiikkaa ja veljentytön piirtämä kuva entisestä koulustani. Odotan inspiraatiota saapuvaksi. No ei sitä kuulu. 


Sen sijaan kuuluu avunhuutoja kylppäristä. Pesukone se siinä suu ammollaan huutaa nälkäänsä. Annan sille muutaman rievun.



Välikamarissa odottaa silitysrauta pääsyä sivelemään miehen paitoja. Pehmo-Pif herää ja sanoo ihmeissään: ei voi olla totta! Ei niin, erehdyin ovesta, nuku rauhassa. Vedän oven kiinni.


Askartelua? Meillä on menossa tyttären kanssa saamattomien askarteluhaaste. Joka kuukausi pitää saada aikaan yksi uusi juttu. Omani on melkein valmis. Se on edelleen yhtä melkein valmis, mutta vielä on aikaa.



No nyt alkaa inspiroida. Kumpi.. iPhone 5 vai Galaxy Note i9220.. näistä pitäisi valita jompi kumpi. Tässä se aika kivasti kuluukin kun testailen...


Välillä tarvitaan jo lisää energiaakin aivoille, onneksi posti toi juuri sopivasti. Apple voitti Samsungin.



Ruokaa ei tarvinnut laittaa kun oli eilisen kaalilaatikon jämät tallella. Missä ihmeen välissä olisin  kerennytkään...

26 kommenttia:

  1. Onhan siinä päivälle hommia. Onneksi sait suljettua tuon yhen huoneen ovet. Silittäminen on maailman toiseksi tylisintä hommaa.

    VastaaPoista
  2. Razzieta et saa kun sun kuvasi kirsikkatomaattikukista on niin hieno;D
    Voi sun kahvikonettasi;minulta taas hajosi tänään vedenkeitin.Ilman mitään ennakkovaroitusta,ei vaan nyt toimi enään,pöh! Eivätkö siis nuo myrkkykuutiot edes tepsi niihin rottiin...taitavat olla aika kestävää lajia.
    Mä taas olisin ottanut sen Samsungin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vedenkeittimesi osasi hajota hillitysti, meillä tuntuu että kaikki on räjähdysaltista, varmaan kohta itsekin. Nyt muuten just löydettiin yksi puolikuollut rotta puutarhasta, saas nähdä oliko viimeinen..
      Mitä, olenko suklaan sokaisema..minusta tuo Samsung-malli (ehkä vanha malli) oli vähän omituinen, yksinkertaisempi tosin, mutta en löytänyt siitä edes herätyskelloa. Akku kyllä näytti kestävämmältä.. Tai sitten olen vaan tottunut vanhaan appleeni ja uusi tuntui siksi kätevämmältä.

      Poista
  3. Voi että, oli taas hauska postaus. Silittämisestä ajattelen ihan samoin, ovi kiinni vaan.
    Minullakin olisi aika luopua vanhasta puhelimestani, mutta en osaa päättää minkälaisen haluaisin. Menee tuo tekniikka eteenpäin niin hurjaa vauhtia, ettei mukaan kerkiä.
    Kaunis kuva kirsikkatomaatista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei ole kauheasti varaa valita noissa puhelimissa, tuommoiset tuotiin näytille, itse tykkään eniten niistä vanhoista Nokian kapuloista, eivät vaan toimi enää.
      Olen kuvitellut, että kirsikkatomaatti on yksivuotinen, mutta tuo pukkaa jo kolmatta vuotta samoista juurista, varret kuolee välillä ja syksyllä luulin jo juuretkin pois repineeni, sitkeä on.

      Poista
  4. Minä tässä töllöttelen tuota kiiltävää pesukoneen rumpua. Näkisitpä minkä näköinen meidän on tässä mahdottoman kalkkisessa vedessä. Muistan muuten, miten anoppini Suomessa kanssa ihmetteli meidän pesukoneen kiiltoa, sai ihan väärän käsityksen perheestäni ja luuli, että meillä ollaan niin kamalan tarkkoja, että kiillotellaan sitä rumpua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mitä, eikö teillä sitten muka kiilloteta rumpua, tottakai meillä niin tehdään, ilman muuta, mitäpä täällä ahkeruuden valtakunnassa ei kiillotettaisi :D:D

      Poista
  5. Noin se päivä hurahtaa. Aika monipuolisesti, kaikenlaista sattuu. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Sitä se on ihmisen elämä - näin korkealentoisesti sanottuna.
    Mukavaa huomista päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurimman aikaa tuntuu että hukkaan hurahtavat päivät..

      Poista
  6. Samaa mielta silittamisesta! Olen siirtanyt silittamisvekottimet lahemmaksi, mutta silti siita ei tule mitaan ennen kun on pakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vaikka menetteleehän se sitten kun pääsee alkuun..

      Poista
  7. No täälläkin silittäminen on ihan tosi karmeeta!
    Siksi jätänkin silittämättä!
    sSlitän jonkun sellasen vaatteen silloin, kun sitä tarvitaan, ja vaan silloin, hi!
    Kivan postauksen laitoitkin, hi, ja sulle hyvää huomista päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä ei muuta silitettävää olekaan kuin miehen paidat, miksi nekään ei ole silittämättä siistiä ainesta, höh.. onneksi niitä nyt on varastossa useampikin. Itselleni en juuri koskaan silitä mitään.

      Poista
  8. No hyvänen aika, et kyllä millään olisikaan ehtinyt ruokaa laittaa, hyvä kun ehdit kissaa sanoa pitkähäntäiseksi karvapalloksi! On siinä tapahtumaa poikasineen. Papanoitakin, mutta niistäpäs susta kehkeytyikin heti runoilijatar!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin kiireistä tämä kotirouvan elämä.. Voisin kyllä sanoa kissa,jos se sanomisella syntyy, laittaisin sen parvekkeelle odottelemaan rottia.

      Poista
  9. Jos olen joskus masentunut, käyn täällä, se auttaa. Nauran varmaan vielä huomennakin samaa naurua.
    Saamattomien askarteluhaaste oli jo liikaa, loppuja en sitten nähnytkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että edes muita naurattaa, itseäni ei kauheasti. Näkisitpä vain kuinka monta koivunrunkoakin olen tänään piirtänyt, niistä kasvaa aina palmuja!

      Poista
  10. Peikon hyvässä päivässä olisi vaan yksi kuva, jossa ei tapahtuisi mitään. Sinä olet hirmu ahkera... Pehmo-Pifille pöö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peikko osaa tiivistämisen jalon taidon. Pehmo-Pif vastaa pöh, sillä on ikävä leikkikavereitaan..

      Poista
  11. Jopas on monivivahteinen päivä ja sinä ahkeroit.
    Minä en silitä mitään, koskaan, eikä minun päivässäni tapahdu noin paljon ja sinä teet noin hauskan postauksen jopa jo puolikkaan päivän tapahtumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kuluu kun kävelee kameran kanssa ympäri huushollia ja miettii mitä olisi voinut tehdä.. Silittäminen kuuluu niihin hommiin, joita mieskään ei suostu tekemään, vaikka omista paidoista on kyse.

      Poista
  12. Harvinaisen puuhakas on aamupäiväsi ja jotenkin niin mahottoman valloittava kertomuksesi siitä, että se vetää mukaansa väkisinkin. Onko haaste vain otettavissa? Eräänä päivänä aion yllättää itseni tällä saralla.

    VastaaPoista
  13. Päivä kuvina kiersi blogistaniaa, josta sen nappasin lupaa kysymättä. Koska päivissäni ei paljoa tapahdu niin eihän siitä paljoa voi syntyäkään, paitsi tämmöinen razzie-kisaan sopiva tyhjänpäiväisyys. Ihan vapaasti näihin saa osallistua. Saamattomuuden saralla minua on kyllä vaikea päihittää..

    VastaaPoista
  14. Siellä etelässä minitomaatintaimi jo kukkii ja ihan ilman rehkimättä! Tasan ei käy onnen lahjat. Täällä paukahti pakkanen yöllä, ja mittari näytti vielä pari tuntia sitten 13 astetta.. Lintuharrastajien Tiira ehti jo ilmoitella netissä, että Turun seudulla ja Pohjanmaalla oli nähty västäräkki. Kuinkahan niiden ressujen käy?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen maalis-huhtikuu on kyllä tappava, just kun mieli virittyy kevään odotukseen niin pamahtaa hirveä pakkanen, lamaannuttavaa. Täällä on oikea kevät tänä vuonna myöhässä, harmillista, se on juuri sitä parasta aikaa kun ei vielä ole kuuma. Nyt on sadetta ja viileää riittänyt ihan liian kanssa. Varmasti täällä sitten pamahtaa kuuma kesä päälle yhtäkkiä, ääh.

      Poista