lauantai 15. syyskuuta 2012

Haukotusten välillä huomattu



että persikoita on vielä puussa...


eikä lautaseltakaan lopu. Tällä määrällä pitäisi jo poskienkin silottua persikanpehmeiksi. Tai ainakin energiatason nousta niin, että jaksaisi nostaa molempia silmäluomia yhtäaikaa. Mutta ei.

Olen nukkunut tosi ahkeraan. Raikkaan piristävän (+6 astetta lähteissä) Suomi-loman jälkeen täkäläinen tunkkainen kosteus väsyttää ihan mahdottomasti. Vaikka parin ensimmäisen päivän helteiden ja sitä seuraavan mahtavan ukkoskuuron jälkeen lämpötilat romahtivat alle kolmenkymmenen, mikä siis olisi inhimillisesti ottaen ihan siedettävää. Onko sitä muka jo tullut niin vanhaksi ettei elimistö enää viikossakaan sopeudu muutoksiin... nuorempana eka viikko kului aina hurjan siivousvimman saattelemana - mutta voihan sitä tietysti ajan myötä viisastuakin.

Mösjööstä en ole niin varma. Hän kun oli saapumispäivänäni ennen kentälle lähtöä aatellut keittää tervetulokahvit valmiiksi termariin. Koneeni oli tunnin myöhässä ja kotinurkalle kääntyessä Mösjöö muisti, että taisikin unohtaa espressopannun kaasuhellalle. Tervetulleeksi toivotti kotiovella sankka savu ja hiiltynyt kahvipannu. Onneksi oli koti vielä tallella.
Niin, ehkä väsymykseni syy onkin häkämyrkytys..

32 kommenttia:

  1. Ihania persikoita! Voi tuota mösjöötäsi, ehkä häntä jännitti kotiintulosi - onneksi tosiaan oli koti tallella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tässä iässä alkaa yhdellä sun toisella muistiin tulla aukkoja.. itse alkaa jo oppia ettei pidä poistua keittiöstä jos jotain on hellalla.

      Poista
  2. Kyllä osaa olla herkullisen näköisä persikoita. Ne on varmaan paaaaljon parempia suoraan puusta otettuna. Ihan tässä saa kuolaa pyyhkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En paremmuudesta tiedä mutta isoja ovat ja mehukkaita.

      Poista
  3. Persikoita, nam!
    Sinä sait todella erikoisen kotiinpaluukokemuksen! Onneksi talo ei palanut...
    Kysyit aionko/aiommeko muuttaa pysyvämmin. Ei ainakaan vielä. Tämä syksy on testiretki miltä eläminen vaikuttaa. Jos ei natsaa niin Italia on toinen vaihtoehto.
    Tulevaisuudessa en kyllä aio Suomessa talvia viettää ja siksi yritän löytää pakopaikan....
    Toivottavasti väsymys hellittää - nauti puutarhan vitamiineja, kyllä se siitä! :)
    (ja jos ei, niin sitten on kyse jostain muusta kuin vain väsymyksestä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, siis ihan tosissanne olette, ja mikä ettei. Eka syyskoleuden jälkeen minäkin huokasin helpotuksesta kun voin lähteä talvea pakoon.
      Noin viikko yleensä menee ympäri pyörien ja itseä etsien aina kun vaihtaa maata, ehkä se tästä taas lähtee käyntiin.

      Poista
  4. Huh,mikä moka tuo mösjöön unohdus!Onneksi tosiaankin koti ei palanut.
    Mmm,persikoita,täälläkin vielä niitä näkee torilla;itse kyllä enemmän pidän nektariineista. Meillä on nyt ollut miellyttävämpää,kuumaa on mutta vähemmän kosteaa.Tosin keskipäivän aikoihin on vielä sen verran kuumaa että puhti on poissa silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis kaksi ja puoli tuntia kahvipannun keittoa, onneksi ei liekki sammunut, olisi vielä ollut kaasuvaarakin, huh. Minäkän en ole oikein persikkaihminen, aprikoosi on enemmän makuuni.
      Miten tää ilma tuntuukin taas niin paksulta ja raskaalta Suomen kevyen helppohengitteisen jälkeen, kosteus kai sen tekee, ja pöly.

      Poista
  5. No olipa sulla aikamoinen tervetulotoivotus kotona. Mösjöö oli varmaan vaan niin tohkeissaan paluustasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olis aika hyvä tekosyy.. mutta totuus taitaa olla toinen.

      Poista
  6. Onneksi sentään koti ehyenä. Meilläkin asuu sellainen kahvipannuja poltteleva mösjöö ;-DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kahvipannupyromaaneja sielläkin.. kohta voivat perustaa klubin.

      Poista
  7. Persikoita, ihanaa. Onneksi selvisitte pannun menetyksellä, ainekset taisivat olla pahempaankin tuhoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ni-ih, olisi voinut olla poroja muuallakin kuin pannussa.

      Poista
  8. Nam! Täällä ei juuri enää saa kaupoista persikoita, vaan nektariineja. Vaarallisia nuo unohtelut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en erikoisemmin tykkää kummastakaan,mutta ovathan ne syötäviä, nektariinit kai säilyvät paremmin.
      Kaasun kanssa pelatessa ei paranis noin tyystin unohtaa..

      Poista
  9. Hui! Voi sitä mösjöötä! No, oli kuitenkin niin täpinöissään sinun saapumisesta takaisin kotiin, että sattuukos sitä siinä mielentilassa.

    Lepo loman päälle tekee terää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, saattaahan olla että Mösjöö yritti olla unohtamatta minut, kahta asiaa ei mitenkään voi mielessä pitää :)
      Juu, lomat voi olla väsyttäviä, sitähän se, pitää siis levätä.

      Poista
  10. Hui mikä tilanne! Mutta mikähän tilanne on, kun IE:llä ei pääse lainkaan blogiisi. Käytän yleensä chromia, mutta tällä ei saa laitettua lukijakuvaa??? IE:llä taas saa laitettua lukijakuvan, siksi meinaisin tulla sillä, mutta hieno bannerisi vain näkyy, eikä blogi liiku mihinkään. Merkillistä, sinäkö sille tartutit tuon uneliaisuuden? Yritän vielä kerran tulla, että saisin kuvani, mutta jos ei onnistu, tulen joku toinen kerta.
    Kyllä koko kesän ressukin väsyttää, sinulla oli aika aktiivinen loma, se vaatii veronsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpäs näkyy, tai siis ei näy, IE:ssa. Outo juttu, höh, onko se aina ollut noin vai vasta nyt? Käytän itse Firefoxia enkä ole tuota IE:a huomannut.
      Nyt väsyttää oikein toden teolla, nettiyhteydet toimivat miten sattuvat ja hitaasti ja vielä blogikin alkaa piilotella, argh! Riippuisko tuo ongelma blogimallista vai mistä kummasta.. en nyt osaa mitään tehdä sen eteen.

      Poista
  11. Olipa Sinulla jännittävä kotiintulo! Onneksi vain pannu hiiltyi, niitä kun saa uusia. Mosjöön ajatus on tärkein, tervetulokahvit kullalle. Toivottavasti väsymyksesi pian haihtuu. Mahtaako aikaero sotkea oloa? Paljonkos sitä nyt onkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole aikaeroa kun pari tuntia, sen huomaa aamulla kun herää aina liian aikaisin, illalla sitä ei kyllä huomaa että osaisi mennä ajoissa nukkumaan.. Täällä on kyllä tosi paksu ilma Suomeen verrattuna, hapettomampi ehkä, ikään kuin hengittäminenkin jo vaatisi ponnisteluja :)

      Poista
  12. Siellä on mahdollista nauttia lämpimästä ja varjossa tarkenee ihan mukavasti. Hedelmiä voi poimia kotipuista, no tietysti niitä nyt poimitaan täälläkin ennen kaamosta. Persikoita ei täällä kuitenkaan kasva vielä, Kuulemma Etelä-Suomessa vai oliko se Naantalissa on persikkapuu jo tuottanut pientä satoa.
    Maailman lämpötila muuttuu.
    Molemmat kuvat näkyvät firefoxilla.

    VastaaPoista
  13. Aika hyvä jos Suomessa saadaan jo persikoita kasvamaan, ehtivätköhän kypsyä. Täällä ne ovat melkein eka puita kukkimaan keväällä ja hedelmät kypsyvät vasta loppukesästä, ei vieläkään kaikki ihan kypsiä.

    VastaaPoista
  14. Persikat ovat kyllä herkkua ja tuntuvat kivalta kädessä, ihanan "nukkaisia" :D Melkoinen kotiinpaluu, vaan onneksi tosiaan oli kuitenkin koti, johon palata ;)

    Minulla on muuten tuo sama "vaiva", että aina Suomesta tullessani tulee yleensä nukuttua vähintään viikko. On se sen verran raskasta se lomailu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta se nukkaisuus on hiukan vastenmielistä kun ajattelee syötävää, vaikka kuoritaanhan ne kumminkin..
      Kiva kuulla että 'unitauti' ei ole pelkästään oma vikani. Totta sekin, että lomailu on niin kiireistä että lomalta palatessa on vallan uuvahtanut :) Onneksi ei tarvi mennä töihin..

      Poista
  15. Huh, onneksi ei käynyt pahemmin! Meillä oli ukko kerran vähän sulatellut silitysrautaa, kun oli laittanut sen kuumalle hellalle... Kummallisia nuo ukot! Onneksi minä en koskaan unohda ikinä mitään. ;-)

    VastaaPoista
  16. Heh silitysrauta taisi mennä rypyille :) Ukoilla ei kai ole samanlaisia pakkoneurooseja kuin meillä naisilla, on vielä palattava ulkoa sisälle tarkistamaan tuliko varmasti kaikki pois päältä. Minä kyllä unohtelen useinkin hellalle jotain, mutta vain silloin kun olen kotona savuvaroittimena :D

    VastaaPoista
  17. Toivottavasti ei ole häkämyrkytyksen oireita ja reiluja lomaltapaluustressin oireita.
    Ihanaa, persikoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla se hidasteleva sielu, jolla oli vaikeuksia seurata mukana.. Nyt alkaa jo vaikuttaa elo normaalilta.

      Poista