keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Vaimon comeback



Takaisin täällä, missä hedelmät poimitaan puista ja valkoista löytyy vain seinistä. Olisi kyllä aika söpöä, jos lumihangestakin pukkaisi keltaisia kumkvatteja tai peräti appelsiinipuita.

Talvi silti on täälläkin. Taisi olla eka kerta, kun matkan aikana ei tarvinnut vähentää tai lisätä vaatteita. Pariisissa pakasti -3 eikä täälläkään mikään kovin lämmin ole vaikka plussan puolella mennäänkin.
Lunta ei tarvitse puutarhassa kolata, mutta lapiolle ja haravalle olisi hommia. Koira on käynyt ’tasoittamassa’ kukkapenkkini ja sieltä sun täältä kuolleitten lehtien seasta nousevat jo narsissit hyvää vauhtia. Heräävä kevät, kuka ties. Meteo kyllä ilmoitti, että ARKTINEN talvi on vielä edessä päin. Onneksi tuli hankittua kunnon arktiset varusteet. Kyllä kelpaa odotella.

Nyt sitten pitäisi palautua arkeen kunhan ensin loppukin itsestäni löytää perille. Aasialaiset sanovat, että sielu seuraa aina vähän perässä, varsinkin jos liian nopeasti matkataan. Omani jää vuosi vuodelta yhä pidemmäksi aikaa vaeltamaan jonnekin välille. Sitä odotellessa teen inventaaria siitä miten miehen talous pärjää yksikseen:

- Ruuanlaitto sujuu ja tiskaaminen, mutta siihen ei kuulu tiskialtaan pyyhkiminen puhumattakaan kaapinovien pyyhkimisestä. Kuivunut tomaattisose ovenkahvassa on ihan normi juttu, kuka sitä huomaisikaan. Kerran oli poksahtanut kokonainen tomaattisosepurkki kaapissa, eihän sitäkään kukaan huomannut.
- Siivous sujuu, mutta siihen kuuluu vain lattian pesu mopilla, imuri on turha kapistus. Ja vessapytyn puhtaana pito; on erittäin ehdottoman tärkeää, että vessapytty hohtaa kloorivalkoisuutta. Lavuaarin ei ole niin väliä, siihenhän ei istuta.
Pölyjen pyyhkiminen ei missään tapauksessa kuulu siivoukseen. Minkä ihmeen pölyn? Kuvitelkaa vain mitä tässä hiekkamaassa voi seurata kuukauden täydellisestä pyyhkimättömyydestä.
- Pyykinpesu ei suju. Likaiset vaatteet voi heittää kamarin nurkkaan tai viedä pesulaan. Sinne ne saattavat unohtua, joten parrei ostaa kaupasta uusia jos nurkka täyttyy vanhoista.
Onneksi lapset ovat jo aikuisia, niille voisi käydä samalla tapaa. En  tosin ole koskaan ottanut riskiä kokeilla. 
- Oikeastaan vaimokin on aika turha kapistus, mutta telkkaria on kivempi katsella kaksin. Kadonneet kanavatkin vaimo osaa etsiä takaisin.

Tältä siis näyttää vaimon comeback tällä suunnalla. Mitenkäs teidän miehenne selviävät vaimottomista ajoista?

34 kommenttia:

  1. Nyt sanon jotain ainutlaatuista = positiivista anopistani. Hän on kasvattanut poikansa hyvin, pojat joutuivat kotona osallistumaan kotitöihin ja samoin appiukko, jonka ikäluokassa se ei todellakaan ollut normaalia, että mies essu edessä tiskaa ja imuroi ja leipoo ja kokkailee. Tai noi leipomiset ehkä vielä ymmärtää, sillä isänsä oli kondiittori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hatunnosto anopillesi. Nykyisin nuoret miehet taitavat jo nämä hommat pakosta hallitakin, mutta tämän vanhemman polven miesten kanssa on ollut opettamista. Minun mieheni oppi alkeetkin vasta nelikymppisenä,ihme täällä sekin, muuten sujuu mutta nuo 'pienet' yksityiskohdat tuottavat ongelmia :)

      Poista
  2. Ihan hyvä comeback;D IHania nuo kumkvatit,minullakin on kuva sellaisista vikassa postauksessa;D
    Eksä selvisi aika hyvin kun olin poissa;söi ulkona;D Muuten oli hyvä siivoamaan ja tiskaamaan;vaatteiden silityskin sujui hyvin kun minä en niin tykkää siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silitys ei ole mitään herkkuhommaa minullekaan, mies ei edes yritä, pitäisi tietysti ensin pestäkin ne vaatteet :) Otan silti mieluummin kontolleni vaatehuollon kuin ruuanlaiton.

      Poista
  3. Meillä mies kyllä pärjäisi yksin ihan hyvin...siivouksen kanssa minäkin selviäisin ilman miestä, mutta ruuanlaitto voisi olla hakusessa...meillä Mies tekee ruuan...:)
    Kun joutui sairaalaankin, evästi kovasti minua...epäili pärjäämistäni sinä aikana...sanoinkin, että "äiti" kyllä minä pärjään...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh he, sinullapa on huolehtivainen mies.Meilläkin enimmäkseen mies kokkaa, sekin johtuu varmaan siitä ettei tykkää minun viherryksiä sisältävistä keitoksistani :)

      Poista
  4. Suurpiirteisyys on hyvä, mutta kotiinpalaavan vaimon silmissä se on aikamoinen shokki. Ihan normaalinakin arkena näkyy ihan tarpeeksi tuo suurpiirteisyys. Sellaista perässä hiihtoa tämä elo on. Onneksi vanhemmiten oppii katsomaan paljon sormien välistä ja antaa olla. Ei jaksa eikä viitsi itsekään.
    Pitkiä aikoja en ole uskaltanut kokeilla, miten pärjäisi yksin. Voisi pärjätä liian hyvin :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sanoit totuuden, suurpiirteisyyden huomaa eritoten kotiin palatessaan, äkkiä siihen tottuu eikä viitsi itsekään, sitä paitsi ikänäkö helpottaa sopeutumista huomattavasti :) Suomalainen mies on yleensä hyvin kotikoulutettu ja pärjää hyvin, varsinkin nuoremmat. Täällä vielä äidit paapovat poikiaan ja vaimot miehiään.

      Poista
  5. Voi, paikka, jossa valkoista on vain seinissä! Hkiin on taas tullut lisää lunta :(

    Onneksi ei tarvitse miettiä, miten mies pärjää, kun miestä ei ole, koti säilyy siis kauniin koskemattomana, jos olen poissa. Kätevää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, jostain syystä ei ole enää yhtään ikävä lunta..
      Minä en ole ikinä saanut asua ihan yksin, aina joku kämppis matkassa. Haaveissa olisi se oma lomanurkka Suomessa, mutta haaveeksi jääkin, pakko tyytyä vain kadehtimaan.

      Poista
  6. Meillä taitaa kumpikin pärjätä ihan ok toisen poissa ollessa. Etupäässä vain minä olen ollut silloin tällöin viikon verran kotoa poissa, ei tartte huolehtia mistään. Meillä molemmat on tavallisen suurpiirteisiä, sitten kun jompaa kumpaa joku haittaa tai ottaa silmään, se korjaa tilanteen.
    Hedelmäpuusi on houkuttelevn näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä onkin aika ihanteellinen tilanne. Minua ärsyttäisi varmaan kaikista eniten oikein tiptop mies, joka olisi aina puunaamassa nurkkia tai hui kauhistus, käskyttämässä minua! Parempi vain tyytyä tähän itselle sopivampaan ja huomaamattomasti korjata jälkiä.

      Poista
  7. Kyllä se luutu pitää käteen ottaa, jos aikoo kotiutua. Selviää sen aikaa, kun jääkaapissa ruokaa riittää :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun ei sitten kannata kovin pitkäksi aikaa poistua kotimaisemista tai vaihtoehtoisesti omistaa kunnon kylmäkellari :D

      Poista
  8. Minä ja tuo kanssamatkaaja olemme kulkeneet paljon yhdessä, joten kokemusta ei ole, mutta hienoinen aavistus olisi. Taitaisi samantyyppiset askareet minuakin paluuni jälkeen odottaa kuin sinuakin.
    Mukavaa kevään odotusta vaan sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurten linjojen miehiä sielläkin ehkä :) Parempi se kuin ei mitään,tietysti. Olen kyllä erityisen kiitollinen mieheni kokkaus- ja tiskausinnosta, jälkien korjaaminen on pieni juttu siihen verrattuna.

      Poista
  9. Meillä kyllä siivotaan keittiössä. Poyydän kuitenkin, jätä minulle saareke ja tiskipöytä ja kaapistot. Minulla on niille pinnoille ihan omat niksini, en luota miehen yhden luutun taktiikkaan.
    Pölyt pyyhin aina minä itse. Muuten niitä ei pyyhkisi kukaan. Imuroinnista hän taas tykkää ja se on minulle helpotus. Tällaisessa sovun sekamelskassa täällä mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo yhden luutun taktiikka on muuten ihan totta, parempi siis itse luututa. Teillä on vallan mukava työnjako, minäkin mielelläni delegoisin imuroinnin, mutta mies on sellainen harjaystävällinen, tykkää kai siirrellä koirankarvoja paikasta toiseen. Eli aina kun lähden matkalle, otan matot pois lattialta, on sitten se moppaaminen helppoa :)

      Poista
  10. Mieheni on kyllä hyvin siisti, mutta pesukoneen kanssa hänellä on etäinen suhde...ja sen kyllä huomaa kun palaa. Pyykkiä on vaikka muille jakaa.
    Olet kyllä niin oikeassa tuosta sielun perässä tulemisesta.Se tulee ihan omia aikojaan perille. Lomaltapaluu on aika rankkaa ja mielessä myllertää milloin mitäkin..sitten arki vie mukanaan ja sielukin on mukana tässä ja nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ulkosuomalaiset ollaan kai erityisen alttiita tuolle sielun viiveelle.
      Tuota pesukonejuttua en ymmärrä, siis sehän on kone ja miehen pitäisi olla kiinnostunut, samoin kuin imuristakin, mutta ei sitten ollenkaan. Jos on joskus pakko jotain pestä niin minun mieheni pesee KÄSIN!

      Poista
  11. Vai kulkee sielu perässä? Se selittääkin paljon, sillä joihinkin paikkoihin se lienee jäänyt kokonaan..
    Naskartelija on kotihommienkin suhteen omatoiminen. Ruuan valmistus onnistuu, pyykinpesu ja monet kodin askaret paremmin kuin minulta, (mutta tietenkään pölyt eivät häntä häiritse, eikä kaapin ovien tahrat.) Sen puolesta saisin viipyä matkoillani vaikka kuinka kauan. Toinen juttu on, mikä on minun roolini tässä perheessä. Minua kuljetetaan mukana sosiaalisen kanssakäymisen takia, niin luulen. Ja olen mukava/mukana mökkireissuilla joten kyllä se fokus on yhdessäolossa. Niin luulen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä vakaasti uskon sielun hidasteluun, on tämä paluu aina sellaista turhaa ympäri pyörimistä ja lauleskelua 'Nyt mistä alkaisin..' ja eikös se ollutkin juuri se love story juttu :)
      Sosiaalinen kanssakäyminen on meillä aika paljon sanottu, mies on niin vähäpuheinen, läsnäolo taitaa riittää :)

      Poista
  12. Mun mies pärjää hyvin vaimottomat ajatkin. Anoppi teki hyvän työn poikien kasvatuksessa. Vaan lasten kanssa ei mies ole joutunut koskaan pitempiä aikoja olemaan eli en sitten tiedä miten pärjäisi kokonaisuutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun minun lapseni olivat pieniä mies oli aina töissä, en siis ole päässyt kokeilemaan minäkään. Uskon ettei olisi onnistunut kokonaisuutena, ruokaa olisi löytynyt mutta muuta varten olisi varmaan palkannut jonkun supernannyn hoitamaan hommat. Pojasta polvi on onneksi parantunut :)

      Poista
  13. Aika harvoin on mies joutunut yksin parjaamaan. Pesukoneen kayttoa han ei kylla hallitse. Tiskaaminen kavi ennen niin, etta han pesi astiat kasin ja laittoi tiskikoneen koreihin kuivumaan. Vaitti etta tiskikone tuhlaa vetta. Kunnes kerran mittasi vesimittarista paljonko sita vetta kului, ja huomasi etta kasin tiskatessa puolet enemman. Meillahan tiskataan juoksevassa vedessa eika sillain suomalaisittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juoksevassa vedessä meilläkin tiskataan. Täällä ei muutenkaan säästellä vettä silloin kun sitä raanasta tulee. Kaupunki katkaisee sen puolestamme vähän väliä.

      Poista
  14. Hyvin tulisi mieheni toimeen ainakin jonkin aikaa emännättäkin. Nälkä ei pääsisi yllättämään, sillä huushollissamme mies tekee ruoat ja hyvät tekeekin, niin arkiset kuin juhlavammatkin. Meikäläinen siivoaa sitten jäljet ja hoitaa tiskit.
    Pyykin kanssa voisi kyllä pidemmän päälle tulla ongelma, sillä pyykkikone on liian tekninen laite isännälle silitysraudasta puhumattakaan. Jouduimme kesällä ostamaan uuden pesukoneen, eikä hän ole vieläkään sitä kokeillut. Ei kokeillut edellistäkään, ja se sentään oli meillä kolmisenkymmentä vuotta. Siivous on enemmänkin minun päänvaivani. Isäntää eivät pienet villakoirat häiritse. Taitaisi olla vaan tyytyväinen, etten ole hoputtelemassa siivoustalkoisiin.

    VastaaPoista
  15. Teilläpä oli sitkeä pesukone, uusi ei taatusti tule kestämään yhtä kauaa. Vaatehuolto taitaakin olla eniten ongelmia aiheuttava miehille. Vaikka laitan pesukoneeseen säädöt valmiiksi ja näytän mikä nappi paidat pesaisee, niin ei se vaan houkuttele. Minusta kuitenkin suuri juttu, että ruuanlaitto hoituu,meillä ei ehkä ihan noin mestaritasolla kuin teillä, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
  16. Sirokko, edesmennyt pesukoneemme oli todellinen aarre, Suomessa valmistettu Upon Pesukarhu. Toivoa sopii, että nykyinen kone, ulkomailla valmistettu Rosenlew, kestäisi edes kymmenen vuotta. Takuu on vain kahdeksi vuodeksi. Uuden koneen plussaksi (ehkä se on niiden heikko kohtakin?) voi mainita, että ohjelmissa on valinnan varaa ja linkousteho puristaa vaatteet lähes kuiviksi. Kun aamupäivällä pesee, illansuussa voi kokoilla pyykit narulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehei nykyään enää kannata niin kestäviä koneita valmistaa, kuluttaa pitää. Meilläkin oli eka kone parikymmentä vuotta, seuraavaa siedettiin vain viisi vuotta kun jouduttiin korjaamaan niin usein, tämä viimeinen (vaikka halpis)on sentään jo käynyt yli 10 vuotta kiltisti. Meillä ei niin hyvää linkoa tarvitsekaan kun vaatteet kuivuu ulkona muutamassa tunnissa muutenkin, kesäisin melkein heti.

      Poista
  17. Kylmyys on täällä vain jatkunut. En muista, milloin Porissa olisi ollut 21 astetta. Päätin eilen, että minun ei yhtäkkiä ollutkaan tarpeellista mennä asioille. Muistin entisen opin: Aika hoitaa.

    Totuin tehtävien jakoon jo lapsuusperheessä. Se oli kuitenkin tullut taloon vasta minun sysntymäni jälkeen. Perheen kakkosena pitkän välin jälkeen sain näköjään aikaan muutoksen. Äiti aikoinaan muisteli, että hän oli saanut isäni puistelemaan matot vain salaa, ettei kukaan nähnyt. Minä en tuollaista isää enää nähnyt. Mieskin osaa kaiken tarpeellisen ja työt jakautuvat lähinnä sen mukaan, kuka osaa parhaiten ja/tai viitsii. Pojasta polvi parani vielä....

    VastaaPoista
  18. Minusta on hienoa, että Suomen kouluissa nykyään sekä pojille että tytöille opetetaan tarpeelliset taidot niin kokkaamisessa kuin käsitöissäkin. Ihmettelen vaan mistä siellä vielä voi uusavuttomia syntyä. Minun lapsuudenkodissani eivät pojat joutuneet siivoamaan eikä tiskaamaan, tekivät sen eteen enemmän miesten töitä. Avioliitto sitten opetti loputkin taidot. Täällä lapset/nuoret säästyvät aika hyvin kotitöiltä kun koulupäivät kestävät viiteen ja se vähä mitä aikaa jää kuluu läksyjen parissa, kouluissa ei näitä hommia opeteta ollenkaan. Lomilla tyttäret sitten oppivat kokkaamaan ja passaamaan veljiään..onneksi tuokin tapa on vähitellen muuttumassa uuden sukupolven myötä.

    VastaaPoista
  19. Tämähän on mielenkiintoinen keskustelu:)

    Me ollaan kuljettu näköjään aika paljon miehen kanssa yhdessä. Meidän avioliiton ajalta ei ole kovin monta kertaa, milloin miehen on "pitänyt" pärjätä yksin. Vajaa pari vuotta sitten lähdin iäkkään äitini kaveriksi kyläreissulle Espanjaan. Se on pisin aika kotona ilman vaimoa ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.

    Viikko vierähti reissulla, eikä mies ollut nälkään kuollut. Sen verran osaa laittaa ruokaa tai sitten käy työreissuillaan kulkiessaan syömässä valmiissa pöydässä. Kotikin oli siivottu, muttei tietenkään pölyjä... Mitä ne ovat? En niistä enää edes huomauta. Tasot kyllä tulee pyyhityksi, muttei tahroja kaappien ovissa. Tämä taitaa ollakin aika yleistä.

    Vaikkei pyykki kuulu miehen talousaskareisiin, hän pesi koneellisen sillä aikaa, kun vähän neuvoin. Ihan hyvää teki välillä olla yksikseen. Ja meillä äidin kanssa kaksistaan oli ikimuistoinen reissu. Ikinä ennen ei sellaista matkaa oltukaan tehty. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva että löysit vielä tänne! Tekee ihan hyvää välillä olla erossa miehestä ja panostaa muihinkin läheisiin ihmisiin (ja itseensä), eikös vaan :) Meillä se on jokavuotista, kun yleensä matkustan kesäisin yksin Suomeen pariksi kuukaudeksi. Sillä kokemuksella miehen jo pitäisi pärjätä paremminkin, mutta mitäs yksityiskohdista kun tärkeimmät asiat sujuu. Se kai riittää miehille yleensäkin kotihommissa.
      Vaikka en kyllä ymmärrä, miksi ei tiskin päätteeksi samalla voisi pyyhkäistä sitä allasta ja kaapinovia..

      Poista