maanantai 17. kesäkuuta 2013

Minä kuluttaja

Ulkosuomalaisten blogeissa on viime aikoina seurattu viikon ruokaostoksia ja niiden hintoja milloin missäkin maassa. Uteliaana ihmisenä kävin niitä lukiessani siinä ohessa kalastelemassa tietoja tilastoista miten Algeriassa kulutetaan muihin maihin verrattuna, ja nyt uuvutan teidätkin tiedoilllani.
Joissakin (amerikkalaisissa) tilastoissa Algeria katsotaan maailman kymmenen halvimman maan joukkoon. No niissä oli tietysti otettu huomioon vain hinnat eikä palkkatasoa, joka Algeriassa on keskimäärin 150-600 euroa kuussa käteen. Palkasta noin 54% kuluu ruokaan, Suomessa vastaava luku on 12,7 %. Seuraavina kulutusmenolistalla tulevat järjestyksessä asumiskustannukset, liikenne ja viestintä sekä terveys. Vaatteisiin algerialaiset kuluttavat minimaalisen vähän, siihen ei tarpeellisten menojen jälkeen mitään jäisikään eikä onneksi ilmaston vuoksi ole pakkokaan. Eurooppaan ja naapurimaihinkin verrattuna algerialaiset kuluttavat joka suhteessa huomattavasti vähemmän.
 Tilastot ovat aina jossain mielessä harhaanjohtavia, ja täälläkin erot köyhien ja rikkaiden välillä ovat tosi suuret. Voi sanoa, että kulutustilastoissakin  10 % väestöstä kuluttaa saman minkä kolmannes koko väestöstä.  Myös ero kaupunkien ja maaseudun välillä on suuri.

 Sitten siihen ruokapuoleen.  Täällä ei ole marketteja joista saisi kaiken kerralla emmekä me juokse jatkuvasti kaupoissa vaan ostamme kerralla enemmän. Usein siitäkin syystä, että aina ei ole kaikkea saatavilla ja varastossa on hyvä pitää hätävaraa. Varsinkin, kun koskaan ei tiedä kuinka monta henkeä on syömässä, minimissä neljä. Meillä minä kirjoitan ostoslistaa ja mies tekee ostokset, joten en voi antaa tarkkoja kulutushintoja. Täällä ei ole mitään bonus-korteilla tapahtuvaa markkinavalkoilua, joten ihan vapaaehtoisesti  paljastan nyt meikäläisten ostotottumukset.


  Pari uunituoretta patonkia (à 8-10 s) kulkeutuu aamulla leipomosta kainalossa tai päivän lehden välissä. Täällä ei olla turhan hygienisiä. Kerran ajattelematta poimin samaan tapaan ranskanleivän suomalaisessa marketissa. Ymmärsin nolostua vasta,  kun näin paperipussia tarjoavan kassaneidin ilmeen.
 Sekatavarakaupasta haetaan kuivamuona, maitotuotteet ja vedet. Meillä juodaan vain pullovettä, mitä nyt isäntä lipittää limpsaa. Algerialaiset kuluttavat 112 l henkeä kohti maitoa vuodessa, vastaava luku Euroopassa 223 l. Maitoa saa helposti happanevana pusseissa tai iskukuumennettuna purkeissa.


 Kuivamuonavarastosta löytyy tällä hetkellä (ylärivistä vas. lähtien) mm. ohrakuskus ja frik eli rouhittuja durum-vehnän jyviä, joita käytetään paikalliseen alkukeittoon chorbaan. Alhaalla orzoryynit, tavallinen kuskus, riisi ja normipastat.Alhaalla oikealla trida, kotitekoinen lempparipastani. Ylhäällä oikealla, kotitekoinen chakhchukha, se on rieskan tapaisesta leivästä revitty ja ryyneiksi pyöritelty ja valmistetaan samalla tapaa höyryttämällä kuin paikalliset pastat. Löytyi muuten pakkasesta, kukahan on sinne jättänyt, itse en tätä valmista.
Algerialaiset ovat vehnätuotteiden huippukuluttajia (200 kg/v). Niistä saa edullista ruokaa, sillä vehnä on valtion osittain rahoittama tuote. Suomessa kulutettiin sama määrä henkeä ja vuotta kohden noin 40 vuotta sitten, nykyinen kulutus on enää 70 kg.

Ja sitten käydään lihakaupassa...


Kerralla kunnon satsi lammasta ja naudan jauhelihaa. Mies perkaa liiat rasvat pois ja annostelee pakastimeen, yleensä hän tekee lammasruuatkin. Jauheliha on minun alaani. Yhdessä pussissa on anopin erikoisherkut, lampaansorkat. Niitä sekä grillataan että käytetään papukeittoon. Se on anopin apulaisen hommia se (yäks).
Lihakilo maksaa noin 16 euroa, mikä on tosi paljon täällä. Kanaa saa vähän halvemmalla. Ja vaikka liha kuuluu algerialaiseen perinneruokaan välttämättömänä osana, sitä ei silti kuluteta kuin 30 kg vuodessa henkeä kohti. Euroopan vastaava luku on 81,75 kg ja Suomessakin lihatuotteita kuluu n. 73 kg (riippuen vähän siitä mitä mitkin tilastot laskevat lihatuotteeksi).

Vihannestorilta tuli aimo pussukat, kestää varmaan pari viikkoa näistä kokkailla. Perunaa (55 senttiä kilo), sipulia (50 s), kaalia, kukkakaalia (60 s), valkosipulia, salaattia, kimppu persiljaa, korianteria ja selleriä, porkkanaa, valkoista naurista ja purjoa, vahapapuja, kesäkurpitsaa (1,20 e), tomaattia (1,8 e), paprika (1,5 e). Hinnat vaihtelevat nopeaa tahtia ja nyt ennen paastokuukauden alkamista ovat oikein huipussaan.
Algerialainen kuluttaa 113 kg kasviksia vuodessa, melkein yhtä paljon kuin eurooppalainen keskiverto (138).

Hedelmäpuoli menee täällä sesongin mukaan. Omasta puusta puristin juuri viimeiset appelsiinit mehuksi, luumut ovat melkein kypsiä. Aprikoosipuuni tuotti tasan kaksi hedelmää, joten on turvauduttava kaupan antimiin.Kirsikat ovat meidän puussamme tosi happamia, taimikauppias varmaan myi villikirsikan taimen.. Minä tykkään noista tummista makeista kirsikoista, joita napsin illalla telkkaria katsellessa. Mies puolestaan tykkää syödä meloneja.
Meidän persikkapuumme tuottaa hyvin, mutta sato tulee vasta loppukesästä, joten en pääse siitä nauttimaan, osa menee lomalaisten suihin, osan mies hilloaa. Nyt ostettiin kokeeksi muutama litteä persikka, olivat muuten tosi hyviä, mietoja ja makeita,  parempia kuin tavalliset pyöreät. Voisin vaihtaa oman persikkapuuni tuollaiseen, satokin tulee jo alkukesästä. Litteä persikka on kiinalainen mutaatio 2000 vuoden takaa ja sen uskottiin antavan ikuisen elämän. Jestas, olispa kamalaa.
Hedelmät ovat täällä suhteessa kalliita, vaikka olisivatkin paikallista tuotantoa. Algerialainen kuluttaa noin 63,4 kiloa vuodessa, Euroopassa luku on kaksinkertainen (126). Minä varmaan kulutan tuon eurooppalaisen määrän pelkästään  alkukesän kirsikoilla ja loppukesän vinirypäleillä.





25 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista kurkistaa kauppakassiisi.Ja huomasin että kasvikset eivät niin halpoja olleetkaan kuin oletin paitsi että tuo kukkakaali oli kadehdittavan halpaa...
    Kun sanot tuolla että ei ole marketteja,tarkoitatko ettei ole lainkaan supermarketteja?
    Onko tuo frik samaa mikä täällä on nuorena,vihreänä poimittua ja auringossa paahdettua vehnää,tosin sen nimi on täällä freekeh?
    Ja jännää että chakchukha on tuo leivästä tehty juttu kun taas minä miellän sen sellaiseksi ruuaksi joka on tehty munista ja kasviksista (Wikin mukaan se on sillä nimellä tunnettu myös teilläpäin )

    Täälläkin ruokaan menee suhteessa paljon enemmän rahaa kuin Suomessa....mutta ulkona syöminen on halvempaa...

    VastaaPoista
  2. Täällä Annabassa ei ole ollenkaan supermarketteja, vain sellaisia pieniä supereteiksi sanottuja elintarvikekaupoja. Pääkaupungissa niitä kyllä on, ranskalainen Carrefourkin.
    Frik on juuri sitä, vihreää kuivattua vehnää rouhittuna. Ja tuo chakhchoukha on lausuntajuttu, en vain tiennyt miten sen olisin suomeksi kirjoittanut, tuo kh ääntyy kurkkuhoona tässä ruuassa. Täällä on myös sitä koolla lausuttavaa kasvischakchukaa :)
    Täällä on levinnyt snack-ruokalat, kun varsinaiset ravintolat on paikallisille kalliita. Eurotuloinen silti syö vielä 35-40 eurolla kolmen ruokalajin aterian kalliimmasta päästä hyvässäkin ravintolassa, plus viinipullo 15 e.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastan tuota freekehiä tai frikiä kuten teillä sanotaan.Nyt kun on lämmintä ei kauheasti maistu mutta talvella tulee sitä syötyä useinkin, Kallista tosiaankin tuo ravintolassa käynti teillä...

      Poista
    2. Täällä tuota frik-keittoa syödään kaikissa juhlissa ja paastokuukauden aikana joka päivä alkuruuaksi, pääkaupunkiseudulla tosin käyttävät siihen vermiselliä, vai mitä enkelinhiuksia lie suomeksi. Yleensä paastokuukauden jälkeen sitä ei enää vähään aikaan tee mieli nähdäkään :) Mutta hyvää se on silti.

      Poista
  3. Mä myös ihmettelin hedelmien hintoja siellä.
    Luulin, että ovat tosi halpoja.
    Mutta tuoreita ainaskin ovat.
    Täällä meillä kyllä menee paljon rahaa pelkästään jo pakkauksiin. Ihan turhaan niin paljon monet pakataan, vähemmälläkin selviäisi.
    Kiva kuitenkin oli kurkata, mitä sun ruokakassisi sisältää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisin täällä ei enää oikein mikään ole halpaa, kun palkat eivät ole nousseet hintojen kanssa samaa tahtia.
      Noista muovipusseista pitäisi täälläkin päästä eroon, niitä alkaa jo olla joka puussa koristeena. Ennen kietaistiin tavarat sanomalehteen ja kannettiin korissa sikin sokin, sen tavan toivoisin tulevan takaisin.

      Poista
  4. No ei siellä ole ihan halpaa palkkatasoon nähden. Hedelmät on kyllä herkullisen näköisiä. Ei kyllä ne sorkat tosiaan houkuttele :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi maaseudulla pystyvät vielä elämään suhteellisen omavaraisesti ruuan suhteen vaikka muuten kurjissa oloissa. Täällä on hedelmät ja kasvikset todella hyviä auringossa viljeltyjä loppuun asti, samoin liha on hyvää. Paitsi ne grillatut sorkat ja lampaanpäät, vaikka joidenkin herkkua nekin.

      Poista
  5. Ompa siella liha kallista! Siis minulle hinta ihan ok mutta paikallisen tulotason mukaan hintavaa.
    Sorkista tulee mieleen suomalainen hernekeitto.
    Minakin tuota chakhchukhaa ihmettelin Jaelin tapaan. Kun taalla se on munista, tomaateista ja
    paprikoista tehty "munakas". Joskus siihen lisataan myos oliiveja ja/tai tulisen mausteisia
    marokkolaisia mergez-makkaroita. Ja tunnettu Pohjoisafrikan juutalaisten ja muidenkin
    aamiaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se kasvischakchuka on myös täkäläistä ruokaa, paitsi että käyttävät siihen tosi paljon sipulia ja harvemmin munia.Noissa kahdessa sanassa on eroa vain arabialaisssa äänteissä, joita ei länsimaisissa aakkosissa ole :) Mergezejä syödään täälläkin, niitä meillä grillataan varsinkin kesällä, tulisia ovat, kyllä.
      Täällä kulutus pysyy pienenä juuri hintojen takia, kaikilla ei ole varaa esim. lihaan, syövätkin sitten paljon kuivattuja papuja ja linssejä sen sijaan, ne on sentään edullisia.

      Poista
  6. Olipa mielenkiintoista lukea tätä. Aika huima ero Algerian ja Suomen välillä siinä, miten suuri osa palkasta menee ruokaan! Nuo ryynit ja pastat näyttävät kyllä tosi mielenkiintoisilta - saisipa täältäkin. Viime viikolla näin kaupassa uutuutena quinoaa, mutta hinta oli niin tähtitieteellinen, että ostohalut karisivat siihen.

    Täälläkään hygienia ei ole just ihan jetsulleen. :-) Sanomalehti on erinomaista käärepaperia, ja olen monesti miettinyt, eikö siitä irtoa elintarvikkeisiin mitään (painomustetta?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, tuo quinoa on tosi riittoisaa. Ostin itse pienen pussukan, mutta nyt menee päiväys jo vanhaksi. Tosin en kovin usein sitä käytä, mutta sitä voisi käyttää useamminkin. Aluksi maku oli aika mitäänsanomaton, mutta maustamalla ja uusia reseptejä hankkimalla, siitä saa tosi mielenkiintoisia versioita.

      Poista
  7. Kun on pieni palkka, niin eipä siitä paljoa voi kuluttaa. Ja nyt kun tänne tulee ulkomailta lähes kaikki ruokatavarakin, niin hinnat on tosi korkeita paikallisille. Tämä oli se markkinatalouteen siirtymisen huono puoli.
    Enpä ole painomustetta koskaan ajatellut. En ainakaan meidän patongeissa ole huomannut, mutta ei ne kauaa siinä ehdi pyöriäkään kun leipomo on nurkalla. :) Yleensä sanomalehteen kääräistään vihannekset ja hedelmät, nehän keitetään tai pestään kuitenkin. Painomuste taitaa olla se pienin mahdollinen vaara mitä kaupasta voi tullessaan tuoda - jos ajattelee kuinka moni ihminen on tavaroita käpälöinyt jo ennen tiskiin laittamistakin. Hygieniapassi on tuntematon käsite näissä maissa :D

    VastaaPoista
  8. Hyvin taidat olla asioista perilla!

    VastaaPoista
  9. E.r.i.t.t.ä.i.n mielenkiintosta luettavaa ja kuvatkin. Lampaansorkat...uusiakin asioita tuli esille, heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös ne siansorkatkin ollut Suomessa ennen muinoin jonkinlainen jouluherkku..vielä kylminä hyytyneenä liemessä... uh, kuvittelen.. taidan sittenkin mieluummin syödä grillattuja lampaansorkkia :)

      Poista
  10. Olipa kiinnostava postaus. Olet oikein paneutunut asiaan, kiitos sinulle tästä.
    Yllättävän kallista teillä tuntuu olevan palkkatasoon suhteutettuna.
    Noita kasvispussukoitasi ihastelen. Meillä on nyt kasvikset melko kalliita. Hämmästelin viime viikolla maalla kaupassa kukkakaalin hintaa 5,80 € kilo. Ehkä parhaaseen tuoreitten vihannesten aikaan täälläkin taas hinnat vähän putoavat.
    Lampaanlihasta tykkäisin, mutta meidän kaupassa sitä on harvoin, sekin tulee jostakin Uudesta Seelannista.
    Sinä osaat niin hauskasti kirjoittaa arkisistakin asioista, osaat luovia elämän tosiasioissa hötkyilemättä.
    Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
  11. Eräs täkäläinen ystäväni, joka kerran kävi Suomessa kanssani ja naureskeli siellä miten voidaan ostaa yksi kasvis tai hedelmä kerrallaan, sanoi hiljattain, että nyt ollaan tultu siihen samaan täälläkin, ei ole varaa enempään. Sesongin mukaan kasvikset on täällä kyllä suht edullisia, samaa ei voi sanoa hedelmistä.
    Kyllä minä olen Suomessakin monesti ihmetellyt hintoja, niin kuin tuo kukkakaalikin, tai yksi paprika joka maksaa maltaita.
    Minusta on tullut tosi nirso lampaanlihan suhteen, Helsingissä Hakaniemen hallista olen joskus ostanut ihan hyvää.

    VastaaPoista
  12. Kuulostaa hurjan epätasa-arvoiselta; 10 % väestöstä kuluttaa saman, minkä 30 %! Meillä täällä Suomessakin on tuloeroja, mutta suurin osa voi olla ihan tyytyväinen oloonsa. Toistaiseksi. Saa nähdä, mitä supistuksia on tulossa, kun niin kamalan kurjasti muka menee. Rikkaat kyllä rikastuvat edelleen.
    Kävin eilen torilla ja kukkaroni keveni aikatavalla, vaikka yritin vähän nuukailla. Mansikat, suomalaiset jo tähän aikaan, maksoivat joka myyjällä 5 €/l, espanjalaiset kirsikat samon 5 €/l joka myyjällä, suomalaiset herneet jokaisella 4 €/l. Eikös kartellitouhu ole kiellettyä?!
    Perunakauppias myi torilla suomalaista siikliä 8 eurolla kilo. Saavat siiklit halveta minun puolestani, timo kelpaa meidän perheeseen. Sitä sai tänään lähikaupan tarjouksesta 1,29 E/kg ja olivat vielä valmiiksi pestyjäkin.
    Hyvää juhannusta! Miten sitä teillä vietetään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää juhannusta sinne! Meillä ei vietetä keskiyön juhlaa, pimeä putoaa päälle jo viimeistään kahdeksalta, tavallinen arki siis. Ehkä poltan roskia tynnyrissä, vähän kuin juhannuskokkoa :)
      Täällä tuo pieni osa ihmisiä on tosi tosi rikasta muihin verrattuna, sitten on taas tosi tosi köyhiä joilla ei ole edes asuntoa pään päällä, kerjäävät kaduilla. Suurin osa taitaa olla alempaa keskiluokkaa, nippa nappa riittää tulot välttämättömään ruokaan.
      Ei kyllä ole halpaa sielläkään tuo ruokapuoli, muihin Euroopan maihinkin verrattuna kallista on. Jäisi siiklit ostamatta minultakin. Tämä on eka vuosi kun vanhempani eivät enää jaksaneet laittaa perunamaata, taisi nyt jäädä uudet perunat lopullisesti muistoiksi.

      Poista
  13. Siellä on erilaista ja kuitenkin aika samanlaista. Peikko voisi ja huolia persikkapuun, mutta se on niin kesy, ettei se halua olla metsässä.

    VastaaPoista
  14. Todella mielenkiintoinen vertailu. Tätä piti lukea oikein ajatuksella :)

    VastaaPoista
  15. Lueskelen blogiasi näin jälkijunassa, aina silloin tällöin palaan takaisin ja luen enemmän kerrallaan, siksi kommentoin näin myöhässä. Ihan tohon litteään persikkaan kiinnitin huomiota, nimittäin anopillani kasvaa samoja (Turkissa) ja kuulemma nimi ainakin täälläpäin on ruusupersikka. Maku oli minustakin huomattavasti normipersikkaa parempi. Turkissa kuitenkin sato on ruusupersikassakin vasta kesän loppupuolela, hieman ennen viinirypäleiden aikaa.. Joskin kasvupaikkana on viileämpi ylänkö. Ilmeisesti on teillä siis erilainen kasvuilmasto? Meillä jos ruusupersikan tuo rannikolle kasvamaan, se ilman kosteuden ja kuumuden vuoksi mätänee ennenkuin kypsyy. :(

    VastaaPoista