Kiitoksia mukavista lomatoivotuksista! Reippaasti loma on lähtenytkin käyntiin, läppäriä en ole paljon ehtinyt katsella ja nyt sen avaaminenkin saa jo leukapielet repeämään haukotuksista. Aika ihmeellistä, mutta aikansa kullekin touhulle, niin kai se menee.
Ja mitä tässä sitten on tullut puuhailtua. Ihan ensimmäiseksi retki lapsuuden maisemiin. Tiedättekös muuten missä järjestetään letkunheiton MM-kisat? Olivat menneet ohi ennen kuin ehdin mukaan, mutta Letkun kylässähän ne tietenkin kisataan. Ennätys miesten sarjassa on raapaisun yli 17 metriä, että taitolaji sekin.
Letku on virkeä kylä, 380 vakiasukasta, lähes 300 kesämökkiä. Entinen kansakoulunikin vuodelta 1903 on vielä pystyssä ja toimiva. Tosin vain ala-asteena enää, oppilaita yhteensä 24. Kummasti on myös pihan kalliot kutistuneet - niin pelottavan suuria kuin ne silloin olivatkin!
Sama kutistumisprosessi on tapahtunut entisen kotipihanikin kallioille. Olemme asuneet niin monessa talossa, että muistini on tallentanut tärkeyslokeroon vain niiden lähellä olevat kalliot, jokaisella talolla oli omansa ja niihin liittyvät useimmat lapsuudenmuistoni. Sieltä kai olen ammentanut rakkauteni kiviinkin.
Kylä on onnistunut pitämään myös täyden palvelun kyläkauppansa muuttamalla sen osuuskunnaksi, johon halukkaat saivat osallistua 500 euron satsauksella. Hieno juttu! Muuten olisikin kauppareissut pidentyneet kymmeniin kilometreihin.
Koska menneisyydessä käytiin, niin tottakai piti käydä katsomassa paikallisen Härkätien kesäteatterin esittämä samalle ajalle sopivasti osuva esitys
Jööttiporin Jorman paluu. 60-luvun Saabikin oli löytynyt Jorman alle, tietysti kun Göteborgin keksitehtaalta tuli kotikylässään käymään. Näytelmään sisältyi yleisön ruokinta ajan mukaan eli annos uusia perunoita ja silliä, sitähän siihen aikaan kesäisin eniten syötiin.
Menneisyydestä pulpahdin hyvin nopeasti nykyisyyteen, kun vastassa oli vallan merkillisiä otuksia.
Hyvin näiden hyökkäykseltä sentään selvisin enkä itsekään tykittänyt ketään avaruuteen. Kilttejä olivat.
Helsingissä piipahdin vain pikaisesti, monta paikkaa käyntilistalla on siellä vielä käymättä.
Ehdittiin sentään käydä patsastelemassa Eiran rannassa ja kaffella Caruselissa.
Ei mikään helppo harrastus tämä patsastelukaan. Nämä tyypit katselevat merelle ja teoksen nimi on
Onni, tekijä Rafael Saifulin. Jos ette itse jaksa hankkia onneanne rantakalliolla istuen niin nämä sijaisistujat voi hankkia rantaansa hintaan 98 000 euroa. Keskimmäinen ei kuulu kauppaan.
Seuraavaksi alan lajitella kuvia Keski-Suomen lenkiltäni, siitä sitten seuraavaksi.
Yritän toki vierailla blogeissannekin, aina kun aikaa riittää tai silmät ei lurpsahda kiinni...
Ei ole todellista. Minä kävin eilen myös entisellä lapsuudenpaikkakunnallani, ja kuvasin myöskin entisen koulun ja asuintalomme. Meinasin tehdä siitä postauksen, jonka otsikoksi mietin laittavani "Paluu menneisyyteen". :-D No nyt täytyy ainakin keksiä jokin toinen otsikko. :-)
VastaaPoistaKiva oli käydä kierroksella Letkussa. En ole tiennyt, että tuommoinenkin paikkakunta on olemassa.
Sanotaan Letkulla niin kuulostaa vähemmän ahtaalta kuin Letkussa :)
PoistaTaitaa olla monen harrastus kesällä tämä menneeseen palaaminen, ja tietysti siihen aina kuuluu koti ja koulu jokaisella, omin maustein maustettuna kuitenkin aina erilaista, voisi olla vaikka jo meemi täällä blogistaniassa :
Myöhästyneet hyvät lomallemenon toivotukset. Mutta nythän voin toivotella mukavaa lomallaoloa ja paluuta juurille.
VastaaPoistaTottakai Letkussa on letkunheittokisat, olisi pitänyt arvata, tosin en tiennyt tuommoista paikkaa olevankaan.
Kiitos kiitos, riittäähän tätä lomaa vielä. Juu, eihän ne letkut niin kovin näkyvästi yleensä olekaan esillä, tämäkään, yksi Tammelan pikkukylistä, ainakin kunnes saavat enemmän mainosta maailmanmestaruuskisoilleen :)
PoistaKuvasin tuon Onni-patsaan joskus kesäkuussa.
VastaaPoistaJep, on se kummaa, miten lapsuuden kukkulat ja pulkkamäet kutistuvat vuosien mittaan, olen huomannut saman jutun.
Joskus kyllä tavataan, kun tulet Hkiin, ehdottomasti!
On se tosiaan onni istua kalliolla ja katsella merta kauniina kesäpäivänä, kauas näkeminen on todella rentouttavaa. Sinä se pidit näyttelysikin taas niin aikaisin, heinä-elokuu ovat niitä minun kuukausiani, mutta olisi se kiva nähdä muutenkin, ehkä vielä tulee tilaisuus.
PoistaMielenkiintoista oli kurkistaa menneisyytesi maisemiin,hauska nimi tuo Letku;D Ja onneksi sai kyläkauppa pysyä pystyssä:)
VastaaPoistaMinäkin olin tänä vuonna taas lapsuuteni maisemissa eli Seurasaaressa,joka niihin kuuluu.
Mukavaa loman jatkoa! Minäkään en pahemmin tietokoneen eteen ehtinyt (tai päässyt) nyt Suomesa olon aikana.
Pikkukylistä koulut ja kaupat tahtovat häävitä, tosi mukava että tuolla ovat pystyneet ainakin vielä säilyttämään.
PoistaSeurasaaren kupeessa on varmaan kiva ollut elää, kaupungissa ja kuitenkin niin lähellä luontoa.
Voi voi, ehdit jo lähteä sinne helteisiin, toivottavasti syksy tulee tänä vuonna sinne ajoissa, sitä ainakin toivon meille päin, sitten kun sinne taas pääsen.
Huomenta ja mukava, että olet päässyt turvallisesti takaisin kotiin. Pitäisiköhän käydä ensi kesänä kurkistamassa kuinka pieneksi silloin jo "pikkumetsäksi" kutsumamme metsäpläntti kerrostalojen välissä on kutistunut...
VastaaPoistaHeh, 'pikkumetsä' jo silloin on varmaan jo ihan bonsai-puistikon kokoa :)
PoistaMinulla on vielä yli kuukausi Suomi-lomailua edessä, mökillä taitaa kulua osa siitä.
Paluu lapsuusmaisemiin on niin ihmeellistä. Kaikki niin tuttua ja toisaalta niin paljon muuttunutta. Kyllä se on retki vuosien taakse. Letku on vieras paikkakunta minulle, jos tuttu olisi, niin kaipa siellä jo olisin kisannut letkunheitossa.
VastaaPoistaMukavai matkoja edelleenkin.
Et sitten koskaan ole ajellut Hämeen Härkätietä Turusta Hämeenlinnaan, siltä väliltä se Letkun kylä löytyy. Luulen, että olisit letkunheitossa tehnyt maailmanennätyksen, eka kertaa oli nämä kisat ja sen verran olet varmaan virvelillä heittoja harjoitellut, vallan letkeää kisailua teidän suohiihtonne jälkeen.
PoistaHienoa, että siellä on säilynyt pieni ja kaunis kyläkoulu toiminnassa. Niin mon et ovat säästövimmassa sulkeneet ovensa.
VastaaPoistaMinäkin ihmettelen aina lapsuuskotini mäen pienuutta, ennen se oli jyrkkä ja korkea, tuskin uskalsin pyörällä alas laskea.
Ehkäpä kaikki kutistuu sitä tahtia kun itse isonen.
Kesäteatterissa kotikylälläni minäkin kävin taas tänäkin kesänä. Kahen akan loukussa - oli näytelmän nimi.
Minustakin hienoa, että kauppa ja koulu vielä ovat toiminnassa niinkin pienessä kylässä. Muutenkin aktiivista porukkaa siellä. Ja juu, kyllä kerran kesässä vähintään pitää kesäteatterissa käydä.
PoistaKyllä se maa on kohonnut huimaa vauhtia ja mäet painuneet kasaan, ainoastaan puut ovat säilyneet korkeina ja jotkut jopa kasvaneet, ihmeellisiä ovat muutokset.
Kutistuminen on kyllä kumma ilmiö. Kävin kerran katsomassa paikkaa, missä asuin 5-vuotiaana ja lähellä virrannut suuri koski oli kutistunut lähinnä ojaksi :-o
VastaaPoistaHyvä kun monet rakennukset ovat vielä paikoillaan. Voit käydä nostalgiakierroksella, monilla vastassa on kerrostalorypäs. Hyvää lomaa. Unohda koko läppäri ja muistele sitten syksyllä uudelleen.
Niin sen kutistumisen kanssa voi joskus käydä. Mutta nythän sinulla on oikein iso koski siellä lähistöllä katseltavana.
PoistaMinä olen kyllä itsekin kutistunut korkeudestani ainakin kolme senttiä :D
Vaikken samoja alueita harrastanut, menneisyytesi muistuttaa aika lailla omaani. Ainakin nuo kesaiset maisemat taisivat olla aika samankaltaisia ympari Suomea.
VastaaPoistaPS. Ja kivista voisin sanoa samaa. Haluaisin ison graniittimohkaleen pihalleni.
VastaaPoistaMinusta koko Suomi on aikalailla samanlaista ainakin rakennuskannaltaan, metsät vain vaihtelevat alueittain ja vähän mäkisyyskin. Hämeen korvissa tuntee äkkiä olonsa ahtaaksi kun ei näe horisonttia missään, rannikolla sentään on avarampaa.
PoistaJuu kivi, ehkä se löytyy pihavallisi alta kun tarpeeksi kaivat :)
Sama ilmiö on tuttu myös minulle. Toinen ehkä vielä suurempi muutos on se, että paperikartalla oleva vanha iso suo ei enää olekaan suo, vaan korkeaa mäntymetsää. Ojitus, ojitus... En tykkää siiitä ollenkaan.
VastaaPoistaKyllä, mäntymetsä humisee minunkin syntymäkotini lähistöllä. Isoisän isäni aikanaan joutui kottikärryillä täyttämään yhden kokonaisen lammenkin, kun yhtiön piti saada metsänsä kasvamaan kuivalla maalla. No, Tammelassa on sentään vielä valtava Torronsuo kasallispuistona, jotain sentään säilyy.
PoistaMinä se palasin maailmanmatkoiltani siihen kotiin, johon muutin ensimmäisen kerran juuri neljä vuotta täytettyäni. Silloin se alue tarkoitti paria valmista ja muutamaan rakenteilla olevaa seitsenkerroksista taloa keskellä peltoa, jossa vielä lehmät laidunsivat. Nyt tämä on jo keskustaa linja-autoaseman ja rautatieaseman välissä. Tässä kerrostalossamme asuu kai vielä pari kouluikäistä lasta. Meidän aikanamme silloin muinoin samasta talosta sai jo irti pari pesäpallojoukkuettakin pikkulasten lisäksi... Kyllä tästäkin saa irti riittävästi nostalgiaa :)
VastaaPoistaVarmasti huikeaa palata kotiin noin suurten muutosten keskelle! Lapsiluku on tainnut vähetä, jos niitä onkin niin eivätpä juurikaan ole näkyvissä saati kuuluvissa, joskus tuntuu että täällä kerrostalossakin asuu lähes autiotalossa.
PoistaMielenkiintoinen tuo keskimmäinen patsasneito!
VastaaPoistaLatkun kylästä kuulen ensimmäistä kertaa. Letkeää menoa siellä, arvaan!
Tässä nyt sitten teen Letkua kuuluisaksi, sitä muuten mainostetaan iloisten ihmisten kylänä :)
PoistaMainio postaus. Letkusta en ole kuullutkaan. Lapsuuden kalliot ovat joka paikassa surkastuneet, isot montut olemattomia. Hitsin hauska tuo viimeinen kuva, hymyä huuleen :)
VastaaPoistaTämän postauksen jälkeen Letku onkin sitten jo monelle tuttu nimi :)
PoistaJuu, kaik näköjään surkastuu, itsekin..
Sirokko, minunkin puolestani mukavaa Sinulle Suomi-lomaa! Mukava katsella lomakuviasi. Taidetta näkyy Sinunkin silmäsi löytävän kierroksella, ja hauskoja paikkojen nimiä. Kalliot ovat kutistuneen minunkin synnyinseudullani. Ihmettelen, kuinka veljeni sai katkaistua minun sukseni niin pienessä mäessä. Se oli kyllä onni, sillä hän osti paremmat tilalle.
VastaaPoistaKiitos, tykkään kierrellä ja katsella, suomen kesä on siihen otollista aikaa, tapahtuu niin paljon kaikenlaista, näyttelyitä ympäriinsä, vaikka mitä. Harmi vaan, että lähes kaikki loppuu jo elokuun alussa.
PoistaHih, sinulla on käynyt tuuri suksien kanssa :)