Päijänteen rannoilla- osa 1

 

Jee, nyt se taas tuli, tilaisuus päästä paikkoihin, joissa en ole ennen käynyt!  Ihan suksilla ei tarvinnut lähteä, vaikka pari kylmempää päivää osuikin kohdalle, vaan ystäväni avasi Mitsunsa ovet ja ei kun matkaan. Kuvasta jo ainakin Lepis tietää mikä oli eka kohde, hän se on jättänytkin tämän siemenen  kaivertamaan aivojani.

 

Joutsahan se! Joutsan Teboililta saa muuten mahdottoman hyviä korvapuusteja. Kannattaa tankata itsensä ennen kuin lähtee tarpomaan Haihatuksen taidekeskuksen peltoja ja galleriaa. Siellä oli meneillään näyttely Muu maa, avoinna 4.8. asti,  pääasiassa ITE-taidetta. Wikipedia selittää sen uudelleenartikuloiduksi kansantaiteeksi. Mielikuvituksen ja luovuuden räiskettä ainakin, inspiroivaa kaikin puolin.

Saara Vallineva. Paratiisi

 Löytyykö kotoa tarpeettomia palapelejä? Ei kannata heittää roskiin, palasista voi taiteilla vaikka mitä.

Johanna Juvonen & Biagio Rosa. Mielikuvituksen hedelmiä

 Oi, granaattiomenankaan kuoria ei kannata heittää pois!  Syksyn satoa ja mielikuvituksen lentoa odotellen...

Mauri Korhonen. Ilkeän noidan talo

Tämä näkkileipäarkkitehtuuri muistutti hämmästyttävästi Annaban  keskeneräistä rakennuskantaa. Ilkeitä noitiakin löytyisi.
Ja jos en väärin muista, niin seuraavat huippuhulvattomat taulut ovat myös Korhosen käsialaa sarjasta Vanha merimies muistelee :

Rio de Janeiron favelat

Silta Kioton keisarillisessa puutarhassa

Sarjassa oli vielä taulut The Red Eiffel ja Sidneyn oopperatalo. Uskomatonta mitä kaikkea vanhoilla rintsikoillakin voi ilmaista! Haihatuksessa olisi saanut kulumaan aikaa vaikka kuinka. Joltisen sitä kuluikin, vaan etiäpäin oli kiire. 

 Kärkistensillan pylonissa kiipeili alaston mies. Onneksi ei ihan autoilijan silmän korkeudella, siinä olisi huomio saattanut herpaantua liikenteestä. Se onkin tarkoitettu lähinnä vesilläliikkujien silmille, mutta utelias kävelijäkin voi sen sillalta kurkata, veistos siis on kyseessä. Seppo Uuranmäen teos Poikittain

Matkan historiallinen osuus tuli suoritettua Luhangan Tammijärven mäkitupalaismuseossa. Siellä voi tutustua suomalaiseen elinympäristöön aina 1700-luvulta lähtien.  Varsinkin sen ajan tavaroista kiinnostuneille mielenkiintoinen kohde. Tekee terää pudottautua nykyasunnosta tuon aikaiseen tupaan ja kuvitella itsensä keskitalvella vällyihin kiedottuna uunin kupeeseen. Huh.

Minä pidän yleensä kenkäni hamaan loppuun, mutta ihan näin loppuun ei vielä ole tarvinnut.

 

 Matkamme määränpää Korpilahdella osoittautui oikein unelmapaikaksi. Kallioita, kiviä, ihania kiviä...

 

 Päijänne loiski laiskasti rantakivikkoon ja järvelle kaikui iloisten rouvien laulantaa.. männikkömetsät ja rantojen raidat.. Keski-Suomessahan oltiin.

 Hiekkaranta rohkeille uimareille... ei siis minulle, sattui ne kylmät päivät kohdalle ja minullehan kelpaa vain numerot 23:sta  alkaen.

 Espanjalaista linssikeittoa terassilla ilta-auringon paisteessa, njam! Aidoilla espanjalaisilla makkaroilla höystettynä. No,  tuo musta verimakkara vaatii minulta vähän lisää totuttelua..

 Nälkäiset sorsatkin halusivat osingoille. Emolla oli 9 pikkuista, joten lisäruokinta tulikin tarpeeseen.
. 

Odotettiin yön pimenemistä, että saataisiin kuva kuunsillasta. Hämärsihän se lopulta vähän. Keskiyön kuutamo ja mummot haamuilemassa männikössä. Mahtavaa!
Suuret kiitokset Ritvalle, joka minut tästä ihanuudesta kutsui nauttimaan!

Paluumatkasta tuleekin sitten toinen postaus, kunhan ehdin sen tehdä, toivottavasti ennen kuin korpi taas kutsuu netittömään tilaansa.