keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Päijänteen rannoilla- osa 1

Jee, nyt se taas tuli, tilaisuus päästä paikkoihin, joissa en ole ennen käynyt!  Ihan suksilla ei tarvinnut lähteä, vaikka pari kylmempää päivää osuikin kohdalle, vaan ystäväni avasi Mitsunsa ovet ja ei kun matkaan. Kuvasta jo ainakin Lepis tietää mikä oli eka kohde, hän se on jättänytkin tämän siemenen  kaivertamaan aivojani.

Joutsahan se! Joutsan Teboililta saa muuten mahdottoman hyviä korvapuusteja. Kannattaa tankata itsensä ennen kuin lähtee tarpomaan Haihatuksen taidekeskuksen peltoja ja galleriaa. Siellä oli meneillään näyttely Muu maa, avoinna 4.8. asti,  pääasiassa ITE-taidetta. Wikipedia selittää sen uudelleenartikuloiduksi kansantaiteeksi. Mielikuvituksen ja luovuuden räiskettä ainakin, inspiroivaa kaikin puolin.

Saara Vallineva. Paratiisi
 Löytyykö kotoa tarpeettomia palapelejä? Ei kannata heittää roskiin, palasista voi taiteilla vaikka mitä.

Johanna Juvonen & Biagio Rosa. Mielikuvituksen hedelmiä
 Oi, granaattiomenankaan kuoria ei kannata heittää pois!  Syksyn satoa ja mielikuvituksen lentoa odotellen...

Mauri Korhonen. Ilkeän noidan talo
Tämä näkkileipäarkkitehtuuri muistutti hämmästyttävästi Annaban  keskeneräistä rakennuskantaa. Ilkeitä noitiakin löytyisi.
Ja jos en väärin muista, niin seuraavat huippuhulvattomat taulut ovat myös Korhosen käsialaa sarjasta Vanha merimies muistelee :

Rio de Janeiron favelat
Silta Kioton keisarillisessa puutarhassa
Sarjassa oli vielä taulut The Red Eiffel ja Sidneyn oopperatalo. Uskomatonta mitä kaikkea vanhoilla rintsikoillakin voi ilmaista! Haihatuksessa olisi saanut kulumaan aikaa vaikka kuinka. Joltisen sitä kuluikin, vaan etiäpäin oli kiire. 


 Kärkistensillan pylonissa kiipeili alaston mies. Onneksi ei ihan autoilijan silmän korkeudella, siinä olisi huomio saattanut herpaantua liikenteestä. Se onkin tarkoitettu lähinnä vesilläliikkujien silmille, mutta utelias kävelijäkin voi sen sillalta kurkata, veistos siis on kyseessä. Seppo Uuranmäen teos Poikittain

Matkan historiallinen osuus tuli suoritettua Luhangan Tammijärven mäkitupalaismuseossa. Siellä voi tutustua suomalaiseen elinympäristöön aina 1700-luvulta lähtien.  Varsinkin sen ajan tavaroista kiinnostuneille mielenkiintoinen kohde. Tekee terää pudottautua nykyasunnosta tuon aikaiseen tupaan ja kuvitella itsensä keskitalvella vällyihin kiedottuna uunin kupeeseen. Huh.

Minä pidän yleensä kenkäni hamaan loppuun, mutta ihan näin loppuun ei vielä ole tarvinnut.



 Matkamme määränpää Korpilahdella osoittautui oikein unelmapaikaksi. Kallioita, kiviä, ihania kiviä...
 
 Päijänne loiski laiskasti rantakivikkoon ja järvelle kaikui iloisten rouvien laulantaa.. männikkömetsät ja rantojen raidat.. Keski-Suomessahan oltiin.

 Hiekkaranta rohkeille uimareille... ei siis minulle, sattui ne kylmät päivät kohdalle ja minullehan kelpaa vain numerot 23:sta  alkaen.

 Espanjalaista linssikeittoa terassilla ilta-auringon paisteessa, njam! Aidoilla espanjalaisilla makkaroilla höystettynä. No,  tuo musta verimakkara vaatii minulta vähän lisää totuttelua..

 Nälkäiset sorsatkin halusivat osingoille. Emolla oli 9 pikkuista, joten lisäruokinta tulikin tarpeeseen.

Odotettiin yön pimenemistä, että saataisiin kuva kuunsillasta. Hämärsihän se lopulta vähän. Keskiyön kuutamo ja mummot haamuilemassa männikössä. Mahtavaa!
Suuret kiitokset Ritvalle, joka minut tästä ihanuudesta kutsui nauttimaan!

Paluumatkasta tuleekin sitten toinen postaus, kunhan ehdin sen tehdä, toivottavasti ennen kuin korpi taas kutsuu netittömään tilaansa.

12 kommenttia:

  1. Paljon hienoja kohteita. Itetaide on todella herkullista ja oivaltavaa, mutta kyllä seinäkiipeilijäkin ansaitsee huomionsa. Hieno!
    Nautinnollisia hetkiä, toivottavasti vielä edessäkinpäin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seinäkiipeilijä oli kyllä hieno, hätkähdyttävän aidon näköinen. Nämä Suomen näyttelyt ovat kyllä oikeita inspiraation lähteitä ja hyvän mielen tuojia, kelpaa niissä käydä. Vahinko, että kaikki loppuu niin aikaisin, koulujen alku tuo jo syksyn mieleen vaikka mennään vasta elokuun alussa.

      Poista
  2. Joutsa,kuulostaa jotenkuten niin tutulta,olenkohan mennyt junalle ohitse.Kivoja töitä tuossa paikassa,etenkin tuo näkkileipäteos on aika hyvä! Ja niin ihanan vihreää:) Ja sorsakuvat poikasten kanssa ovat aina niin hellyttäviä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joutsa on ainakin sopivasti nelostien varrella jos Jyväskylään päin ajelee. Tuollaiset näyttelyt tuovat hyvää mieltä, huumoria elämään, ei kaiken tarvitse aina olla niin turhan vakavaa, sitä riittää muutenkin.
      Tuota sorsapesuetta tuli kuvattua enemmän kanssa, olivat kai tottuneet kiertämään kesämökkien rantoja ruuan toivossa, mutta nyt todella nälkäisiltä vaikuttivat. Toivottavasti voimistuvat etelänmatkaa varten eivätkä jää sinne palelemaan.

      Poista
  3. Voi miten upeat kuvat, taidetta ja luontoa, ja vähän ruokaakin. Sorsaperhe on suloinen. Maalaismaisemat rauhoittavat. Seinäkiipeilijä pysäyttää ja sitä jää ihan suu auki tarkastelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän vuoksi tänne Suomeen kannattaa aina tulla kesällä, kaikkea mielenkiintoista löytyy ja varsinkin rauhallista luontoa. Ihanata on!

      Poista
  4. Kyllä suomesta löytyy hienoja paikkoja ja mielikuvitusrikkaita tekijöitä. Ykkönen tuo rintsikoiden hyväksikäyttö :-DDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, mielikuvitusta löytyy ja kädentaitoa, ei voi kuin ihailla (ja vähän kadehtiakin.)

      Poista
  5. Hauskaa teidetta, se saa mielen nousemaan monta poykälää ellei jo ole tarpeeksi korkealla. Taiteen tarkoitus on puhuttaa ja tässä on onnistuttu.
    Mukavaa jatkomatkaa edelleen.
    Inventoin tässä taannoin rintsikka laatikkoni ja olin ymmälläni. Miksiköhän niitä oli nelisenkymmentä. Olisi taiteilijalle raaka-ainetta vähäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut kyllä todella monta hyvän mielen paikkaa. Sinäkin voit sitten aloittaa rintsikkataiteen (40!!!), tai niistähän jo rakentavat lastenlapset vaikka majan itselleen :D

      Poista
  6. Voihan hitsi, että olin unohtanut Haihatuksen! harmittaa, sillä olin just viikon Joutsan naapurissa. On nääs nuo matkakertomuksesi maisemat minun lapsuusmaisemiani.
    Mielenkiintoa ei ole reissultasi puuttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinä olet jättänyt noin hienot maisemat taaksesi, vaikka onhan ne Lapissakin upeat, erilaisella tapaa. Ja varmasti ympär Suomea löytyy hauskoja taidepläjäyksiä, ollaan täällä niin ahkeria harrastamaan ja oppimaan kaikkea.

      Poista