Päijännettä riittää - osa 2

Paluumatka hurautettiin toista rantaa etappina Kuhmoinen. Paikka, josta sentään olen kuullut nimen tätä ennen, mutta en olisi osannut kartalle sijoittaa.  Nyt tiedän, että siellä on ainakin satama ja historiallinen Kuhmoisten saha. Paljon muutakin toki.  Ja ystävällisiä ihmisiä, jotka jaksoivat kierrättää ja valistaa turistia ja järjestää pääsyn jopa taidenäyttelyyn, vaikka se olikin loppunut jo heinäkuun alussa.

Taiteilija Eino Viikilä (kurkatkaa hänen kotisivuaan)  toivotti tunkeilijat tervetulleeksi pihapiiriinsä ja hänen henkilökohtaisella opastuksellaan päästiin tutustumaan hersyvän hauskoihin  keramiikkatöihin.

Iso rehevä pihapiiri kukkatarhoineen jo sinällään oli näkemisen arvoinen. Yksi unelmieni pihoista. Humoristisia taideteoksia  oli aseteltu sopiville paikoille sinne tänne. Kaikilla oli niin hauskat nimetkin, että pitää hattua nostaa taiteilijan mielikuvitukselle.

 

Yksi lemppareistani, Laitilan lentokenttä. Rysseliin lento. Kanasilla on maukkaat ilmeet.  Ja huomatkaa yksityiskohta..

Hauska kone,  selvästi kanaakin vähän arveluttaa.  Tästä tuli jostain syystä mieleen sanonta lyhyt kuin kanan lento... jos vielä vieressä olisi kasvanut brysselinkaali.

Kaikista teoksista ei tullut otettua nimiä ylös

 

mutta tässä oli ainakin kyseessä Roturistiriita. 

Tämän gallerian puolella asustelevan otuksen olisin mielelläni ottanut roikkumaan parvekkeeni reunalta, olisi naapurin rouvallakin ollut jotain katseltavaa.  Meillähän kiipeilee parvekkeille yleensä vain rottia, tämä jättimalli olisi vaihteeksi sävähdyttänyt. Hykertelin itsekseni pelkästä ajatuksesta. Valitettavasti sekä pakaasini että lompakkoni ovat määrällisesti rajalliset.

Savipajassa opiskeli ehkä tuleva keraamikko dreijan käyttöä. Näytti mukavalta. Olisi kiva kokeilla miltä savi tuntuu pyöriessään ja saisiko siitä mitään aikaiseksi. Hyvin se neitoselta näytti sujuvan, vaikka monta silmäparia olikin vieressä seuraamassa.

Kaunis rakkauskirje omenapuun alla.  Nyt vain  kuva siitä kiitoksena taiteilijalle ja hänen perheelleen mukavasta vastaanotosta, uhratusta ajasta ja hyvän mielen tuottamisesta tuiki tavalliselle talliaisellekin. Suuret kiitokset!

 Eino Viikilän teoksia on vielä esillä Orivedellä Leporannan taidekesässä 10.8. asti ja Naivistit Iittalassa -näyttelyssä 25.8. asti.

Kiitokset myös Kuhmoisten isäntäväelle kaikesta vaivannäöstä ja herkullisesta kestityksestä. Haa, nyt voin myös sanoa syöneeni samoja lusikkaleipiä kuin Sauli ja Jennikin!  Voiko enää paremmaksi laittaa... paitsi jos Sauli kutsuu syömään näitä linnaansa. 
Kiitokset teille!