perjantai 4. lokakuuta 2013

Ai että olenko merkkitietoinen?

Blogistaniassa kiertää tällainen kysely, bongasin sen Jaelin appelsiinipuusta. Kun näinä hikipäivinä ei ole parempaakaan kerrottavaa, niin teenpä henkilökohtaisia paljastuksia.
Vastaukseni otsikkoon on kyllä. Kaikissa tuotteissani on merkki (saako merkittömiä myydäkään), ja olen siitä hyvin tietoinen, sillä yleensä se on vielä läntätty näkyvästi väärään paikkaan.  Eri asia sitten onko merkki miten tunnettu...

Laukku
Tämä on ehdottomasti kätevin jokapaikanlaukkuni, mitä ikinä olen omistanut. Valitettavasti se sairastui samaan murenemistautiin kuin yhdet kenkäni ja syystakkinikin. Olkaa huoleti, en käytä sitä enää. Mietin kyllä saisiko sen vielä tuunattua uuteen uskoon. Siinä oli kohdallaan ihan kaikki, pehmeys, koko, monta pikkutaskua ja pysyi hyvin olkapäällä. Eikä sillä ollut näkyvää nimeä.  Se  kasvoi tarpeen mukaan ja oli siis ehdoton matkoilla. Kesti vain kolme vuotta. Nyyh. Nyt minulla on korvaava musta mammalaukku, liian pienisuinen ja ruma, jonka kyljessä lukee Nabo. Yäks. Ranskalaisittain äännettynä tarkoittaa kääpiötä.

Lompakko

Musta, pehmeä, nahkainen. Se sulkee suunsa sydämellä ja avaa yhtä helposti. Rakkain lompakkoni varastettiin muutama vuosi sitten, sen jälkeen olen käyttänyt lompakkoa vain matkoilla, täällä laitan rahat taskuihin.

Korut

 Ainoa koru, joita aina käytän on korvakoru. Nämä Kalevalan Onnen sydämet sain synttärilahjaksi pari vuotta sitten. Siihen asti pidin isoäidiltäni rippilahjaksi saatuja ametisteja, joista toinen lopulta hukkui. Voi päätellä, että inhoan korvakorujen vaihtamista.  Joskus harvoin, hyvin harvoin tilaisuuden mukaan,  saatan kyllä laittaa jotkut muutkin. Ennen pidin myös kultaista ranneketjua, ylioppilaslahjaksi saatua, mutta sekin varastettiin jo monta vuotta sitten. Koska täällä kaikki näkyvät kultakorut viedään, käytän vain rihkamaa, sitäkin vain kaula-aukon täytteenä. Aarikkaakin löytyy. Sormuksia en käytä, en edes vihkisormusta.  Kaikesta päätellen en siis ole koruihminen. Ainakaan vielä... ystävät kyllä yrittävät parhaansa tilanteen muuttamiseksi.

Telkkari
Musta, iso, Toshiba 3D, olkkarissa. Sitä ei voi olla näkemättä, mutta harvoin sen avaan. Pienempi Samsung makkarissa toimittaa Mösjöön unilääkkeen virkaa. Itse katson useimmiten ohjelmia netistä.

Puhelin
Omppua käytän täällä ja Suomessa Nokia N8, jonka sain lainaksi vävyltä. Kappas, unohdin palauttaa...  Näköjään kuvasta voi päätellä senkin, ettei ajallani ole Algeriassa suurtakaan merkitystä.

Kengät ja tennarit
Jokapäiväisessä käytössä vaativat jalkani eivät katso merkkiä eivätkä hintaa, eivät aina ulkonäköäkään,  kunhan löytyy sopivat ja pehmustetut. Varsinkin kantapääpehmustetut. Clarksin sandaalit ovat olleet hyvät kesäkengät. Pelkään, että hajoavat ennen kuin löydän uudet yhtä hyvät tilalle. Adidaksen ruskeat citylenkkarit kaupunkikävelyyn ja Reebokit ilmakuplat metsälenkkeilyyn. Tietty löytyy kaapista myös epämukavia merkittömiä tilaisuuskenkiä.

Farkut
Tässä kohden kai odotetaan  jotain kuuluisampaa merkkiä, mutta housujen kanssa on sama juttu kuin kenkienkin, kunhan sopivat. Farkut tai sen tapaiset kuitenkin. Merkeissä löytyy. Ei yhtään sinistä.

MP3-soitin
Musiikinkuljetusvälineiden päälle en ole koskaan mitään ymmärtänyt. Olkkarin Samsung-setti huolii kyllä tämänkin formaatin.

Tietokone
Pöytäkoneena Dell,  Samsung-näytöllä. Läppärinä HP, joten kuten vielä hengissä.

Meikit
Siinä kaikki mitä tarvitsen. Harvoin enää näitäkään.

Kasvovoide
Tyttäreni on pitänyt minut kaikenlaisissa rasvoissa jo vuosikaudet. Turhan kalliisti sanoisin.

Sitten kylppäritavaraan,  tällä hetkellä löytyy kaapista...
Deodorantti: Rexona roll-on
Hammastahna: Signal
Saippua: palana Dove ja aina myös löytyy Marseillen saippuaa, suihkugeelinäkin. 
Shampoo ja hoitoaine:  Kelpaa mitä löytyy. Meiltä löytyy lomalaisten jäljiltä aina jotain, näköjään tänä vuonna Timotein hoitoainetta blondeillekin. Hm.. kukahan blondi täällä on poissaollessani ollutkaan.
Suomessa ostan TreSemmén tuotteita, niitä saa sopivasti pienissä pakkauksissa reissuja varten.

Tuoksu
Minusta on täkäläisessä yliannostuksessa  tullut hajuallerginen, en kestä mennä edes kemikaalikauppoihin. Tykkään kyllä hyvistä miedoista tuoksujen lehahduksista, eau de toilette riittää.  Olen saanut lahjaksi vaikka mitä kalliita parfyymeja, joita en voi käyttää, onneksi niitä voi lahjoittaa eteen päin. Tällä hetkellä on ajoittaisessa käytössä nämä jostain saadut esittelykappaleet, kevyitä ja raikkaita molemmat, tuoksultaan kelvollisia.

Viinit ja drinkit
Olen ummikko tässä asiassa. Täällä hörpitään paikallisia viinejä, milloin mitäkin, pidän eniten valkkareista. Drinkeistä en tiedä hölkystä. Nuorena tilattiin vodkaa puolukkamehulla. Nykyään kavereiden kanssa snapsaistaan joskus Get 27 –minttulikööriä - yskänlääkkeeksi.

Leipä
Suomessa se on tietenkin ruisleipä.  Matkalaukkuuni pakkaan Ryvitan näkkäriä, on hyvää eikä paina paljoa. Täällä patonkimaassa etsin nälkääni ohraleipää. Täällä ei todellakaan ole paljoa valinnan varaa, se on melkein tämä tai tuo.

Ruoka
Kaikki kelpaa paitsi sisäelimet. Koirammekin on nirsompi.

Jäätelö
Valion tuutit ja töttöröö. Syön jätskiä vain Suomen kesässä enkä tykkää mistään ylimääräisistä  krumeluureista, enkä jäätelökakuista.

Karkit
Fazerin suklaa. Rainbow’n ranskalaiset. Leafin täytelakut. Algerialaiset minttukarkit. Korvikkeena muutkin merkit kelpaa. Paitsi ne turkkilaiset marsipaanitäytteiset suklaapallot, joita mieheni täti toi kerran kaksi kiloa.

Sänky ja lakanat
Niin, kai niissäkin jotain merkkejä voi olla, meillä näkyy vain  merkkejä nukkumisesta. Ei muuten väliä, kunhan  lakanat ovat viileätä, sileää puuvillaa (kyllä  silkkikin kelpaisi) ja mieliisti aluslakanan kulmissa kuminauhat, niitä sanotaan täällä pussilakanoiksi. Muunlaisia pusseja ei ole saatavilla, joten ompelen peittopussit itse.  Sängyllä ei ole merkitystä,  tärkeämpi on patja, omani on suht hyvä ortopedinen. Aika montaa olen kokeillut, paras on ollut Hirvihaaran kartanossa, toisistaan tietämättä kaikki selkävaivaiset häävieraat tarkistivat sen merkin, jota en nyt kyllä enää muista.

Kampaaja
Käyn kerran vuodessa Suomessa. Milloin missäkin. Tulos on aina yllätys.

Lehdet
Päivälehdet ostetaan kulmalta leivänhakureissulla joka aamu, paikallinen ja valtakunnallinen. Muita lehtiä en enää luekaan. Ranskalaiset koti- ja puutarhalehdet kiinnostaisivat, mutta ovat täällä turhan kalliita. Netti riittää.

T-paita
Tykkään väljästä. Jos merkeistä puhutaan, niin lempparissani on merkki C.A.B ja rinnassa lukee Legenda. Pelastin sen vävyn roskapussista. Lempi-ei-T-paidassani on merkki N.Y.C, kälyni vanha farkkupaita, jonka otin kierrätykseeni ainakin viisitoista vuotta sitten. Kumpikin lempipaita on jo haalistunut ja kulunut, mutta edelleen käytössä. Parempia korvaaviakin toki olen saanut ja ostanut. Yleisin merkki T-paitavarastossani  näkyy olevan Generous :)

P.S.
               
                            


Lämpömittarini on aidosti suomalainen.
Se näyttää tänään tältä.


32 kommenttia:

  1. Hauska! Mullekin käy telkka uunilääkkeeksi, tosin makuuhuoneeseen en sellaista saa viedä. Saunamittari sopii hyvin teidän lämpötiloihin.

    VastaaPoista
  2. Alkoi naurattaa tuo ylimääräinen u unilääkkeessä, varsinkin kun tällä hetkellä tuntuu just kuin uunissa olisi :D

    VastaaPoista
  3. Ohoh ompas teillä lämmintä...täällä juuri ja juuri tänään päästy 10 asteen yli..:)
    Euíkö ole jännää , mitä enemmän tulee ikää sitä vähemmän käyttää meikkejä...luulisi, että aikuisena olisi jo enemmän peitettävää ja korjattavaa. Taitaa olla vaan niin, että tuo itseluottamus on kasvanut...onneksi...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän hihittelinkin täällä kun luin että sinne on tullut lämpöaalto etelästä :)
      Kyllä on niin laiskistunut noiden meikkien kanssa tosiaan, ei mitään tarvetta enää itseään kaunistella, vaikka oikeesti vähän paremmalta näyttäisikin, on se kumma juttu.

      Poista
  4. Kiva oli lukea sinunkin postaus tästä! Ja kappas vaan,taidetaan olla laukkuasioissa aika lähellä;D
    Onpas teillä kuumaa! Meilä on jo 30 alapuolella,hieman...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, vähän samaa tyyliä. Kyllä muuten harmittaa tuo laukku, ei ollut edes mikään halpa, mitä ihmeen materiaaleja nykyään käytetään.
      Tämä viikko on pitänyt hellettä, ehkä ensi viikolla jo laskisi, toivotaan, ärsyttävää kun syksyä odotellaan.

      Poista
  5. Olipa kiva postaus ja kiva sitä olikin lukea.
    Mullekin tuli juuri noi meikit mieleeni, etten enempää käytä minäkään, kuin sinä.
    Joskus en noinkaan paljoa.
    Ja oikeesti, mitä vanhemmaks tulee, sitä vähemmän meikkiä tarviikaan.
    On nätempi, kun ei meikkaa liikaa.hi!
    Hyvää viikonloppua sulle sinne lämpimään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei olisi mukava näyttää kireäksi meikatulta muumiolta, parempi näyttää vain rehellisesti mummolta, pikkuisen värikkäältä mummolta olisi silti paras.
      Kiitos, Harakka, täällä toivotaan että syksy saapuisi mitä pikimmin.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kävin ainakin pariin kertaan lunttaamassa sinunkin merkkejäsi ennen kuin postasin tämän, en vaan saanut kommenttia aikaiseksi :)

      Poista
  7. Hih tää oli hauska :) Asiaa!

    VastaaPoista
  8. Vau mikä postaus. Valopilkku sateisena lauantaina.
    Vaikuttuneena merkeistä alkoi plaraamaan omia tuotteitaan. Mitä oikein luulinkaan löytyvän? Hajuton, mauton ja väritön ihminen pukeutuu mukavasti merkeistä piittaamatta.

    VastaaPoista
  9. Niinpä niin, ihminen voi olla merkillinen monella tapaa :D

    VastaaPoista
  10. Olipa hauska postaus! Erityisesti huvittivat musiikinkuljetusväline, tuo laukkusi ja se, että koirannekin on nirsompi kuin sinä ruoan suhteen. :-D

    Kyllä se vaan niin on, että rakkaat ja hyväksi havaitut esineet pitää käyttää ihan loppuun, ennen kuin niistä raaskii luopua. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meillä on nirso koira, ei syö mitään valmisruokia ennen kuin viimeisessä hädässä.
      Kun ihminen ei ole standardikokoa (vaan lähinnä rugbypallo), niin sopivien ja miellyttävien (täällä vielä siveellistenkin) vaatteiden löytyminen on harvinaista, eipä niistä sitten raaskisi millään luopuakaan jos sellaisen kerran löytää - minulla menee kyllä välillä lopun ylikin :)

      Poista
  11. Ihana tarinatuokio! Kiitosta! Aivan kuin olisi taas oppinut susta lisää! Kivaa! Nyt täytyy käydä lukemassa, mitä muuta täällä on. Käsityömessut takanapäin, joten nyt on taas vähän enemmän aikaa yhteydenpitoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä varmaan paljastuikin se oleellinen hälläväliä :) Messut onkin mukava motivaatio ahertaa, saisipa itsekin jotain aikaan (lue osaisipa).

      Poista
  12. Merkillistä on ihmisen arki. Ei voi välttää muuten kuin boikotoimalla tai tekemällä itse ken siihen pystyy. ;)

    VastaaPoista
  13. Niinpä, kulutus on päivän sana. Aina voi kuluttaa loppuun, mutta kun se loppukin tulee liian pian.

    VastaaPoista
  14. AIka paljon ihmiset tarvitsevat kaikenlaista, jotkut vielä haluavat kaikkea monta. Hassuja keräilijöitä. (Peikosta on hyvä, että säästetään,)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kulutusyhteiskunnassa ei saisi kyllä säästää ollenkaan.. muuta kuin luontoa, että peikoillekin riittäisi puhtaita metsiä.

      Poista
  15. Revit hienosti huumorilla nämä merkkiasiat. Onko niin merkillä tai värillä väliä, kunhan on punainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, ei tänne miksikään mainostolpaksi olla synnytty.

      Poista
  16. Musta tuntuu, että meiltä löytyy vain merkillisiä merkkejä :) jaksaisikohan kuvata ja blogata - ehkä, ehkä en. Saunamittari onkin hyvä sinne kuumuuteen. Leppoisaa lauantaita!

    VastaaPoista
  17. Eihän näitä ollut pakko kuvata, mutta jotenkihan ne kuvat aina piristää. Merkillisistä merkeistä olis kyllä kiva kuulla.
    Meillä oli ennen tavallinen lämpömittari, mutta siinä oli asteita vain 50:een asti, eihän ne kesällä mihinkään piisaa jos aurinko sattuu siihen osumaan. Niistä uusista digitaalisista en tiedä, mutta kelpaa meille tämä saunamittarikin, voisin vaikka ripustaa löylykauhankin siihen viereen :)

    VastaaPoista
  18. Näistä tuli hyvä ja turvallinen olo :) Tutussa turva parempi. Innostuin jo tuosta jokapaikanlaukustasi kun juur tänään huomasin, että omassa oli ihanpienenpieni (tai ehkä vähän suurempi) murtuma aluillaan.
    Kieltämättä häkellyttävää oli ajatella lämpöänne siellä.

    Tuosta toisesta jutusta mielikuvitus lähtikin liikkeelle katsomaan sielun silmin tuota ihmis-nauta-koiraparien kohtaamista vuoripolulla. Se on varmaan huomattavasti herkullisempaa lukea kuin kokea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, kun johonkin mieltyy ei millään haluaisi uuteen vaihtaa, joskus vaan on ihan pakko. Tuo laukku muuten mureni ihan yhtäkkiä kun alkuun pääsi, vielä kesken matkan, aikamoista.
      Juu, noita eläinkohtaamisia mieluummin välttäisi, varsinkin kun meidän koiramme eivät ole niihin tottuneet, mene siinä sitten kesken sonnihyökkäyksen koiralle selittämään että ihan vaarattomiahan nuo.. eivät ole niin fiksuja hauveleita nämä meidän, eivät edes ymmärrä pelätä.

      Poista
  19. Algerian rajalla kävin alta viikko sitten, mutta Tunisian puolella... maastoautoilla tutkimassa maastonmuotoja ja asutuksia... opintomatkalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tais mennä matka, kun olette jo kotio päässeet. Tuolla etelämmässä rajalla (Tunisian puolella) on aika levotonta, täkäläinen armeijakin siellä lähes sotavalmiudessa, kun terroristiryhmät ylittelevät rajoja miten mielivät.

      Poista
  20. Kas, tämä haaste on ehtinyt jo sinnekin. Kivahan näitä on lukea. Farkkuja on kahta merkkiä, Lewis ja Hajos. Meiltä saa Wasa näkkäriä, mutta koko on pienentynyt huomattavasti! Hinta tietty sama. Nyt löytyy myös suomalasita ruisleipääkin, kaksi oululaista kundia leipoo, siitä on tullut oikein suuri
    hitti terveysruokailijoiden keskuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. He, tuota en ollut ennen kuullutkaan, Lewis ja Hajos, minulla on selvästi tuota jälkimmäistä merkkiä kaapissa :)
      Oululaisten hapanleipää, ovat keksineet hyvän idean, siellä riittää varmaan syöjiäkin, täällä vannotaan vain patongin nimeen.

      Poista