perjantai 19. syyskuuta 2014

Ollako vai eikö olla...



...olla jossain ei missään.
Kuusitoista tuntia pisteestä A pisteeseen B. Välissä kolme taivasta. Odottelua, jonottelua, turvakopelointia, uudestaan,uudestaan, uudestaan; kroppani piippaa joka portilla - hermoni ovat suomalaista terästä, muuta syytä en keksi.
Olenko perillä? Tien vierillä laumoittain naisia ja lapsia, tummaihoisia käsi ojossa. Luulen tulleeni väärään maahan. Mutta matkalla hekin, etelämmästä tulleita, sotaa paossa, odottamassa ihmettä, pelastusta. Mahtuuko se pieneen mukiin...
Ruumiini on jo kotona, sieluni vielä jossain, eksynyt moneen mutkaan. Jatkan odottelua.


44 kommenttia:

  1. Voi niitä pakolaisressukoita. Meille on tulossa teollisuusalueelle syyrialaisia pakolaisia, laitetaan asumaan sellaisiin containereihin ja sitten täällä on ihmisiä, jotka menevät barrikadeille, kun meidän "hienoon" kaupunginosaan tuodaan pakolaisia. Kukaan ei pakene vapaaehtoisesti kotoaan.
    Kiva, että olet päässyt ilman isompia kommelluksia kotiin. Meitä odottaa ensi viikolla kanssa piiiiitkä lento, mutta se on kyllä ihan luksusta, joten en valita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Täällä on syyrialaisilla leiri pääkaupungissa, tuhansia ihmisiä sielläkin. Ihmettelen vaan miten pärjäävät, kun mitään sosiaaliturvaa ei ole. Kerjäys on yleensä tuottoisaa, mutta nyt alkaa olla jo liikaa hakijoita siihenkin ammattiin. Huonoiten on asiat noilla etelästä tulleilla.
      Mihinkäs te taas olette menossa... en jaksaisi istua koneessa tunti kaupalla, siksi ihan hyvä, että joutuu vaihtamaan välillä ja pääsee jaloittelemaan. On se silti väsyttävää.

      Poista
    2. Kutsu häihin Singaporeen, lennetään Dubain ja Indonesian kautta ja olenkin ihan tyytyväinen, että kuuden tunnin lennon jälkeen saa vähän jaloitella Dubaissa. ja siellähän riittää katsomista ja ostamista lentokentällä, voisin vaikkapa ostaa Ferrarin.

      Poista
    3. Vau, varasithan nyt varmasti tarpeeksi jaloitteluaikaa. Vähintäänkin sitten kultainen se Ferrari...enkä nyt tarkoita köyhän kansan kultamaalia.

      Poista
  2. Taalla on ihan jarkky tilanne, pelkastaan viimeisen kahden paivan aikana rajan yli on tullut 3000 syyrialaista ISIDia karkuun, pakolaisia on pitkalti yli miljoona Turkissa, osa pakolaisleireilla osa hortoilemassa missa sattuu, arvioivat etta taman vuoden lopussa syyrialaisia pakolaisia on Turkissa jo 1.5 miljoonaa, mitahan heille kaikille kay :( Kaikenlaisia lieveilmiöita on tietysti jo nahtavilla, lapsityövoimaa, vaimokauppaa ja yhteenottoja paikallisten kanssa. huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan hirveää siellä. Täällä ei vielä olla noissa luvuissa, syyrialaisia on noin 12000 ja malilaisia kolminkertaisesti, mutta koko ajan tulee etelästä lisää, eikä valtio paljoa voi heidän hyväkseen tehdä, yksityiset vapaaehtoisjärjestöt auttavat minkä voivat. Osa sitten yrittää jatkaa matkaansa Välimeren yli päätyen aika usein merenpohjaan. Ja noita lieveilmiöitä tietty sitten on syntynyt jos minkälaisia.. ebolaa odotellen.

      Poista
  3. Matkustaminen on välillä hidasta ja rasittavaa.
    Ihanaa on ympäristön muutokset, mutta lysti kun on jälleen kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkustelu olisi ihan kivaa, jos voisi siirtyä ajatuksen voimalla paikasta toiseen.. mutta joo, kaikella hyvällä on hintansa. Muutoksiin sopeutumiskyky alkaa vanhemmiten hiipua, olen sen jo huomannut, palautuminen käy aina vain hitaammin.

      Poista
  4. Ei kyllä kateeksi käy noita pakolaisia. Nytkin oli just vähän aikaa sitten uutisissa, kuin porukkaa oli hukutettu. Luulen että ei ikinä tule rauhaa noihin maihin. On vaikka millaista heimoa tappelemassa. Ja aina on ne naiset ja lapset, jotka eniten kärsii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Välimerestä on tullut valtava hautausmaa. Minä en usko mihinkään rauhaan, aina on joka puolella maailmaa joku valmis sotimaan milloin mistäkin muka-syystä, kautta historian, eikä näytä sivistyskään siitä parantavan. Ja tietty, naiset ja lapset ensimmäisiä uhreja.

      Poista
  5. Matkalla näkee ja kokee kaikenlaista. Onneksi kone pysyy ilmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin minun koneeni ovat tähän asti kiitettävästi lennelleet ilmassa, onneksi.

      Poista
  6. Onnellisesti perillä. Tähän aikaan monenlaiset melskeet tuhoavat ja sekoittavat ihmisten elämää, tappavat ja kylvävät tuskaa. Olemme täällä peräpohjolassa onnellisessa asemassa, toistaiserksi ei ole uhkia, mutta kuka tietää mitä idästä tulee - äkkiä ja varottamatta.
    Maailma on aika sekaisin nyt. Voi kun rauha voittaisi itsekkyyden, ahneuden, fanaattisuuden ja suvaitsevaisuus olisi vallitseva voima.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tuommoiseen rauhaan usko, vaikka ihanteellista se olisi. Aika pohjan kautta pitää ihmisen kulkea ennen kuin ymmärtää, jos sittenkään. Kai se on ihmisen luonto vaan sellainen, aina valmis tuhoamaan.

      Poista
  7. Pitkä matka Tippavaaraan, sanotaan ... mutta ethän sinä sinne mennyt... :)
    Maailma on pienentynyt, kun kaikkialle pääsee nopeasti lentokoneiden myötä, mutta silti 16 tuntia tuntuu ja on hurjan pitkä aika matkalle. Mutta toisaalta, et haluaisi matkata 2-3 kuukautta kuten joskus ennen vanhaan. :)
    Mukavaa kotiinpaluuta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin tainnut etsiä sitä Tippavaaraa, jos ei olisi vielä lentokoneita keksitty. Mutta aatella, että joskus jo parisataa vuotta sitten jokunen suomalainenkin silti matkusti tälle rannalle lomanviettoon, kesti matka varmasti vähän kauemmin.

      Poista
  8. Hyvin kuvasit tuota matkan jälkeistä epätodellisuuden tunnetta. Hyppy täältä turvallisesta lintukodista pakolaisvirtojen todellisuuteen on karu ja yllättävä. Niin nopeasti muuttuvat tilanteet nykymaailmassa.
    Lähtöä olemme mekin taas tekemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko ikä vikana vai maailma muuttunut, mutta ero maiden välillä tuntuu vuosi vuodelta suuremmalta, aina on alussa vähän pallo hukassa.
      Ihan mukavasti on Pohjolan kesä hellinyt, mutta talvea pakoon tekin aina vaan jaksatte lähteä. Mukavaa paluuta etelään!

      Poista
  9. Se on kumma miten sitä jää jokisin aikaa johonkin hämärän rajamaille ulkomaan reissun jälkeen.
    En nyt millään meinaa ymmärtää kuinka sun matka on kestänyt noi kauan jos siis olet siellä missä luulen...?
    Lapseni meni elokuussa Argentiinaan ja sinne lento kesti 17 tuntia Turkista mutta se on sentään toisella puolella maapalloa ;)
    -rusomarja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se lento kestäisikään niin kauaa, mutta jos/kun pitää tulla kolmella eri koneella niin kenttiä vaihtaessa ja odotellessa kuluu koko matkaan aikaa ihan turhaan. Olisipa vain suora lento, vaan koko ajan vähentävät näitä jo olemassa oleviakin. En kyllä jaksaisi kauhean kauaa yhteen menoon koneessa istuakaan, jäisi kaukomaiden lennot minulta tekemättä.

      Poista
  10. Onnellisesti sentään kotona. Voi millaiset kansainvaellukset ovatkaan käynnissä, ihmiset joutuvat jättämään kotinsa ja pakenemaan. Surullista huomata, että ihmiset eivät koskaan opi sovussa elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, aina on joku kansa pakenemassa sotien jaloista. Sopu taitaa olla tuntematon käsite maailmassa. Oma koti on sentään vielä tallella, voipi siitä olla onnellinen.

      Poista
  11. Oma koti on kuitenkin paras paikka. Pakolaisvirtoja seuratessa on alkanut ymmärtää historian kansainvaelluksia. Pakoon sitä on varmaan lähdetty tai sitten hankkimaan oletettua ja toivottua parempaa elämää. Hyvää syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, suuri pelko tai nälkä täytyy olla syynä jos massoittain lähdetään liikkeelle. Pienemmällä porukalla lähtevät ne köyhät, jotka uskovat paratiisin löytyvän meren takaa, yleensä nuoria vailla toimeentuloa ja tulevaisuutta omassa maassaan.

      Poista
  12. Hyvä, kun pääsit kotiin niin tulee vähän tiuhempaan näitä bloggauksiasi, etkä koko ajan vaan lomaile.

    Välimeren aalloilla seilaavat risteilijät, kansa paahtaa nahkaansa, siemailee drinkejään, pinnan alla hautausmaa. Jep, elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, maailma on ja pysyy paikallaan.
      Ai tiuhempaan.. bloggauksia?!! Taitaa olla enemmänkin lopun alkua.

      Poista
  13. Maailmassa on niin paljon pakolaisia nyt,etenkin tässä maailmankolkassa ja Afrikassa. Meillähän on niitä afrikkalaisia reilustikin täällä,,,
    Sopeutumista pitkän reissun jälkeen sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pakolaisia riittää jo joka puolella, vaikka osa matkalla karsiutuukin.
      Täällä on pidellyt vielä neljänkympin helteitä, niin kuin kai sielläkin. Saisi jo syksy tulla, vaikka mikäs täällä jäähdyttimen alla on istuskella, toista se oli helle suomalaisissa kämpissä.

      Poista
  14. Huh, mikä tilannekatsaus Sirokko ja erittäin kipeästi huomattu tuo mitä sanoit: "mahtuuko pelastus pieneen mukiin" . Tämä on sodan ja pakolaisten maailma ikuisesti. Ja itse en uskalla enää edes elää, vaikka mitään näin konkreettista syytä kuin sota tai pakolaisuus ei ole?Toivottavasti olet jo turvallisesti kotona. Hieno kuva lentsikasta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina pieni shokki tupsahtaa pitkän Suomi-loman jälkeen tänne, mutta aika nopeasti taas tottuu olemaan ja valitettavasti olemaan näkemättäkin. Isommille asioille ei vaan voi mitään muuta.
      Täällä sitä lillultaan kotisoffalla mitään tekemättömässä tilassa ja odotetaan viileitä ilmoja, että jaksaisi taas siivota puutarhasta kesän tuhot.

      Poista
  15. Tämäkin postauksesi avarsi taas maailmaa, kun katse siirtyi sinne, mihin sinä taas palatessasi katsot. Täällä niin helposti miettii vain tlannetta Euroopan puoleisella Välimeren rannalla ja vähemmäksi jää taju niistä maista, joista laivoihin astutaan - paremman tulevaisuuden toivossa.

    Tunnen henkilökohtaisesti joitain Kaakkois-Aasiasta lähteneitä pakolaisia, joko sinne toisiin maihin jääneitä tai Eurooppaan saakka ehtineitä. Jokaisella on oma tarinansa, josta vain osa on kerrottavissa. Jos liikaa kertoo, kotipaikalle jääneet ovat vaarassa. Hengenvaarassa...

    Kyproksella juuri juttelin miehen kanssa, joka oli saanut turvapaikan, mutta perheen yhdistäminen ei ole onnistunut, vaikka elämä uudessa tilanteessa näyttääkin sujuvan hyvin. Vaimo ja viisi lasta ovat niin lähellä - mutta tavoittamattomissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän on vaikea vastata, jos jää miettimään omaa suhtautumistaan. En tunne näistä pakolaisista ketään henkilökohtaisesti, yllätän itseni katsomassa heitä kuin kasvotonta massaa, hirveä tunnustaa, mutta näen heissä myös saman ongelman kuin Euroopan puolellakin. Ja sitten mietin mikä heidät on saanut lähtemään, miten ovat ylittäneet Saharan, monet sille tielle jääneet, miten odottelevat jonkinlaista paattia, joka veisi heidät taas toiselle rannalle, suuri riski päätyä meren pohjaan, ja mikä siellä toisella rannalla odottaa. Toivo on valtava voima väkivaltaa pakenevassa ihmisessä, ja silti, se väkivalta seuraa heitä kuitenkin koko matkan ja vielä perilläkin...kuolemanpelko, joka ajaa ihmistä eteenpäin saa heidät ottamaan kuolettavia riskejä kaikesta huolimatta.
      Aika ristiriitaista. Ja sen kaiken tekisi itsekin, jos olisi oma henki kyseessä. Helpommalla tavalla olen tehnytkin, kun on ollut siihen mahdollisuus. Kaikilla ei ole.

      Poista
  16. Hei Sirokko, tulin tervehtimään ja postauksesi vastauksineen ja kommentit hiljensivät minut lopuksi kokonaan.

    Totta on, kaikilla ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tästä pienestä postauksesta poiki aika isoja kommentteja... joutui itsekin ajattelemaan vähän pintaansa syvemmälle. Ihminen niin helposti unohtaa ikävät asiat silloin kun kaikki on hyvin..

      Poista
  17. Katsoin samalla pitkälle taaksepäin ja näin Hiidenlinnankin, sieltä ei olisi ollut kovin pitkää matkaa meille. Olisit tullut kaffeelle.
    Olin pitkään pois blogistaniasta, mutta sitten vaan jokin veti taas takaisin. Se on kuin kotiinpaluuta sinulla, ei oikein siellä eikä täällä, mutta kuitenkin...
    Mösjöö roskapöntössä oli kyllä paras :-DD

    Liityin nyt ensimmäisen kerran plussaan ja tykkään kun siellä on yhteisöjä mm abstraktit valokuvaajat, Big painters ja tietenkin Millin Digikuvauksesta taiteeksi. On kiva vain katsella ja napata plussa, jos tykkää...

    (Lukijoissa kummittelee vielä jokin vanha merkkini, kunhan vain tietäisi onko osoite vielä tallessa ja mikä se on, niin voisin kierrellä poistamassa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko vanha merkkisi usvasaari.blogspot.. olen säilyttänyt sen vielä lukulistalla vaikka blogia ei enää olekaan, kun sinä vintiö aina häippäät ja ilmestyt takaisin niin villisti milloin mistäkin :) Nyt sain jäljitettyä tuon viimeisen blogisi taas uudestaan, tykkään niin taiteestasi, että yritän väkisinkin pysyä perässäsi. Tämä käy ihan työstä :D
      Minä en ole tuohon plussaan vielä perehtynyt ollenkaan, jotenkin väsähtää aina välillä tähän blogimaailman moninaisuuteen, aina pitäisi olla oppimassa uuttakin, ääh..

      Poista
  18. Itseäni järkytti jotenkin erityisesti malilainen vauva, joka tepasteli koleassa, tuulisessa säässä paljain jaloin pelkässä vaipassa :(. Niin suloinen lapsi! Teki mieli kääriä lämpimään vilttiin. Jos mukanani olisi ollut vaihtovaatteet omalle lapselle, olisin antanut ne tuolle vauvalle. Kotona keräsin pussillisen hyväkuntoisia lastemme pieniksi jääneitä vaatteita, jotka mies antoi löytämälleen malilaiselle naiselle. Olo on joskus aika toivoton, kun haluaisi auttaa, mutta omat keinot ovat kovin vähäisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vaikea auttaa kun ei oikein tiedä miten. Paljoa ei voi antaakaan kadulla kulkijoille, kun ei heillä ole edes paikkaa missä asua, mutta apuahan se on vähäkin. Talvikin tulossa ja vaatteista ainakin näyttää olevan pulaa monella.

      Poista
  19. Sepä se, että paljoa ei voi antaa. Meilläpäin malilaiset pakolaiset liikkuvat useimmiten ryhminä ja ajattelimme, että pussista voi jakaa useammalle tarvitsevalle lapselle kuivaa ja lämmintä päälle. Tyttö kertoi myöhemmin nähneensä hupparinsa jonkun päällä eli käyttöön taisivat mennä. Järkevintä olisi ehkä antaa ruokaa? Moni algerialainen tuntuukin antavan; ainakin välillä olen nähnyt ryhmiä ruokailemassa teiden varsilla yllättävän kivoin eväin, mm. purkkikaakaota olen nähnyt (mikä on mielestäni Algeriassa suhteellisen kallista, mistä ajattelin, että tuskin ovat sitä itse ostaneet). Mutta en kyllä tiedä, miten selviävät tulossa olevasta "talvesta" :(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi talvi ei täällä sentään ole suomalainen talvi... ja täällähän almujen antaminen kuuluu jo uskontoonkin, mikä sekin on hyvä asia kun muuta sosiaaliturvaa ei ole sen paremmin omille kansalaisillekaan kuin vieraille. Tosin huomannut olen myös selvää rasismia paikallisten puolelta näitä etelästä tulleita kohtaan. Siitä ei kai pääse missään maailman kolkassa eroon.

      Poista
  20. Koskettava kirjoitus! Voios hyvin ja pidä susta huolta. Hyvä, että tuntuu, että olet edes jo osaksi kotona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIh, onneksi järki sentään vielä seuraa mukana suurimman osan aikaa...

      Poista
  21. Huokaan syvään. Kirjoitit niin koskettavasti tämän hetken maailmasta.Tuntuu surulliselta, miten ihminen on raakalainen toista kohta kohtaan.
    Itse elän varmaan yhdessä maailman rauhallisemmista paikoista, mutta media monissa muodoissaan tuo nämä vainot, sorrot, sodat ja sen valtaisan ihmisten hädän kaikkien tietoisuuteen.
    Siinä sivussa ebolakin vielä uhkaamassa, kuulema rantutumassa syksyn aikana Eurooppaankin. Maailma on kaaottisessa mylleryksessä, mutta sinä olet kotona, jos et vielä ihan kokonaan, niin pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinua ei siellä tosiaan pääse häiritsemään kuin media ja senkin voisi halutessaan sulkea. Vaikka ei kai ihminen enää nykypäivinä osaisi tyystin umpiossa elääkään, liekö edes mahdollista. Vaikka minäkin kyllä olen elänyt jo kuukauden huomaamattani lähes pelkästään jäähdyttimen alla istuen, on sentään tietokone seurana :) Kirjoitusintokin on jo vallan kadonnut.
      Kaikenlaisia viruksia on liikkeellä, täällä odotellaan pyhiinvaeltajien palatessa sitä Saudi-Arabian coronavirusta (MERS), suuri kuolleisuus siinäkin. Ja tietty se ebola on vaarana ympäri maailmaa. Eristyneisyys on näissä tapauksissa vain positiivista.

      Poista