maanantai 30. toukokuuta 2016

Kirjahaaste


Ritalta sain haasteen vastata kirjakysymyksiin. Lukemiseni rajoittuu nykyään lähinnä kesälomiin Suomessa, kiitos sikäläisten kirjastojen, mutta katsotaan mitä tästä haasteesta saan levitettyä… 
 
Kirja, jota luen juuri nyt

 


Tai jonka luin viimeksi, sillä tällä hetkellä en lue varsinaisesti mitään, selailen kyllä useitakin Annaban historiaan liittyviä teoksia.  Norjalaisesta Nesbosta löysin vinkin alun perin Tuulan blogista, ja viime kesänä taisin lukea kaikki Nesbot, mitä kirjastosta löytyi. Isänsä pojan ostin matkalukemiseksi maaliskuussa, muuten en enää kirjoja ostakaan. Kirjamakuni vaihtelee ajoittain ja laidasta laitaan,  viime vuosina olen ahminut lähinnä jännityskirjallisuutta, oma elämäni on kai liian tylsää. 

Kirja, josta pidin lapsena. 
 
Voi voi, kaikista. Luin kaiken minkä käsiini sain - jo ennen kuin opin lukemaan  :)
Harmitti niin, kun isosisko ja isoveli saivat aapiset koulusta. Lopulta tätini osti minulle oman aapisen ja aapiskukko muni sen väliin silloin tällöin pipareita - siitä jäi ikuinen pahe, tykkään edelleenkin napostella lukiessa.
Ensimmäinen oikea oma kirjanen (jonka nimeä en muista, mutta se ei ollut vielä Hanhiemon lipas) oli tietenkin elämää suurempi juttu.  Se alkoi lorulla, jonka kyllä muistan vieläkin ulkoa:

Katsos pikku Elliä:
hän syö kauravelliä
ja ihan yht'äkkiä
peljästyy hämähäkkiä,
jolla oli pelkästään
ikävä olla yksinään
ja siksi tuli katsomaan
mitä söi Elli tuolillaan. 


Se on Kirsi Kunnaksen runo, mutta sen opin vasta paljon myöhemmin. 


Viisikot ja Tiina-sarja olivat jossain iässä suosikkejani. Samaistuin niin satasella Tiinaan, vahinko että yhtään Juhaa ei kylän kakaroista löytynyt.
Maalla ei minun lapsuudessani usein lapsille ostettu kirjoja, joten koulun kirjasto tuli luettua läpikotaisin ala-asteiässä. Koulun kirjasto toimi samalla kyläläisten kirjastona, joten tuli luettua paljon aikuisillekin tarkoitettuja kirjoja, pelkän lukemisen ilosta.

Kuvassa 1961 painettu ranskalainen versio Seikkailujen linnasta, joka Ranskassa on laitettu Mystery-sarjaan kuuluvaksi, mutta joka siis alun perin on Adventure-sarjaan kuuluva.







Kirja, joka jäi kesken


Algerian levottomuuksien alkaessa 80-luvun lopulla Ranskan kulttuurikeskus Annabassa lopetti toimintansa ja perin heidän kirjastostaan suuren kasan vanhoja kirjoja, lähinnä lastenkirjoja. Niiden joukossa oli tämä Thomas Mannin Taikavuori, painettu 1947.    Monta kertaa olen sitä aloittanut, mutta en ole jaksanut jatkaa, pitäisi kai kokeilla suomeksi. Mutta syytän siitä nettiä. Jos sitä ei olisi keksitty, lukisin mitä tahansa paremman puutteessa.


Kirja, joka teki vaikutuksen
 
En tiedä tekeekö mikään kirja enää kovin  suurta vaikutusta. Aika pienenä lapsena löysin vanhempieni kätköistä meriseikkailua käsittelevän kirjan, oikeammin löytöretkeä.  Kirja aukaisi silmäni ensimmäistä kertaa ulkomaailmaan ja herätti valtavan kaukokaipuun. Minulla on vieläkin silmieni edessä mielikuvia kirjan tuottamista visioista, myrskyistä merellä ja oudon maailman ihmisistä. Se varmaankin herätti kipinän matkustamiseen, sellaisen pois-kipinän, josta toinnuin vasta aikuisena täällä.  Rakastan edelleenkin uusien paikkojen löytämistä, mutta matkustaa en itse viitsisi. Tässä kohden netistä on suuri hyöty.
Löysin kirjan talvella siivotessani vanhempieni asuntoa – ja kääk, siivosin sen kiertoon muiden kamojen ohella! Ei tainnut olla järki kokonaan tallella sillä hetkellä. Nyt en enää yhtään muista mikä oli kirjan nimi. Mutta Kon-Tiki kuului samanlaiseen lukukokemukseen, joten napsautan sen tähän.
 Kuvassa ranskalaisena kuvitettuna versiona vuodelta 1951.





Kirja, johon palaan uudelleen
 
Tjaa, pitäisi lukea uudestaan koko kirjahyllyni, niin on jo kaikki unohtunut. Kohta varmaan riittää yksi kirja, sitä voisi sitten lukea uudestaan ja uudestaan aina uutena eikä edes olisi väliä mistä kohtaa alkaisi.


Tuo Kolme miestä veneessä on joskus Pariisin välilaskun aikaan tipahtanut muististani Seine-jokeen. Olen päättänyt sen sieltä onkia ja palauttaa takaisin Thames-jokeen. Kirjan  huumori miellytti, se onkin ainoa asia, mitä siitä muistan. Ehkä palautuu jotain mieleen kun uudelleen aloitan. Kirjan olemassaolokin palautui mieleeni telkkarista nähdyn elokuvan Comme un avion jälkeen, veneretki sekin. Selvä vinkki siis lukea tuo kirja uudestaan.
Romain Garyn kirjoihin palaan aina vain uudelleen. Niiden hienovarainen huumori ja kielikuvat ovat jotain, mikä näköjään on vaikea kääntää. Maailman suurin pettymys oli lukea Tästä eteenpäin matkaliput eivät kelpaa suomeksi.  Niin se vaan on, että alkuperäiskielellä pitäisi ainakin jotkut kirjat ymmärtää.  Vaikka vanhemmiten muuten olenkin ruvennut lukemaan mieluiten äidinkielelläni. Englanninkielinen pokkarihyllyni ainakin saa rauhassa pölyttyä.










26 kommenttia:

  1. Mukava haaste ja kivat vastaukset. Tämä haaste levisi muutama vuosi sitten facebookissa. Minäkin pidän Nesbon kirjoista. - Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Joo, nämä haasteet kiertävät ympäriinsä ja viimeistään parin vuoden päästä palaavat uudelle kierrokselle, tähän samaan en tosin ole aiemmin osallistunut.

      Poista
  2. Kiva ja haaste ja hienosti toteutettu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti jatkaa haastetta sinullekin, muttta en sitten, kun on niin paljon jo kiertänyt :)

      Poista
  3. Aivan upea kirjapostaus ! Sinulla on oikeita aarteita lukemistosi joukossa.
    Ranskankielinen Enid Blyton teki vaikutuksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranskalaista viisikko ja seitsikko-sarjaakin meillä oli, mutta olen laittanut ne jo jakoon, jostain syystä omat lapseni eivät niistä kauheasti innostuneet koskaan. Loputkin kirjat voisin jo lahjoittaa, mutta nykylapset ei täällä enää lue ranskaksi, jos ollenkaan.

      Poista
  4. Suunnitelmissa on ollut karsia omaa kirjahyllyä rankalla kädellä. Totta, riittäisi vaan se yksi kirja, jota lukea. Onneksi en enää osta kirjoja samalla tavalla kuin ennen.

    Tuossa Kon-Tikissä näyttää olevan upea kuvitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi vaikeaa kyllä käydä kirjakaupassa vain hipelöimässä... minulla ei onneksi koskaan ole painotilaa matkalaukussa. Haaveammattini on aina ollut kirjakaupan myyjä :D
      Noissa vanhoissa kirjoissa on kauniit kuvitukset, ei vielä digiaikaa, siksi en ole niistä raaskinut luopuakaan.

      Poista
  5. Tuota Nesboa suositteli myös kännykän kirjakauppa, joten se voisi olla seuraava valinta, kun Joona Linnan seikkailut loppuvat :). Jostakin syystä jo nuoresta pitäen dekkarit ovat kuuluneet kesääni - kun aurinko alkaa porottaa, kaivan dekkarit esiin enkä näytä tästä "paheesta" päässeeni eroon vieläkään. Talvisin ja syksyisin kirjat vaihtuvat usein elämäkertoihin tai muihin mielenkiintoisiin ihmiskohtaloihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nesbo on ihan hyvä valinta dekkari-ihmiselle. Kun vielä muistaisi mitä on lukenut.. sen yleensä huomaa vasta muutaman eka sivun jälkeen.

      Poista
  6. Paneuduit haastevastauksiin hyvin ja perusteellisesti. Ja kielillä olet lukenut paljon.
    Hanhiemonlipasta minäkin lapselleni.
    Kirjoja en enää myöskään minä osta. Lainastossa käyn, paitsi keväällä ja kesällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sellainen lavean tien kulkija, en osaa tiivistellä :D
      Suomessa on niin hyvät kirjastot, että pitkälle pärjää, ihme kyllä ilmaisetkin vielä.

      Poista
  7. Tässä kirjahyllyni vieressä istuessa tuli jotenkin huono omatunto. Osaa kirjoista en ole koskaan lukenut, vaikka lapsena ja nuorena olin intohimoinen lukija. Niin se vaan on, että nykyaika vie lukemisajan ja vähän -halutkin.

    Varmasti totta, että käännetty kirja ei kerro koko "totuutta". Luulisin, että suomenkielisten käännöksetkään eivät aina ole onnistuneita.

    Mielenkiintoisia kirjatuttavuuksia sinulla joka tapauksessa : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta tuo, että nykyään on niin paljon muuta. Ennen ei muusta maailmasta paljoa tietty, elämyksiä haettiin lukemalla, nythän kaikki on silmien edessä netissä liiankin helpolla. Kyllä on minunkin lukuhaluni vähentyneet minimiin, Suomi-lomalla sentään jotain vielä.

      Poista
  8. Jännä kuinka nämä kirjajutut aina kiinnostavat syntyjään intohimoista lukijaa,vaikka lukeminen on jäänyt minimiin,ei enää näekään kunnolla.
    On kyllä ihanaa jos vielä sattuu löytämään kirjan jota ei malta laske käsistään ennen loppua,tosi harvinaista se on nykyään.
    Viisikot ja Tiinat ym.. eivät meilläkään lapsia koskaan saaneet innostumaan.Itse olin suurin piirtein jo jonottamassa kirjastossa kun uusi oli tulossa.
    -rusomarja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukupolvien välillä ehtii paljon muuttua. Minä olen kyllä onnellinen, että pojanpojat sentään vähän lukevat kirjojakin,johtuu kai siitä etteivät ole vielä saaneet nettiä puhelimiinsa.
      En tiedä onko niinkään kirjoissa vika, kun ei tarina vie mennessään kuten ennen, sitä ei kai vaan enää kiinnostu niin helposti, kaikki alkaa jo olla nähty ja kuultu moneen kertaan.

      Poista
  9. Mukavaa luettavaa. Itsellä myös Kunnaksen lorukirjat ensimmäisiä, olisiko ollut Tiitiäisen satupuu tai sitten sellainen punakantinen, pieni neliskulmainen (olisi se tuolla yläkerrassa hyllyssä) - mutta voi olla ettei se ollutkaan Kunnaksen. Tulen vaikka takaisin kommentoimaan kun löydän.

    VastaaPoista
  10. Sinulla on vielä omat vanhat tallessa, hienoa! Tiitiäisen satupuu ilmestyi 1956, joten varmaan se on ollut ainakin yksi lapsuuden kirjoista minullakin.

    VastaaPoista
  11. Paljonhan sinä sait irti kirjahaasteestasi. Aivan ihania lakanoita, minä olisin kanssa saanut elää monet elot sinkkuna, jos se lakanoista olisi ollut kiinni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä sinkkuja riittäisi näköjään :)

      Poista
  12. Aarteitahan sulla on monta siellä!
    Ennen, kun töitä vielä tein, mulla oli todella paljon lastenkirjoja, joita silloin paljon luettiinkin. Muttakun muutettiin tänne nykyseen asuntoon, myin tilanpuutteen vuoksi melkein kaikki kirjat pois.(harmi)
    Nyt sitten olenkin kirppareilta etsinyt satukirjoja, kun kerta taas täällä meillä kasvaa sellanen pikkunen ihme, joka pian jaksaa kuunnella niitä satuja, joita mummeli hänelle lukee.
    Mutta nyt tulin toivotteleen sulle oikein hyvää Juhannuksen aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä säästin paljon ranskankielisiä kirjoja lastenlapsille, vaan eipä ne täällä asu ja ihan väärää kieltäkin puhuvat. Ei se aina mene niin kuin toivoisi :)

      Poista
  13. Ikätoverin tunnistaa Blytoneista. Etenkin noista "Seikkailujen"-sarjoista. Muistatko Kikin... Tiina ja Tiinan virkkaukset muistan myös. Ja tietty sen Juhan :) Niitä taisin saada joululahjaksi useampana jouluna.

    En usko, että dekkarihuuma johtuu elämän tylsyydestä. Aivojen tyhjän tilan täyttäjinä dekkarit kyllä käyvät. Muistan vanhoja dekkareita uudestaan lukiessani koko ajan niitä ihmisiä, joita olin epäillyt, mutta siitä "oikeasta" en ole varma.

    VastaaPoista
  14. En kyllä enää muista paljoakaan niistä kirjoista,mutta jänniä olivat silloin. Sen sijaan loruista ja runoista putkahtelee osia päähän ja sitten jää vaivaamaan, kun ei muistakaan kokonaan. Nytkin on jo pari päivää pyörinyt päässä se ' Kana, ankka ja kyyhkynen kävelemään lähtivät kolmisin..' jatkoa ei vaan tule ulos eikä pätkästä pääse millään eroon.
    Taitaa olla aivoissa kohta enemmän tyhjää kuin muuta, kun dekkarit miellyttävät. Tuohan on hyvä kun ei muista sitä varsinaista tekijää, jää jännitystä vielä uudelleen lämmitykseenkin :D

    VastaaPoista
  15. Sirokko!
    Ethän ole kokonaan hylännyt tätä blogiasi, vaan tilapäisesti pidät lomaa täältä? Mukavia tarinoitasi ja kuviasi on jo ikävä täällä! Mitä Sinulle kuuluu? Hyvää vointia ja syksyä! Milloinhan se siellä mahtaa alkaa, syksy nimittäin? Ystävällisin terveisin Delilah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi, kiitos huomaamisesta. Valmistelen juuri paluuta Suomi-lomaltani, joka onkin hurahtanut ohi lähes netittömissä merkeissä. Huomenissa pitäisi päästä takas kotiin ja ehkä sitten saan taas oman nettiyhteytenikin pelaamaan - ja itsenikin paremmin.

      Poista