perjantai 3. maaliskuuta 2017

Minä ja Algeria

Blogeissa on kiertänyt meemi kertoa itsestään 25 asiaa.  Koska itsestä on aina niin helppo kertoa, niin kerronpa sitten minäkin muutaman totuuden vaikka suhteestani tähän maahan, jossa olen asunut 2/3 tähänastisesta elämästäni. 

Elikä  Minä ja Algeria:

1. Algeriassa on yli 41 miljoonaa asukasta, keski-ikä 27,8 vuotta.  Minä edustan määrällisesti  1 prosenttia niin ikä- kuin ulkomaalaisuustilastossakin. Sanomattakin selvää, että kadulla tunnen itseni jokseenkin vanhaksi. Suomessa keski-ikä on 42,4. Mikä helpotus edes lomalla, joka viides vastaantulija on ikäiseni tai vanhempi.

2. Naisten keskimääräinen elinikä on 78,2 vuotta. Jos muuttaisin vanhoilla päivilläni Suomeen, pitäisivät minua hengissä vielä kuusi ylimääräistä vuotta. Ehkä.

3. Täällä on lailla kielletty vanhempien laittaminen hoitolaitokseen, jos vain lapsia on elossa. Huollossani on siis anoppi, 96 v, sitkeä poikkeus tilastoissa. Sellaiseen sitkeyteen ei minulla ole pyrkyä.


4. Työllistettyjen määrä maassa on runsas 12 miljoonaa - ottaen huomioon, että tilastoissa asevelvollisten lisäksi työllistetyksi lasketaan, jos tekee tunnin töitä viikossa. Hurjaa,kun suurin osa väestöstä on työikäisiä. Omaishoitajuutta ei lasketa työksi. Onneksi työllistän yhden apulaisen edes aamupäivisin.

Villanpesupäivä


5. Algerian laajasta populaatiosta suurin osa asuu kapealla rantakaistaleella. Olen ahtautunut samaan läjään. Välimeri loiskii parinsadan metrin päässä.
 Ennen ulko-oveltani näki meren.  Kerran näin unta, että valtava hyökyaalto vyöryi ovesta sisään, menin kylpyammeeseen pakoon. Varmaan rauta-amme olisikin kellunut hyvin, heräsin ennen kuin voin testata.

Siltä varalta on puutarhassakin amme.


7. Useimmat Algerian rannikkokaupungit ovat ranskalaisten rakentamia, kolonialismin jäänteitä. Mekin asumme entisessä ranskalaisvillassa. Kaksi erillistä kerrosta, ranskalaisittain keskeltä aukeavat ikkunat ja ovet sisään päin, pienessä vessassakin, hyvä jos itse sisään mahtuu.  Jokainen algerialainen haluaisi omakotitalon,  kukapa ei. Se ratkaisisi asunto-ongelman tuleviltakin sukupolvilta, kerroksia voi lisätä tarpeen mukaan.

Siksi merinäköalani on nykyään tällainen

8. Patonki, valtion tukema peruselintarvike. Ilman sitä ei algerialainen elä, joten sitä pitää ostaa aina liikaa ja aina tuoretta. Seuraavan päivän leivät  kerätään elikoille syötäväksi, roskiin niitä ei saa heittää eikä maahan. Sen sijaan voi jättää esim aidalle, jos vaikka kulkukissa kaipaisi purtavaa. Patongin lisäksi voidaan syödä paikallista rieskaa kesraa. Tai muuta omatekoista.

Leivän paistoa Saharassa


9. Haarukka ei ole ollenkaan välttämätön kapistus, soosiruuat syödään patongin palalla. Soosiruokia on melkein kaikki muut paitsi spaghetti, siinäkin täytyy haarukan alla pitää patongin palaa. Lusikkaruuista nyt puhumattakaan.Joitakin tomaattisoosiruokia on minunkin ihan pakko syödä patongilla, se vaan on niin hyvää, varsinkin jos soosiin vielä tiputtaa sulatejuuston paloja.

10.  Perinteisesti syödään lattialla istuen matalan pöydän ääressä kaikki samasta kiposta onkien. Erittäin kätevää suurella porukalla. Ei ole ikinä tuottanut minulle ongelmaa, vaikka usein jo käytetäänkin  omia lautasia. Ongelmanani on nykyään päästä risti-istunnasta ylös, joten meillä on ihan oikea pöytä ja tuolit.


→  Ryhmäruokakippoja on oltava kaapissa kaiken varalta


11. Annabassa ei kukaan huvikseen liiku talvella ulkona pimeän aikaan paitsi rosvot ja hörhöt. Meidän residenssikorttelinkin kadunkulmalta saavat hörhöt kaiken tarvitsemansa. Animaatiota pitkälle yöhön, minunkin korvilleni.

12. Kesällä ja paastokuukauden aikaan naisetkin voivat liikkua pimeällä ainakin ilta yhteentoista. Sen jälkeen vain kevytkenkäisimmät. Minulla on tosi painavat kengät, useimmiten citylenkkarit. 


Lenkkarit kesäliikenteessä

13. Jos haluaa käydä päivittäisellä kävelylenkillä kaikessa rauhassa väljästi, on se tehtävä auringonnousun aikaan. Siksi käynkin lenkillä vain kerran viikossa, vähän kauempana ja vähän pidempään.

14. Ystäväni käy joogatunneilla, tekevät kerran pari vuodessa retkiä Saharaankin joogaamaan. Kiinnostaisi minuakin, mutta en ole ryhmäsielu. Joillekin aurinkotervehdyskin on pakanallista, entisajan egyptiläisten auringonpalvontaa kuulemma. Ne, jotka näkevät siinäkin uskontoa, tervehtivät sen sijaan Allahia. Minun joogani on enää pelkkää hengitystä.

 Kameli-asana

 15. Annaba on kuuluisa rannoistaan. Jotta niistä voisi kesällä nauttia, pitää iskeä auringonvarjo hiekkaan tarpeeksi varhain.
Myöhemmin rannan valloittavat röyhkeäsilmäiset nuoret miehet. Ymmärrettävää miksi nykyään bikinien asemasta monet naiset käyttävät suojaavampia varusteita. Tuttavillani on tapana pulahtaa veteen silloin, kun aurinko pilkistää horisontin takaa. 

 Lähirannat odottava.  Aikainen herätys, not for me.

 16. Bussi ei täällä ole koskaan myöhässä. Sillä ei ole aikataulua eikä aina varmaa päämäärääkään. Mieluummin heilautan taksin, ne ovat keltaisia ja niitä Annabassa riittää jonoksi asti. Kaupunkiin pääsee 120 dinaarilla eli noin eurolla, hinta saattaa vaihdella matkustajan aksentin mukaan. Kauempiin kaupunginosiin eivät kaikki taksit viitsi lähteä ollenkaan.



17. Jokaisen talon ikkunalla, katolla tai parvekkeella on lautasantenni, useimmiten monta. Kanavat on kaikki piratoitu piraattimodeemilla. Meillä näkyy Ranskan kanavat  ja alakerrassa arabimaiden.   Kun koodit vaihtuvat,kanavat häviää ja Mösjöö saa hepulin, ei osaa nukkuakaan ilman Colomboa, joten aika pian piraattihuoltomies käy koodaamassa etsivän takaisin henkiin. Aitoja modeemeja ja kortteja ei Annabassa myydä, joten en tunne huonoa omaatuntoa piratoimisesta. Algerialaiselle telkkari on yhtä tärkeä kuin leipä, minulle tärkein on nettiyhteys, yksi kokonainen mega, riittää sekin.

Emme ole ainoita rikollisia

18. Me ajelemme vain vanhoilla autoilla, niitä ei kukaan halua varastaa eikä edes osiksi hajottaa. Uusiakin on ostettu, mutta jostain syystä hetimiten myyty pois. Olisi kyllä korkea aika yksi kunnollinen pitääkin. Jos en vielä ole kehittänyt Kippari-Kallen hauiksia, niin se johtuu yksinomaan siitä, että algerialaiset ovat tosi avuliaita teiden ritareita.

Lisää työvoimaa tarvitaan vielä

19. Algeriassa laillinen avio-ikä on 19 niin pojille kuin tytöille. Alaikäinen tyttö voidaan naittaa vain tietyissä tapauksissa. Seillainen tietty tapaus on raiskaus.  Järkyttävää, onneton uhri voidaan vanhoillisten vanhempiensa vaatimuksesta naittaa raiskaajalleen, joka avioliitolla pyyhkii rikoksensa olemattomaksi. Jos uhri vielä on tullut raskaaksi niin tuomari eritoten suosittelee liittoa. Länsimainen näkemykseni on, että uhria tässä rangaistaan elinkautisella. Toki tiedän, että tietyissä sosiaalisissa tapauksissa tai tietyssä maalaisympäristössä tätä lain aukkoa voidaan myös käyttää keinona naimisiin pääsemiseksi molemmin puolin, mutta silti!
Naiset käyvät täällä jatkuvaa taistoa oikeuksistaan, paljon ovat edistyneet, mutta paljon on vielä taisteltavaakin, vanhaa kulttuuria ei niin vain kaadeta. Naisten oikeuksia ei niinkään paljon rajoita laki kuin suvun miehet, mutta tässäkin asiassa ero rannikkokaupunkien ja sisämaan välillä on valtaisa.
Ulkomaalaisena minulla ei ole samanlaisia rajoituksia, mutta näitä tarinoita jaksan ihmetellä edelleenkin.

20. Jos analysoidaan tilastoja, niin yleisten onnellisuusmittarien mukaan ollakseen onnellinen ihmisen pitäisi asua pohjoisella pallonpuoliskolla, harvaan asutussa maassa (missä lämpötila  pakkasen puolella), ja olla varakas. Vaikka Suomessa. Algeria on sillä listalla 38/156.
Miten se onnellisuus sitten näkyy ja näytetään? Suomessa se näkyy materialistisena hyvinvointina, täällä se on sisäistä, se pursuaa musiikissa, tanssissa, yhteisessä ilonpidossa. Sitä ei tarvitse etukäteen suunnitella, siinä vain yhtäkkiä joku alkaa taputtaa, kotikeittiössä, kadunkulmassa, rannalla, ja istik istik lanteet alkavat heilua,ikään ja sukupuoleen katsomatta, estoitta, rytmi on veressä, onni liikkeissä, ei siihen tarvitse päihteitä eikä mitään maallista rekvisiittaa.
Paitsi väen puuttuessa tarvitsee sen soittimen - laitan joka ilta musiikin soimaan ja hetkuttelen antaumuksella, päivän murheet ravisutan eetteriin.

Minulla on vielä vanhanajan kasettisoitinkin ja vanhaa kunnon rockia! Jee!. 

Tässä tuli nyt lastattua useemman postauksen verran juttua, periaatteella harvoin mutta paljon :) . Jos jaksoitte tänne asti niin onneksi olkoon sitkeydestänne!

EDiT: Ennen kuin joku luulee, etten osaa laskea edes kymmeneen, niin kutonen pelästyi yksinäisyyttään ja  huomaamattani hyppäsi seiskan seuraan. Täällä ei mikään ole niin kauhean tarkkaan, en minäkään.

60 kommenttia:

  1. Kyllä tätä luki mielellään. Sinun elämääsi siellä kaukana ja niin erilaisessa kulttuurissa. Paljon hyvääkin ja myös huonoa. Mutta näin se on kaikkialla. oma asenne vaikuttaa paljon on sitten siellä tai missä hyvänsä. Ehkäpä minäkin teen postauksen meiltä. Kiitos tästä ja kaikkea hyvää sinne!Ja huumorilla sillä pärjää kummasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitikin haastaa tähän mukaan muita ulkosuomalaisia, mutta kun nämä meemit ei aina ole kaikkien mieleen. Mutta kiva olisi jos joku viitsisi kirjoittaa omasta suhteestaan omaan vierasmaahansa, lukisin mielelläni :)

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoinen postaus. Joustava ja hyvällä huumorilla varustettu täytyy olla sopeutaukseen uusiin, erilaisiin oloihin. Tietysti rakkaus auttaa asiaa.😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, motivaatio pitää olla :) Ja tietty tarpeeksi nuorenahan sopeutuu mihin vaan.

      Poista
  3. Huh, mikä tietopakkaus! Uskomaton määrä ihan oikeaa tietoa maasta! Tätä voi käydä kurkkaamassa monta kertaa, kun kaipaa tietoa. Olet nähnyt vaivaa tämän kokoamiseen, iloitsen siitä. Kiitos tästä. Ali

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueskelin vähän valtakunnan tilastoja ja siitä tämä lähti. Niitä tilastojakin on kyllä erilaisia ja täällä hankala toteuttaa, joten tietojen oikeudesta ei ole takuita. Kiva jos jaksoit olla kiinnostunut!

      Poista
  4. Tama oli oikeasti loistava lyhyt tietopaketti maahan, josta minun tietamys perustuu lahinna blogeihin, olen kylla naista saanut innostuksen onkia lisaakin tietoa Algeriasta. Miten sinuun suhtaudutaan siella ulkomaalaisena, varmasti olet jo tietyissa paikoissa 'osa kalustoa' mutta oletko harvinaisuus ulkomaalaisena asuinalueellasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole huomannut mitään poikkeavaa suhtautumista. Ennen täällä oli todella paljon ulkolaisia töissä, vähän joka tehtaassa ja yliopistossa, joten ovat tottuneet. sisällissodan jälkeen ei enää paljon ollut jäljellä, sisämaasta muuttaneet paikalliset saattavat vähän ihmetellä, mutta ei yleisesti. Ihan normaalia.

      Poista
  5. Olipa todella mielenkiintoinen postaus!

    Minulle tuo samasta kiposta syöminen saattaisi tuottaa vaikeuksia. Tai riippuu varmaan siitä, kenen kanssa se kippo pitäisi jakaa. Ukkelin kanssa olisi ok, mutta anoppi olisi jo siinä ja siinä. :-D Tai ehkä tämä on taas yksi niistä asioista, jotka kuulostavat ajatuksena vaikeammilta kuin mitä ne todellisuudessa olisivat. Varmaan jos tulisi tosipaikka eteen, niin sitten vain söisin samasta kiposta muiden kanssa, no problem.

    Aivan kaamea ruuhkainen rantabulevardi! Tuolla tuskin juoksijoita näkee?

    Kameli-asana... *reps* :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se kipon jakaminen mitään, kun saa oman lusikan sentään, juomalaseja en kyllä mielelläni jaa minäkään. No tietty tarpeen vaatiessa sitä pystyy mihin vaan :)
      Ne juoksijat on bulevardilla auringonnousun aikaan, kun on tyhjää. aika paljon on sporttisiakin täällä.
      Tuon kameli-asanaan minäkin muuten vielä pystyn :D

      Poista
  6. Tosi kiva postaus. Miten muuten anoppisi hyväksyi suomalaisen miniän? Mun anoppi ei ollut kovin ihastunut, kun poika toi näytille minut, evankelisen tytön, joka ei käyttänyt kynsilakkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et käyttänyt kynsilakkaa, kamalaa!!
      Anoppini oli ainoa joka suvussa hyväksyi minut heti ja suorastaan hemmotteli pari ensimmäistä vuotta, vieläkin olen hänen listallaan ykkönen, jos ei poikia lasketa :) Onhan siitä hyvästä tietty ne huonotkin puolensa...

      Poista
  7. Olipa mielenkiintoista lukea tätä:) Oppi paljon uutta asiaa Algeriasta.Miten paljon uskonto on muuten näkyvissä?
    Sitkeän pitkäikäinen anoppi sinulla tosiaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kun asun moskeijan vieressä niin uskonto näkyy ja varsinkin kuuluu :) Ei se muuten kenenkään elämää rajoita, täällä näkee kaikenlaista uskon tasoa pukeutumista myöten, vapaasti voi valita, ei ole sellaisia sääntöjä kuin sillä suunnalla. Huiveja on monet tytöt ruvenneet käyttämään, mutta ei sillä sen kummempaa merkitystä ole, alapäässä voi olla tiukat napafarkut :) Sitten on niitä tarkempiakin, hyvin harvoin näkee koko burkaa. Tietty sisämaassa ovat vanhoillisempia pukeutumisenkin suhteen.
      Alkomaholejakin saa ostaa kaupasta vapaasti, kunhan ei julkisesti häiriköi.

      Poista
  8. Kiva juttu jälleen! Tämä on meillä yhteistä: "Kun koodit vaihtuvat,kanavat häviää ja Mösjöö saa hepulin" :). Minullekin nettiyhteys on telkkaria tärkeämpi, itse asiassa en katso telkkaria juuri lainkaan, vaikka meillä näkyisi Saksankin kanavat, joista Saksassa asuessamme pidin tosi paljon.

    Tuo on aivan totta, että täällä onnellisuus jotenkin kumpuaa ihmisistä ja yleisesti osataan nauttia kovin pienistä asioista. Juuri tänään rannalla näimme joukon nuoria, jotka lauloivat rummun säestyksellä - ja hyvin lauloivatkin! Uskon itse aika vahvasti siihen, että liiallisuuksiin viety materialismi usein jopa tappaa kyvyn nauttia tällaisista pienistä asioista.

    Avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin liittyen olen ollut järkyttynyt eniten siitä, kuinka paljon täällä hylätään avioliiton ulkopuolella syntyneitä vauvoja ja kuinka näiden lasten tulevaisuudennäkymät ovat kovin kehnot. Olen kuullut, että joissakin maissa raiskauksen uhri saatetaan naittaa raiskaajalle, mutten ole kuullut, että myös täällä niin toimittaisiin. Kuulostaa todella epäreilulle - kuten muutenkin raiskauksen uhrin syyllistäminen!!

    Upeaa, että huolehdit anopistasi! Myös miehen suvussa on paljonkin lähes 100-vuotiaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noista raiskausjutuista oli juuri juttu lehdessä, naistenpäivää kun lähestytään, ihan hirvitti se määrä mitä niitä oli. Tietty enemmän sisämaassa sitä tapahtuu ja ymmärrän kyllä miksi, perinteet kun ovat vielä hyvinkin vanhanaikaisia.
      Unohdin vallan nuo hylätyt vauvat, niitäkin on todella paljon. Yhteisön painostus ja tuominta voi olla todella rankkaa, joten ymmärrän kyllä senkin tavallaan. Sehän ei tietenkään tee mistään oikeutettua, mutta... Täällä pitäisi todella panostaa sukupuolivalistukseen kouluissa, olisi jo aika poistaa se tabu.
      Täällä kyllä riittää paljon muutakin parannettavaa, esimerkiksi mielenterveyden alalla. Todella vaarallisiakin mielenterveyspotilaita pyörii unohdettuina kaduilla kerjäämässä.
      Mutta kuten olet kirjoittanutkin, niin paljon hyvääkin on jo tehty edistyksen eteen, kaikkeen ei resurssit riitä.

      Poista
  9. Olen taas ihan täpinöissäni sinun hienon postauksesi ansiosta. Oli hienoa ja kiinnostavaa luettavaa.
    Olet hyvin hoitanut anoppisi kun noin korkeaan ikään on päässyt. Onko anoppisi koskaan käynyt Suomessa?
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos kiinnosti :) Anopin suvussa naiset ovat kaikki eläneet lähes 100-vuotiaiksi, ovat vahvoja tervaskantoja. Ei ole anoppi matkustellut missään,naapurimaata Tunisiaan lukuun ottamatta. Hänen tyttärensä kyllä ovat Suomessa käyneet ja heidän lapsiaankin.

      Poista
  10. Mielenkiintoista luettavaa. Kirjoitit niin sujuvasti asioista, että jäin koukkuun, vaikka en aina niin jaksakaan pitkiä juttuja lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöiset pitkät jutut on netissä tosi hankalia lukea, mieluummin lyhyttä ja napakkaa, minullakin paperiversioihmisenä on hankaluuksia ruudun kanssa. Mutta oikein mukava kuulla, että jaksoit lukea, kiitos :)

      Poista
  11. Olipa mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos. Paljon sulateltavaa.
    Sitkeä ja yli tilastojen elävä tuo anoppisi. Hyvä, että on hemmotellut sinua, tekee tuon omaishoitajuuden sinulle hiukan, hiukan, hiukan helpommaksi.

    Kamelijoogaa voisin kokeilla, pidän kameleista ja joogasta.

    Yksi mega...gulps, mulla on 100...mutta näinhän se menee. Täällä elämän tekee onnelliseksi materia ja omistaminen. Se on kyllä sääli. Yhdessäolo, auttaminen, ilonpito, voisivat suopia myös tänne Suomeen (vaikka en niin sosiaalinen olekaan...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anoppini on aika hankala tapaus, mutta totta on, en ihan kenenkä takia tahansa viitsisi nähdä vaivaa, eihän tämä ikuista ole... tai voihan olla ettei oma ikä riitä :) Kamelijoogaa suosittelen, ei muuta kun keinuen eteenpäin :) Et muuten usko miten megagin toimii hyvin (silloin kun toimii), ei kaiken tarvikaan ihan sekunnuin murto-osassa tapahtua, meillähän on jos ei muuta niin aikaa ainakin.

      Poista
  12. Olipa nautinnollista luettavaa ja totta kai kuvat kiinnostavia, niin nostalgisia.
    Kokeilemisen arvoinen idea tuo iltatanssi, jolla voi hetkutella päivän huolet pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan tuttu rantatie. Nyt nostalgiaa realisoimaan, olisi Plazan rinnalle Sofitelikin, vähän enemmän mukavuutta :)
      Ja ei muuta kuin musiikki soimaan ja kropalle liikettä! Ihan oikeasti rentouttavaa, aivot tyhjenee turhasta.

      Poista
  13. Nyt sitten tiedämme, että et ole kevytkenkäinen : D
    Todella mielenkiintoisia asioita Algeriasta, josta en ole oikeastaan aiemmin tiennyt juuri mitään paitsi blogisi avulla. Asiat voi hoitaa niin monella tavalla ja erityisen onnellinen olen, että kulkukissat saavat ainakin leipää : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei mitään moraalittomia kevytversioita meikäläisellä, vanhanajan umpikalossit :D
      Kulkukissoilla ei ole hätää, eikä sen puoleen rotillakaan..

      Poista
  14. Googlasin ensin, missä tarkasti katsoen Annaba on. Löytyi. Kaikilla ei ole noin mahtavia leivinuuneja kuin Saharassa, mutta käy näköjään rieskanteko modernissa kaupunkilaiskeittiössäkin pannulla sähkö- tai kaasuliedellä. Yuotubesta löysin ohjeita pilvin pimein. Ei tarvitse kieltä osata niitä ymmärtäkseen. Naisilla on hyvä jauhopeukalo. Yhteistä ohjeille on, että taikina tehdään juuri päin vastoin kuin me teemme. Jauhoihin lisätään vesi eikä päin vastoin. Toiset käyttävät hiivaa toiset eivät. 1/2 jauhokilosta tulee yksi Galette algérienne eli kesra. Olen hävettävän laiska leivän- ja pullanpaistaja, kun siihen kuluu niin paljon aikaa. Kesran tekaisee hetkessä, ja sitä voisi tehdä kesällä vaikka nuotiolla tikkupullan asemasta. Voiko olla niin, että algerialaisilla nuorilla naisilla on taito sovittaa moderni aika ja perinteet yhteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jauhojen määräkään ei ole vakio, yleensä kesra tehdään pääasiassa keskikarkeasta semoulesta (vehnää nekin ryynit tietty). Aika harvat nuoret muuten enää viitsivät leipää tehdä, sitä saa niin helposti ostettuakin, mutta kyllä se taito silti pitää jokaisen oppia. Minusta se paistaminen on hankalinta, täällä käytetään sellaista erillistä valurautaista kaasukeitintä, jonka päällä se suoraan paistetaan (siitä jää ne kivat rengaskuviot). Algerialaiset tuttavani Suomessa käyttävät onnistuneesti sähköhellaa. Itse en ole koskaan tehnyt, teen vain omia leipiäni, ennen ohrasämpylöitä, nykyisin vuokaleipää kikhernejauhoista ja pähkinöistä. Mitä helpommin sen parempi :)

      Poista
    2. PS: Niin siis en tarkoita, että se suoraan keittimen päällä paistetaan, vaan siinä on tietty sellainen paistoastia tai ritilä päällä. :)

      Poista
  15. Kiitos, olipa mielenkiintoista. Luin hartaasti jokaisen kappaleen ja taidan joku kerta tulla lukemaan uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli niin pitkä, että olisi tarvinnut laittaa kahdessa erässä, mutta kun en aina jaksa tänne postailla. Täällähän pysyy tallessa, kiva jos viitsit lukea :)

      Poista
  16. Mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa, upea juttu !
    Eniten tykkään leivänpaistokuvasta ja siitä mitä kertoilet ruokailusta.
    Kamelikuva on aivan verraton 🐪

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että joillekin ulkolaisille tuttavillesi noissa ruokailutavoissa on jotain tuttuakin, ainakin vanhemmalle väelle, nuoret eivät täälläkään enää noudata perinteitä. Ruoka pysyy silti samana :)

      Poista
  17. Taas kerran ,tosi hieno postaus.On niin hyvin kirjoitettu ettei mitään vaikeutta lukea.
    Tuota naisten asemaa mietin:
    Onhan täälläkin naiset olleet miesten vallan alla.Eikä siitä niin pitkä aikakaan ole.
    Mikähän sen eron on tehnyt,että asiat ovat edistyneet hiukan sukkelammin? Otetaanko sekin siellä rennommin? ;)

    Tsemppiä anopin kanssa.

    VastaaPoista
  18. Vastaukset
    1. Osin uskonto, osin sosiaaliverkoston puute, ja tietty kehitys muutenkin. Täällä ei ole oikein minkäänlaisia sosiaalitukia, ainoa turvaverkko on perhe edelleenkin. Työttömyys on tosi suuri eikä asuntoja ole saatavilla, toisin sanoen on elettävä oman perheen piirissä halusi tai ei. Laissakin on vielä paljon aukkoja naisten aseman suhteen, mutta vähitellen muuttuu parempaan päin. Uskonnossa on hyviä ja huonoja puolia siinäkin, sen mukaan miehen velvollisuus on huolehtia taloudellisesti perheen naispuolisesta väestä kuin myös vaimosta ja lapsistaan, tällä on tietty vaikutus myös naisen asemaan muuten.
      Täällä alkoi koululaitoskin kaikille vasta itsenäisyyden jälkeen 60-luvulla, joten osa väestöstä on vielä lukutaidotontakin. Kehitys vie aikansa.

      Poista
  19. Tietouteni Algeriasta kasvoi huimasti, samoin löysin kartalta Annaban. Rakkausko sinut alunperin sinne vei?
    Halutessaan voi sopeutua melkein mihin vaan, niin luulen. Ei tuottaisi minullekaan ongelmaa syödä samasta kiposta. Lattialta risti-istunnasta ylös nousu alkaisi tuottaa tuskaa.
    Onnellisuusmittarin mukaan minä asun ihan oikeassa paikassa, materiaalista vaurautta ei ole. Luulen, että ihmisen onnellisuus on jotain vallan muuta kuin tittelit, varakkuus, yhteiskunnallinen asema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, päädyimme lopulta mieheni kotimaahan, niin se oli helpompaa.
      Onnellisuusmittari tosiaan kilkuttaa ylärajaa kohdallasi, mitä sitä silloin vauraudella tekisikään, kun ei sillä tarvii korvata muita puutteita.

      Poista
  20. Ihana juttu, just tuollaisia on kiva lukea. Tota onnellisuusmittaria mä kadehdin. Ollaa täällä Suomessa niin jäykkia ja pidetää yksityisyydestä niin tarkasi kiinni. Jos alat iroittelee noin vaan, niin hullun leiman saat alle aika yksikön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva jos viihdytti. Suomessa ollaan vähän liian tärkeitä,ihan kuin hauskuus olisi jotenkin tyhmää. Paitsi humalassa se on sallittua, kun kaikki tajuaa, ettei ole normaalitilassa, voi tehdä mitä vaan, ja tehdäänkin. Jonkin verran sentään voisi irrotella muutenkin, ehkä ei sentään kovin julkisesti, ettei poliisi hae turvaan :)

      Poista
  21. Mielenkiintoista. Kiva oli lukea ja katsoa kuvia sieltä kaukaa Algeriasta.

    VastaaPoista
  22. Sellaisia asioita, joihin ei törmää useinkaan, faktatietoa tiivistetysti. Jotenkin kuitenkin kamalaa, että on lailla kielletty...ajatella jos esim 70 vuotias, mahdollisesti itsekin sairas, joutuisi hoitamaan 96 vuotiasta vanhempaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä lapsilla on lapsia, joten he tai joku muu sukulainen hoitaa, täällä lähisuku on aika laaja käsite. Vanhainkoti on täällä tarkoitettu vain orvoille vanhuksille, eikä sinne todellakaan ole hinkua. Tietty jos on varaa voi palkata apulaisen, mutta niitäkin on tosi vaikea nykyään löytää, ei kelpaa monellekaan se homma. Kyllä tässä kohta alkaa olla itsekin rajapyykillä, jos anoppi meinaa satasen ylittää :)

      Poista
  23. Mielenkiintoisia juttuja sieltä kaukaa!

    VastaaPoista
  24. Kaukaa ja kaukaa, riippuu vähän mistä katsoo :)

    VastaaPoista
  25. Kiitoksia mielenkiintoisesta postauksesta. Kävin vaelluksella Espanjassa, mutta Välimeren eteläpuolelle asti en sentään ole lähtenyt noilla vaelluksilla.
    Mielenkiintoista elämää eteenpäin -tervetuloa Suomeen välillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi käynnistä, jos ei ihan täällä asti niin ainakin blogissa :) Suomen viileyttä jo odottelen kärsimättömänä.

      Poista
  26. Tulin jo toiselle kierrokselle kun pelkäsin missanneeni jonkun tekstisi. Tämä postauksesi on tosin niin hieno ja asiapitoinen, että sietääkin lukaista muutaman kerran.
    Viileää täällä todella on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, kiitos, ansaitset mitalin uskollisuudestasi. Olen ollut tosi väsynyt tähän blogiin, tai laiska, miten vaan, eikä tämä helle yhtään paranna vireyttä. Kohtahan voikin sitten jo ruveta valittamaan Suomen kylmyydestä, vaihtelua sekin :)

      Poista
  27. Olipa mielenkiintoista lukea tämä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos visiitistä,Minna,kiva jos viihdytti. Aurinkoista kesää teille!

      Poista
  28. Mielenkiintoista! Kattavasti krijoitettu!

    VastaaPoista
  29. Vastaukset
    1. Oi voi voi! Ehkä vielä jossain vaiheessa onnistun kaivautumaan esiin hiekan alta.. köh köh. Jospa Suomen sateet auttaisi asiaa, se nähdään.
      Kiitos kaunis rohkaisusta!

      Poista
  30. Muistin taas lukea blogiasi ja kyllä kannatti. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin vasta muistin katsoa kommentteja, kiitos itsellesi :)

      Poista